to top

Neljä täydellistä purjehduspäivää

Palasin tänään purjehdusreissulta. Ennen satamasta poistumista pesin ja harjasin merituulen takuttamat hiukset puhtaiksi ja iholta aurinkorasvan ja suolaveden tahman. Niin kiitollinen ja onnellinen olo, etten oikein saa kunnolla puettua sanoiksi.

Purjehdin kahdestaan äitini kanssa neljä vuorokautta Suomenlahdella. Säät olivat aivan mielettömät. En ole koskaan kokenut merellä tällaisia säitä, että pelkissä bikineissä voi purjehtia, vaikka tuulee. Maissa säät ehkä tuntuvat toistavan samaa kaavaa, mutta merellä tuulet ja niiden suunnat tuovat hommaan uusia ulottuvuuksia.

Merellä ei ole kahta samanlaista päivää. Erään tuulisen päivän jälkeen lähdimme ylittämään Porkkalanselkää. Tuulet olivat jättäneet jälkeensä aallot, joita vastaan yritimme heikossa tuulessa kamppailla. Onneksi aallokko rauhoittui ja päivä päättyi ehkä elämäni upeimpaan auringonlaskuun.

Purjehtiessa pää on hyvällä tavalla tyhjä. Samaan aikaan on kuitenkin aivan läsnä ja kaikki aistit auki. Iholla tuntuu, kun tuuli nousee. Tuulenpuuskan kohinan kuulee ja jokaisen poikkeavan äänen rekisteröi heti. Tuulenpuuska tuntuu peräsimessä ja vene lähtee halkomaan aallokkoa vauhdikkaammin. Myös vauhdin muutoksen kuulee meren kohinasta. Ympäristöään tarkkailee jatkuvasti tähystellen – näimme tälläkin reissulla hylkeen ja monta kaunista purjevenettä, joita ihastelimme. Puhumattakaan siitä kauneudesta, joka meitä ympäröi.

Parasta on ne päivät, jolloin purjehtii auringonnoususta auringonlaskuun ja viettää koko pitkän päivän ihmetellen ympäröivää luontoa. Illalla viimeiseksi saa ihmetellä, kuinka punaisena hehkuva aurinko painuu horisontin taakse. Isossa maailmassa ihminen on pieni murheinensa.

Parhaita juttuja tällä reissulla: hauskat kohtaamiset ja keskustelut satamissa, karttuneet purjehdustaidot ja lisääntynyt varmuus omaan tekemiseen, yhdessäolo äidin kanssa ja saariston rauha! Kyllä minusta vielä kapteeni tulee!

Vietimme reissun ensimmäisen yön kotisatamassa kovan tuulen vuoksi. Täysikuu.

Päivä 1: Espoo – Elisaari

Idyllinen Elisaari lampaineen.

Päivän päätteeksi pulahdin veneen perästä uimaan.

Päivä 2: Elisaari – Bågaskär – Stora Svartö

Päivä 3: Stora Svartö – Lauttasaari – Käärmesaari – Pihlajasaari

Keskiviikkoiltana poimimme Lauttasaaresta kyytiin mun kaksi ystävää. Vietimme illan Käärmesaaressa ja palautimme naiset takaisin Lauttasaareen ja jatkoimme äidin kanssa vielä yöksi Pihlajasaareen.

Viimeisenä päivänä purjehdimme, tai ajoimme, vain Pihlajasaaresta Suomenlinnaan, josta minä hyppäsin lautalla Helsinkiin ja kotiin. Samalla lautalla tuli äidille uusi miehistön jäsen. Näin se mamman kesä menee, veneessä.

Ensi kesänä mun täytyy täydentää Suomen rannikolta ne puuttuvat pätkät, joita en ole vielä päässyt purjehtimaan. Saaristomeri on lähes kokonaan vielä kokematta, eli Suomen kauneimmat paikat merellä sekä Loviisasta Suomen ja Venäjän rajalle.

Leave a Comment