to top

Rakastuin syyspurjehduksella Södeskärin majakkasaareen

Olin viime viikon lopulla kolmen päivän syyspurjehduksella. Syyspurjehduksissa on aivan oma tunnelmansa, kun illat pimenevät aikaisin. Tällä reissulla pääsin käymään kolmella minulle uudella saarella.

Ensimmäisen yön vietimme Tallholmenin sympaattisella ja kauniilla saarella, jossa on itsepalvelusauna. En ollut aiemmin käynyt Tallholmenissa ja tykästyin paikkaan. Tapasimme siellä myös saarella asustavan minkin, joka oli tehnyt omia kapeita polkuja saaren maastoon.

Toisena päivänä purjehdimme ensin Söderskärin majakkasaarelle, jonka jälkeen kävimme Kaunissaaressa, mutta siellä oli niin ärsyttävä meininki, että moottoroimme pilkkopimeässä Malkasaareen yöksi. Kaunissaari on nimensä mukaisesti todella kaunis, mutta sinne jostakin syystä aina sattuu kännääviä ja mekastavia veneilijöitä. Itse tykkään purjehdusreissuista eniten juuri siksi, kun pääsen luontoon rauhoittumaan. En oikein käsitä sitä, miksi venesatamassa pitää huudattaa musiikkia niin kovalla, että koko saari raikaa. En myöskään käsitä samaa toimintaa metsässä.

Varjot Tallholmenin itsepalvelusaunan seinässä.

Tällaisiin vene kiinnitetään Södeskärissä.

Upea Söderskär

Rakastuin Söderskärin majakkasaareen, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Tuonne saarelle ei saa mennä ihan milloin huvittaa, vaan maihinnousu on sallittua lintujen pesimisajan päätyttyä, vasta elokuun 15. päivän jälkeen. Södeskär sijaitsee Porvoon ulkosaaristossa. Södeskärissä ei ole rakennettuja laitureita eikä poijuja, vaan rantautuminen tapahtuu luomuna kallioon peräankkurin turvin. Tämän vuoksi majakkasaarelle rantautuminen onnistuu vain sopivalla ja oikean suuntaisella tuulella.

Majakat ovat jostakin syystä aina kiehtoneet minua, vaikka en ole vielä kovin monella majakkasaarella päässyt vierailemaan. Kokkolan edustalla oleva Tankar on jäänyt mieleen upeana paikkana. Myös kallioluodot ovat mielestäni jännittäviä ja kauniita. Söderskär oli sekoitus näitä molempia. Olen aina haaveillut siitä, että pääsisin viettämään joskus ainakin yhden yön yksin majakkasaarella tai luodolla. Mielessäni tämä kokemus kuulostaa romanttiselta ja jännittävältä. Haluaisin tietää, miltä se tuntuisi.

Kävelin saarta ympäri, otin valokuvia ja huokailin ihastuksesta. Kuvittelin olevani Myrskyluodon Maija ja mietin, miltä kaikki ne hurjat sääolot tuntuisivat saarella, jos olisin siellä syysmyrskyllä yksin lasten kanssa. Tuo kirja kannattaa lukea (Anni Blomqvist, Myrskyluodon Maija).

Sisko ja hänen poikaystävänsä

Rantautuminen säkkipimeässä

Majakkasaarelta purjehdimme lyhyen matkan päähän Kaunissaareen, jossa olimme aikoneet yöpyä. Rantauduimme juuri hetki ennen pastellinsävyistä auringonlaskua. Heti köysien kiinnittämisen jälkeen nappasin kameran ja juoksin rantaan kuvaamaan auringonlaskua. En ehtinyt riisua edes pelastusliivejä pois.

Upeaa auringonlaskua varjosti kauhea huonon musiikin jytke, joten päätimme ehdottaa äidille, että vaihtaisimme maisemaa. Äiti oli heti messissä, vaikka päivänvalo väheni kovaa kyytiä. Päätimme mennä Malkasaareen, jossa en ollut aiemmin käynyt.

Onneksi olimme syöneet juuri ennen rantautumista, joten jaksaisimme keskittyä pimeässä navigoimiseen seuraavien 5 meripeninkulman ajan.

Ilta pimeni koko ajan ja kohta olikin jo säkkipimeää. Otsavalon kajo tuntui häviävän pimeyteen ja auttoi vain havaitsemaan merimerkkien heijastimet pimeyden keskellä.

Istuin koko matkan veneen keulassa tähystämässä merimerkkejä. Äiti huusi istumalaatikosta: “Seuraavaksi pohjoinen, itä, vihreä, portti, vihreä…” Ja minä tähystin. Pimeässä täytyi keskittyä ihan tosissaan tähystämään myös muuta veneliikennettä ja huusin havaintoni aina kapteenille. Tuntui kuin olisin ollut lapsi jälleen, niin jännittävää ja hauskaa se oli.

Rantautuminen pimeässä oli myös jännittävää, mutta se sujui hienosti. Rantauduttuamme lähdimme otsavalot päässämme saaren nuotiopaikalle paistamaan lättyjä. Malkasaaressa ei ole puuhuoltoa, joten polttopuut piti kerätä maasta. Onneksi siellä oli paljon kaatuneita ja lahonneita puita, joita sahasimme ja pilkoimme kirveellä pienemmiksi.

Nuotiohommat venyivät melkein puoleen yöhön, kunnes kömmimme seikkailuista onnellisina makuupusseihimme nukkumaan.

Auringonlasku Kaunissaaressa.

Aamulla Malkasaari näytti aivan erilaiselta kuin yöllä. Kyseessä oli sympaattinen pieni saari, jossa oli joskus kaiketi ollut kartano keskellä saarta. Talon perustusten päälle oli rakennettu nuotiopaikka. Taloa ympäröi myös hieno kiviaita.

Paluumatkan purjehdus oli aivan täydellinen. Tuulta oli reippaasti, puuskissa yli 10 metriä sekunnissa. Purjehdimme isopurje kakkosreivissä mukavassa aallokossa. Purjehtiminen ja veneily on aina kivaa, myös moottorilla, mutta eniten tykkään kunnon purjehduskeleistä, jolloin aallot pärskyvät kannelle ja perää pitäessä joutuu keskittymään.

Leave a Comment