to top

Valehtelenko minä somessa?

Blogeissa kiertää haaste, joissa esitetään väittämiä ja bloggaajat vastaavat niihin. Tässä minun vastaukseni.

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan someystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

Hah. En todellakaan. En ole tehnyt tätä koskaan. Teen lähtökohtaisesti vain sellaisia asioita, joista pidän. Olen kyllä saanut kutsuja upeisiin paikkoihin, joista olen mielellään somettanut tai tehnyt postauksia. Rakastan kaikkea kaunista, joten kivahan se on kuvata ympärillä olevaa kauneutta.

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

En. En sisusta enkä myöskään kuvaa kotiani blogiin tai someen. Joskus jos näytän mielestäni hyvältä, saattaa tulla mieleen, että voisi ottaa kuvan blogiin.

En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

Jokainen seuraajani tietää, että meikittömyys ei ole mulle mikään juttu. Kuvaan videoita jättimäisissä silmäpusseissa ja ilman meikkiä, jos minulla tulee sillä hetkellä fiilis, että haluan sanoa jotakin someen. Retkille ja purjehdusreissuille en edes pakkaa meikkejä mukaan.

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

Kyllä varmasti. Endorfiinikoukussa-brändi on minun näköinen, joten tietysti teen asioita ja valintoja, jotka sopivat minulle ja brändilleni. Pyrin kuuntelemaan arvojani ja tekemään valintoja niiden pohjalta. Haluaisin olla esimerkillinen esimerkiksi ekologisten valintojen suhteen, mutta tiedän, että minulla on vielä pitkä matka siihen, että olisin esimerkillinen. En haluaisi olla ristiriitainen missään asiassa, mutta olen hyväksynyt, että me kaikki ihmiset olemme ristiriitaisia joissakin asioissa.

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalta.

En käsittele kuviani siten, että muuttaisin ulkonäköäni. Muokkaan kuvistani valotusta, sävyjä ja kontrastia, en koskaan ota kuvista mitään pois tai lisää mitään tilalle.

Silottelen elämääni somessa.

Varmasti teen tätä jonkin verran. Jätän somen ja blogin ulkopuolelle lähes kaikki elämän haasteet. Kirjoitan vain omista oivalluksistani ja asioista, jotka liittyvät minuun. Kaikki sellainen, johon liittyy muita ihmisiä jää blogin ulkopuolelle. Esimerkiksi tällä hetkellä tuntuu typerältä kirjoittaa tällaista tyhjänpäivästä, kun elämässä on isompiakin asioita menossa.

Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

En varsinaisesti kadu, mutta olen tehnyt yhteistöitä, joita en enää tekisi tai tekisin toisin.

Bloggaajien elämä on glamourista.

Hah jälleen. Ei todellakaan ole. Jokainen ihminen syö ja kakkaa ja kohtaa elämässään iloja ja suruja.

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

En enää. Ennen näin maailman etsimen läpi, sitten tuli totaalinen kyllästyminen ja turhautuminen koko someen ja valokuvaamiseenkin. Lakkasin tekemästä sisältöä ensisijaisesti muita ajatellen ja miettien mitä minulta odotetaan. Rupesin ottamaan kuvia vain, jos minusta tuntuu siltä. Pitkään aikaan ei huvittanut kuvaaminen edes lomalla tai reissuissa, vaikka niistä olisi saanut upeita kuvia.

Koko tämän ajan olen kuitenkin kuvannut jonkin verran, vaikka vähemmän kuin ennen. Otan kuvia kaupallisiin tarkoituksiin, mutta pyrin tekemään niistäkin omannäköisiä.

Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.

Joskus kun tulee riittävän masokistinen olo, niin saatan googlata nimeni. Luen Jodelia epäsäännöllisesti.

Bloggaaminen ei ole oikea työ.

On se. Miksei olisi? Itselleni bloggaaminen ja some on tällä hetkellä pääasiallinen tulonlähteeni. Blogin tekeminen vie valtavasti aikaa ja vaatii monenlaista osaamista. Kyllä se minusta on työ siinä missä muukin.

Ostan tuotteita tai vaatteita ainoastaan kuvattavaksi.

En osta vaatteita muutenkaan oikein ollenkaan. En osta enkä lainaa tuotteita tai vain kuvaa varten. En myöskään ota vastaan vaatteita tai tarvikkeita, joita en käytä tai joita en tarvitse.

*Kuvissa näkyvät purjehdusvaatteet saatu Helly Hansen

Leave a Comment