to top

Valehtelenko minä somessa?

Blogeissa kiertää haaste, joissa esitetään väittämiä ja bloggaajat vastaavat niihin. Tässä minun vastaukseni. Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan someystävällisiä ja kaunista kuvattavaa. Hah. En todellakaan. En ole tehnyt tätä koskaan. Teen lähtökohtaisesti vain sellaisia asioita, joista pidän. Olen kyllä saanut kutsuja upeisiin paikkoihin, joista olen mielellään somettanut tai tehnyt postauksia. Rakastan kaikkea kaunista, joten kivahan se on kuvata ympärillä olevaa kauneutta. Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia. En. En sisusta enkä myöskään kuvaa kotiani blogiin tai someen. Joskus jos näytän mielestäni hyvältä, saattaa tulla mieleen, että voisi ottaa kuvan blogiin. En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä. Jokainen seuraajani tietää, että meikittömyys ei ole mulle mikään juttu. Kuvaan videoita jättimäisissä silmäpusseissa...

Continue reading

Satunnaisia poimintoja blogihistorian varrelta

Aloitin bloggaamisen tammikuussa 2010. Elämä oli tuolloin melko haastavaa, mutta se ei näkynyt juurikaan ulospäin. Ennen blogin perustamista olin hurahtanut treenaamiseen. Innostuin treenaamisesta keskimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Olin blogin perustamiseen asti jakanut urheilufiilistelyitä Facebookissa, mutta halusin löytää fiilistelylle oman paikan. Näiden yli kahdeksan vuoden ajan olen jakanut blogiin palasia arjestani. Näihin vuosiin on mahtunut vaikeita ja kipeitä asioita. Nämä kokemukset ovat muuttaneet minua. Vasta ihan viime vuosina olen uskaltanut kertoa kokemuksistani ja ajatuksistani syvällisemmin. Inspiroiduin Monnan postauksesta ja ajattelin tehdä tällaisen blogihistorian pikakelauksen. Ei niinkään mitään tähtihetkiä, vaan satunnaisia poimintoja vuosien varrelta. 2010 Maaliskuu 2010, sain työpaikan vakuutusyhtiöstä, jossa viihdyin viisi vuotta. Otsahiukset olivat kertaluontoinen kokeilu. Ei tule toistumaan. Kuvassa ensimmäiset blogin kautta saadut lenkkarit keväältä 2010. Naama piti jostakin syystä blurrata. Se kuului tuolloin...

Continue reading

Kaupallisen sisällön tunnistaminen blogeissa

Välillä törmään keskustelupalstoilla ja blogien kommenttibokseissa siihen, että lukija ei postauksen luettuaan aina tiedä, oliko sisältö toteutettu kaupallisessa yhteistyössä vaiko ei. Bloggaajia koskee journalistin ohjeet ja lisäksi bloggaajan täytyy noudattaa kuluttajalainsäädäntöä. Näiden virallisten ohjeiden lisäksi blogiportaaleilla on omat yhtenäiset säännöt ja tavat merkitä kaupallinen sisältö lukijoille selkeällä tavalla. Siitä huolimatta usein törmään itsekin sisältöön, josta jää hämmentynyt fiilis ja mietin olikohan tämä nyt yhteistyöpostaus vai ei. Ohjeet mainossisällön merkitsemiseen blogeissa Lähde: Kilpailu- ja kuluttajavirasto  Mainos on voitava tunnistaa mainokseksi heti ensisilmäyksellä ilman tarkempaa tutustumista siihen. Blogin pitäjää voi ohjeistaa seuraavilla tavoilla:  Yhteistyösopimuksesta kerrotaan blogin etusivulla tai muuten selkeästi esim. Yhteistyössä yrityksen X / tuotteen X kanssa tai Sponsorina yritys X / tuote X Edellä mainittua tapaa voi käyttää myös, kun bloggaaja saa korvausta siitä, että lisää postaukseensa linkin...

Continue reading

Hei Anna!

Olen Elina Hovinen, 36. Kuka sinä olet? Muutin tänne Anna-lehden blogeihin juuri ja ajattelin vähän esittäytyä. Olen kovaa vauhtia keski-ikäistyvä kolmen teini-ikäistyvän tyttären äiti ja olen kirjoittanut Endorfiinikoukussa-nimistä blogia nyt reilut seitsemän vuotta. Aloitin bloggaamisen tammikuussa 2010. Elämäni oli tuolloin käännekohdassa. Olin juuri joutunut lopettamaan journalismin opinnot ja menemään töihin muuttuneen elämäntilanteen vuoksi. Halusin pitää kirjoittamisen elämässäni, vaikka päädyin päivätöihin ihan toiselle alalle. Blogin kirjoittaminen tuntui minulle sopivalta tavalta ylläpitää kirjoitustaitoa. Kerroin blogin aloittamisesta vain isosiskolleni, muilta pidin blogin kirjoittamisen salassa. En mainostanut blogiani missään, mutta lisäsin blogini silloiselle Blogilistalle. Olin ihan hämmästynyt, miten blogiini löysi joka kuukausi vain enemmän lukijoita. Vuoden blogikirjoittelun jälkeen minut pyydettiin silloisen Evita-lehden bloggaajaksi. Vasta siinä vaiheessa kun blogini siirtyi lehtitalon alle, uskalsin kertoa avoimesti kirjoittavani blogia. Olin tuohon aikaan melkoisen urheiluhullu. Urheilin...

Continue reading

Vatsapalat piiloon! Miksi?

Jatkanpa aiemmin aloittamiani pohdintojani bloggaamisestani. Olen muuttunut tässä bloggaajaurani aikana melkoisesti. Kuluneen parin vuoden aikana olen kaiken kriiseilyn seurauksena löytänyt elämääni tasapainon ja olen vihdoinkin sinut itseni kanssa. Enpä arvannut, että tämä elämän arvojärjestyksen löytyminen muuttaisi minua bloggaajana. Olen pohtinut, miksi bloggaaminen samaan tapaan kuin ennen ei tunnu enää mielekkäältä. Miksi en laita enää kuvia, joissa näkyy paljasta pintaa? Miksi en edes treenaa niin paljon ja pakkomielteisesti, että ne vatsalihakset enää edes näkyisivät? Muutokseen on monta syytä. Yksi ehkä isoimmista on se, että olen vihdoinkin hyväksynyt itseni. Vaikken millään myöntänyt tai vilpittömästi edes tajunnut hakevani tietynlaisilla jutuilla ja kuvilla hyväksyntää tai huomiota, niin kyllä se näin jälkikäteen ajateltuna sitä oli. Suhtaudun tällä hetkellä hieman huvittuneesti näihin kuviin ja suhtaudun myötätuntoisesti sen aikaista itseäni kohtaan. Olen kuitenkin tyytyväinen...

Continue reading

Into piukassa

Oon niin innoissani tästä uudesta blogista, että haluaisin vain koko ajan kirjoittaa tänne. En ole ehtinyt valmistelemaan mitään uusia postauksia. Postausaihioita toki on pyörinyt mielessä. Ajatukset kirjoittamisesta on jännästi laajentunut. Yhtäkkiä tekee mieli kirjoittaa vähän enemmän ja eri tavalla. Otta kantaa, pohtia, kirjoittaa hyvinvoinnista vähän syvällisemmin. Mutta mietin mitä te haluaisitte lukea tai nähdä blogissani? Minkälaiset jutut teitä kiinnostaa? Lisää videoita? Mistä aiheesta? Jatkoa endorfiinikylässä-videosarjalle? Kauneudenhoitoa? Hiustenhoitoa? Treenivinkkejä? Mielipiteitä? Syvällisempä pohdintaa? Blogin siirron yhteydessä viimeisimmät kommentit eivät valitettavasti siirtyneet. Siirtyneisiin kommentteihin vastasin hetki sitten. Antakaa ihmeessä palautetta blogin ulkoasusta, toiminnallisuudesta ja kaikesta. Voisin arpoa vastanneille jonkin pienen yllätyslahjan. Eilen oli aivan huikea treeni. Sen ukrainalaisen painonnoston olympiavoittajan treeniohjelmat toimii ihan hämmästyttävällä tavalla. En ole montaakaan kertaa tehnyt esimerkiksi tempausta, mutta nyt se yllättäen alkaa...

Continue reading

Uusi alku

Tänään päättyi kymmenen kuukauden oppimatka Sykesportissa. Sain tuossa ajassa oppia paljon sisällöntuotannosta, videotuotannosta, monikanavaisesta viestinnästä, markkinoinnista ja pienen yrityksen meiningistä. Kaksi viikkoa sitten minulle ilmoitettiin, että saan lähteä tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Tähän kahteen viikkoon mahtui monenlaisia tunteita. Tunteet heittelivät riemusta uudesta alusta epätoivoon. Jokainen, joka on ollut vastaavassa tilanteessa varmasti ymmärtää. Tänään oli se viimeinen päivä. Toisaalta on kutkuttava olo siitä, kun en tiedä mitä mahtavaa elämä järjestää eteen ja toisaalta pelottaa se kaikki epävarmuus ja epätietoisuus järjestyykö kaikki oikeasti. Olen pysynyt ihmeen rauhallisena ja optimistisena. Jotenkin mulla on voimakas intuitio siitä, että tämä on sysäys kohti loistavaa tulevaisuutta. Tiedän sen, etten ole päässyt vielä näyttämään maailmalle mihin kaikkeen musta on. Tähän pisteeseen, tähän itsevarmuuteen on ollut pitkä ja vaikea matka, jonka mukana...

Continue reading

Blogi muuttaa

Hei ystävät, blogini siirtyy ensi viikolla uuteen osoitteeseen. Siirryn ihan omilleni osoitteeseen endorfiinikoukussa.com. Uusi osoite ei ole vielä auki, mutta pistäkää osoite talteen. Avaan uuden blogin viimeistään maanantaina 23.11.2015. Yritän saada blogin viimeisteltyä siihen mennessä. :) Olen uudesta blogista ja uudesta startista aika innoissani. Jutut jatkuu blogin muutosta huolimatta samoina kuin tähänkin asti. ❤️ Elina...

Continue reading

Vääränlainen muille?

Olin jo päättänyt, etten jaksa vaivautua kommentoimaan aihetta, mutta kommentoin sittenkin. Minusta ja läheisistäni on ollut viimeisen reilun puolen vuoden ajan vähän väliä keskustelunavauksia keskustelupalstalla, jonka nimeä en edes viitsi mainita. Julkista blogia pitävänä tiedän, että asetun blogia pitäessäni samalla ihmisten arvosteltavaksi. Minua saa arvostella, mutta jokin raja tälläkin läpänheitolla on. Keskustelujen joukkoon eksyi sellaista tietoa, jonka vain lähipiirini tietää ja jotain sellaista, jota en itse ole blogissani päättänyt kertoa. Tässä vaiheessa astutaan alueelle, jolla on kaksi rikosnimikettä - toisen henkilön yksityisen tiedon levittäminen tai kunnianloukkaus. Rikosilmoitus on tehty. Minulla on blogi, jossa käsittelen hyvin pientä osaa elämästäni. Aiemmin, jolloin lukijamäärät olivat pieniä ja kommentointi varsin mukavaa ja rakentavaa, uskalsin heittää itseäni enemmän likoon. En enää. En halua löytää keskustelupalstalta arvostelua kasvattamisestani,...

Continue reading