Kaunissaari – Santaholma – Byön 22 mpk
Aamu valkeni Kaunissaaressa utuisena. Heti aamusta piti kiskoa purjehdustakkia niskaan tuulihousujen kaveriksi ja pipokin piti kaivaa päähän, mutta purjehtiessa säällä ei ole oikeastaan mitään merkitystä, jos on oikeanlaiset varusteet. Testasin yhdellä arkiviikon iltapurjehduksella uutta purjehdustakkiani kaatosateessa ja totta tosiaan kyllä se vaan pitää vettä. Tietenkin pitää, mutta jotenkin sitä aina vähän epäilee. Takki on ihan huippu muutenkin, se on hengittävä ja viileä, jos alle laittaa vain ohuen kerroksen. Kylmemmälle kelille alle voi lisätä kerroksia, koska takki on mulle sopivan väljä. Elämäni ensimmäinen ihan oikea purjehdustakki.
Kaunissaaresta purjehdimme lyhyeltä tuntuvan matkan Santaholmaan, jossa pysähdyimme laittamaan ruuan. Lapset säntäsivät ruuan jälkeen uimaan ja itse kellahdin tyytyväisesti päiväunille. Levänneinä lähdimme taas jatkamaan pienen pätkän käsittämättömän upeaan poukamaan Byön-saarelle. Perämerellä lapsuuden purjehdittuani tuntuu aivan oudolta, että purjeveneellä voi purjehtia suoraan kalliosaareen kiinni. Oulun leveyksillä ei ole puhettakaan, että mihinkään saareen pääsee muuta kuin täsmällisesti merimerkkejä noudattaen – siellä on niin matalat rannat. Saari oli yksi upeimmista paikoista tähän mennessä.
Byön-saarella paistettiin makkaroita kallion päällä ja juuri grillauksen loppuvaiheessa saimme sadekuuron niskaamme. Unet maistuu kyllä kajuutassa kuunnellen maston ujellusta. Tällä reissulla olen ahtautunut trioni kanssa veneen keulapiikkiin, joka on melko tiivis meille neljälle. 😀
*Helly Hansenin purjehdustakki saatu blogin kautta
