Vihdoinkin merellä

Olen purjehtinut joka kesä siitä asti kun olin 2-vuotias. Samaa perinnettä olen jatkanut omien lasteni kanssa. Tänä kesänä olen 14. kertaa lasteni kanssa purjehdusreissulla. Useimpina kesinä olemme purjehtineet yhtäjaksoisesti viikon, viimeisinä kesinä vähän lyhyemmän pätkän. Tyttäreni ovat purjehtineet melko pitkiä matkoja ja ovatkin seilanneet lähes koko pitkän Suomen rannikon päästä päähän. Ei tosin yhtäjaksoisesti.

Tänään lähdimme Espoon Nuottaniemestä kolmen jälkeen. Ennen merelle lähtöä söimme tukevan myöhäisen lounaan Villa Pentryssä, jotta jaksaisimme purjehtia. Lounaalla keskimmäinen tyttö ilmoitti, että hän jaksaa purjehtia maksimissaan kaksi tuntia yhteenmenoon, mutta kun äiti ilmoitti, että purjehtisimme tänään Vallisaareen, tyttöä ei enää haitannut yhtään, että matkaan saattaisi mennä neljäkin tuntia.

Merelle lähdettyä pilviverho hävisi taivaalta ja tilalle tuli lämmittävä auringonpaiste. Tytöt navigoivat ja tähystivät ja välillä hävisivät kajuuttaan kännyköidensä kanssa. Saavuimme upeaan Vallisaareen puoli kuuden aikoihin. En ollut koskaan aiemmin käynyt tässä saaressa, vaikka olin kuullut paikasta paljon ylistäviä sanoja. Olin suhtautunut hehkutukseen hiukan epäileväisesti. Olenhan nähnyt elämäni aikana useita upeita saaria ja ajattelin, ettei tämä voi olla yhtään sen ihmeellisempi. Väärässä olin.

Vallisaari on kertakaikkisen upea saari. Saari on saanut olla luonnontilassa kymmeniä vuosia ja tämä onkin kuin paratiisisaari ihmeellisine kasveineen. Luonto on vehreää ja maisemat avautuvat niin Helsingin keskustan suuntaan kuin avomerellekin henkeäsalpaavina. Vallisaari avattiin viime kesänä yleisölle. Tänne pääsee yhteysaluksella Kauppatorilta. Aikuisilta lippu maksaa 8 euroa meno-paluu, lapsilta puolet tuosta. Suosittelen lämpimästi vierailemaan.

Nyt kaivaudun makuupussiini ja nukahdan muutamaksi tunniksi. Lapset toivoivat, että lähtisimme aamulla varhain purjehtimaan kohti seuraavaa aamua. He haluavat herätä siihen, että olemme jo matkalla. Tämäkin on yksi perinne. Olemme äidin kanssa usein heränneet jopa neljältä, että ehtisimme näkemään auringonnousun ja että ehtisimme purjehtimaan mahdollisimman paljon.

Rakastan tätä hommaa. Suomi on niin kaunis, Suomen saaristo on niin kaunis.

Hyvää yötä!

Haluaisin tehdä kesän aikana x 10

Kesä on vihdoinkin täällä ja loma on onneksi vielä edessä. Listaan nyt tyttäreni innoittamana asiat, joita haluan ehtiä kesän aikana tekemään. Tytär teki myös oman listansa. Listan sisältö jäi multa vielä hämärän peittoon, mutta siellä on varmasti paljon uintia, jäätelön syöntiä, Linnanmäkeä…

1.

Haluan päästä purjehtimaan. Olen tehnyt lähes joka kesä lasteni kanssa viikon pituisen purjehdusreissun ja haluaisin ehdottomasti, että tämä perinne jatkuu. Omat parhaat lapsuusmuistot ovat mereltä. Haluaisin myös ehtiä purjehtimaan ilman lapsia ja se haave voisi toteutua tekemällä etätöitä veneessä.

2.

Haluan juosta kivuttomia pitkiä lenkkejä kesäillassa yksin ja siskon kanssa. Heidin kanssa haluaisin päästä juoksemaan taas aamulenkkejä. Haluaisin myös juosta tänä vuonna yhden pitkän kisan, vaikkapa maratonin (kadulla tai poluilla). Tämän vuoden päätavoite piti olla maraton, mutta suhtaudun siihen nyt hiukan varauksella tämän jalan vaivan vuoksi. Seuraillaan kärsivällisesti tilannetta ja edetään sen mukaan.

3.

Haluaisin päästä mahdollisimman pian uimaan avoveteen. Märkäpuku on roikkunut tuolla kylpyhuoneessa jo muutaman viikon muistuttamassa tästä haaveesta. Menen viimeistään sitten kun loma alkaa ja kiireet hellittää. Suunnitelmissa on myös osallistua swimrun-kisaan. Rikoskumppani on vaan etsinnässä, nimittäin tuo kisa, johon ajattelin osallistua, on parikisa. Ehdotuksia?

4.

Haluan treenata mahdollisimman paljon ulkona ja niin, että myös lapset ovat mukana. Kesällä ei paljon salitreenit kiinnostele. Ulkona voi tehdä tosi monipuolista ja mielekästä treeniä.

5.

Haluan tehdä pitkiä maantiepyörälenkkejä ja lyhyempiä pyöräretkiä lasten kanssa. Pitkät maantielenkit on niin ihania lämpimänä kesäiltana. Hyviä muistoja on Marun kanssa tehdyistä pitkistä lenkeistä sekä Arin kanssa tehdyistä lenkeistä, jolloin mä vedän omilla rajoilla kun taas Arille nämä lenkit on palauttelevaa höntsää. 🙂 Lasten kanssa pyöräillään puolestaan maksimissaan 10 kilometriä uimarannalle syömään jätskiä ja takaisin. 🙂

6.

Haluan ehtiä pelaamaan pihapelejä lasten kanssa. Pihapelit on niin kivoja! Se on mukava tapa viettää aikaa yhdessä ja samalla tulee liikuttua. Fudista, korista, keinupalloa…

7.

Haluan päästä monta kertaa maastoon pyöräilemään, että pystyn suoriutumaan Saariselkä MTB:n kolmen päivän etappikisasta kunnialla. Tämä kisa on tarkoitus suorittaa Martina Aitolehden kanssa parikisana.

8.

Haluan päästä retkeilemään koko porukalla sekä Ramin kanssa kahdestaan. Juhannuksena olemme menossa ensimmäiselle yhteiselle telttaretkelle lasten kanssa. En malta odottaa! Syksyn Lapin reissua varten ollaan jo aloitettu varustelu. Ostettiin ihka oma uusi teltta, uudet puukot ja molemmille omat keittimet.

9.

Haluan myös jatkaa Jukolan jälkeen suunnistusharrastusta ja tätä haluaisin tehdä myös omien lasten kanssa. Suunnistuksesta on tullut tärkeä harrastus, jota aion ehdottomasti jatkaa.

10.

Haluan ehtiä käymään myös joka tiistaisissa Speedo Teamin treeneissä, jotka ovat kesän kunniaksi siirtyneet Allas Sea Poolille. Lapsetkin ovat pyytäneet päästä myös tänne mukaan. Hoituu. 🙂

 

Mitä sinä haluat ehtiä tekemään kesällä?

Saariston syleilyssä

Vietin rentouttavan viikonlopun merellä kolmen ystäväni ja äitini kanssa. Nämä ystäväni ovat olleet elämässäni jo teinivuosista saakka. Minulla on vain kourallinen ystäviä. Tuttavia ja kavereita onkin sitten pitkä liuta. Olen sosiaalinen ja avoin, mutta ihan lähelleni ja sydämeeni asti en päästä moniakaan.

Tekee todella hyvää olla sellaisessa seurassa, jossa ei tarvitse miettiä mitään. Voi luottaa, että kelpaa itsenään. Ei tarvitse miettiä omaa olemistaan, ei sanomisia, ei mitään. On vain. Ei tarvitse selittää omia taustoja tai omaa ajatusmaailmaansa. Voi sanoa mieleen pulpahtavien ajatuksien hännät ääneen ja siitä saattaa syntyä hedelmällinen keskustelu. Voi heittää urpoimmat kommentit häpeilemättä, joille voi nauraa niin holtittomasti niin, että pissat meinaa karata housuun. Välillä voi istua ihan hiljaa ja katsoa kauas laineille auringon painuessa saaren taakse. Puhua vakavia, pohtia kiperiä elämän kysymyksiä ja seuraavaksi taas pelleillä ja piereskellä.

Ruuhkavuosien keskellä ystävyyssuhteiden hoitaminen saattaa helposti unohtua, mutta kuten kaikkia ihmissuhteita, myös ystävyyssuhteita kannattaisi muistaa hoitaa. Itselleni ystävyyssuhteet on mieletön voimavara. Ystävien kanssa saa peilata omia ajatuksiaan. Ystäviltä saa rohkaistusta ja kannustusta, myötäiloa ja -surua. Oon tyytyväinen ja onnellinen, että saimme tällaisen viikonlopun järjestettyä. Nyt on taas virtaa suorittaa arkea.

Meren äärellä ja saaristojen syleilyssä kaikki sometouhotus tuntuu kaukaiselta ja turhalta. (En mä silti somesta irti pääse edes merellä, vaikka haluaisin.) Minulle nämä irtiotot ja hetkessä oleminen on varsin terveellistä vastapainoa kaikelle kiireelle ja suorittamiselle. Tällaisten viikonloppujen ansiosta osaan laittaa asiat parempaan tärkeysjärjestykseen.

Kaiken lisäksi rentouttavan viikonlopun jälkeen pää toimii terävämmin ja ajatus on paljon kirkkaampi päänsärystä huolimatta.

Merelle lepäämään

Olen ollut viime aikoina melkoisen stressaantunut. Kalenteria täyttäessäni olen ilmeisesti luullut olevani superihminen. Ei kai kukaan jaksa minuuttiaikataulutettuja päiviä viikosta toiseen? Minulla on tällä hetkellä liian monta projekteja päällekkäin ja koko ajan pitäisi olla luova ja innovatiivinen. HUH. Siihen päälle vielä oikkuava vatsa, PMS-oireet ja erilaiset muut arjen haasteet. Päätinkin sitten hiukan hidastaa tahtia ja otin perjantain vapaaksi. Heittäydyn tänään illalla vapaalle. Pari päivää aion kiehnätä mieheni kainalossa ja siivota kodin oikein perusteellisesti. Perjantaina illalla lähden kolmen rakkaan ystäväni ja äitini kanssa viikonlopuksi merelle. Odotan tuota niin innolla! Ihana nähdä ystäviä. Kerrankin pääsee ihan rauhassa viettämään aikaa yhdessä eikä vain lyhyttä iltaa jossakin ravintolassa. Merellä pääsee arjesta niin totaalisesti irti. Merellä ei tarvitse miettiä mitään arkista.

 

Kuvat ovat kesän 2013 purjehdukselta, josta on edelleen kultareunaiset muistot. Yksi parhaimmista koskaan tekemistäni reissuista.

Täydenkuun aikaan linnoitussaarella

Mulla on kauheasti kuvia purjehdusreissulta ja vielä Vierumäen reissulta haluaisin vielä yhden postauksen kirjoittaa ennen kuin päästään taas nykyhetkeen. 🙂 Haluan nyt jakaa linnoitussaaren ja Loviisan kuvat teidän kanssanne, nimittäin saari oli tosi upea. Palataan siis hetkeksi vielä viime viikon purjehduseissun tunnelmiin. Vähän kyllä tekisi mieli ottaa myös kantaa blogeissa käytävään keskusteluun lihavuudesta ja rantakunnosta. Tässä kaksi postausta, jotka jo linkitin blogin facebookiin:

– Fit you too: Kun katson ympärilleni, niin joka paikassa tursuaa
– Kukka Laakso: Oletko #rantakunnossa? Häpeä!

Ehkäpä kirjoittelen ajatuksiani tästä myöhemmin.

* * *

Matkamme jatkui upealta Byön-saarelta Svartholman linnoitussaarelle Loviisan edustalle. Matka oli niin lyhyt (noin 4 tuntia), että lapsetkin hämmästellen kysyivät, että onko tuossa jo se saari, mihin olemme menossa. Merellä aikakäsitys on aivan toinen kuin maissa. Aika menee nopeasti, mutta tuo neljä merellä vietettyä päivää tuntui vähintäänkin viikolta. Merellä pääsee irti arjesta ihan totaalisesti.

Svartholman linnoitus on Suomenlinnan sisarlinnoitus ja oli samaa puolustusketjua. Linnoitus oli jo päivällä kaunis ja ihmeellinen, mutta auringonlaskun aikaan taivaalle ilmestyi täysikuu, niin jo oli kaunista!

Tein mun rakkaalle synttärikortin Svartholman laiturille.

Seuraavana aamuna aikaisin moottoroimme veneen Loviisan vierasvenesatamaan. Tuonakin päivänä meille osui täydellisen kuuma kesäpäivä. Kävimme vähän kaupungilla pyörimässä ja ihmettelemässä Loviisan kirkkoa, joka oli rakennettu suurimmaksi osaksi merilinnoituituksen pommituksen jäljiltä sinkoilleista tiilistä. Samoista tiilen paloista tein tuon synttärikortinkin. Svartholman rannan kivet olivat tuota punaista tiilikiveä, joka tosiaan oli pommituksissa levinnyt mereen.

Svartholman linnoitussaarelle pääsee Loviisasta risteilypaatilla. Erityisesti pääkaupunkiseutulaisille suosittelen visiittiä Loviisaan ja sieltä vielä piipahdusta merelle.

Kaunissaaresta itään

Kaunissaari – Santaholma – Byön 22 mpk

Aamu valkeni Kaunissaaressa utuisena. Heti aamusta piti kiskoa purjehdustakkia niskaan tuulihousujen kaveriksi ja pipokin piti kaivaa päähän, mutta purjehtiessa säällä ei ole oikeastaan mitään merkitystä, jos on oikeanlaiset varusteet. Testasin yhdellä arkiviikon iltapurjehduksella uutta purjehdustakkiani kaatosateessa ja totta tosiaan kyllä se vaan pitää vettä. Tietenkin pitää, mutta jotenkin sitä aina vähän epäilee. Takki on ihan huippu muutenkin, se on hengittävä ja viileä, jos alle laittaa vain ohuen kerroksen. Kylmemmälle kelille alle voi lisätä kerroksia, koska takki on mulle sopivan väljä. Elämäni ensimmäinen ihan oikea purjehdustakki.

Kaunissaaresta purjehdimme lyhyeltä tuntuvan matkan Santaholmaan, jossa pysähdyimme laittamaan ruuan. Lapset säntäsivät ruuan jälkeen uimaan ja itse kellahdin tyytyväisesti päiväunille. Levänneinä lähdimme taas jatkamaan pienen pätkän käsittämättömän upeaan poukamaan Byön-saarelle. Perämerellä lapsuuden purjehdittuani tuntuu aivan oudolta, että purjeveneellä voi purjehtia suoraan kalliosaareen kiinni. Oulun leveyksillä ei ole puhettakaan, että mihinkään saareen pääsee muuta kuin täsmällisesti merimerkkejä noudattaen – siellä on niin matalat rannat. Saari oli yksi upeimmista paikoista tähän mennessä.

Byön-saarella paistettiin makkaroita kallion päällä ja juuri grillauksen loppuvaiheessa saimme sadekuuron niskaamme. Unet maistuu kyllä kajuutassa kuunnellen maston ujellusta. Tällä reissulla olen ahtautunut trioni kanssa veneen keulapiikkiin, joka on melko tiivis meille neljälle. 😀

*Helly Hansenin purjehdustakki saatu blogin kautta

Tervehdys mereltä

Pakkasin maanantaiaamuna kamat ja lapsukaiset taksiin ja suhattiin satamaan äitini veneelle. Mulla on jo useampana kesänä ollut tapana tehdä viikon purjehdus tyttöjeni kanssa jonnekin päin Suomen rannikkoa. Tällä kertaa viikko onkin neljä päivää ja ensimmäistä kertaa suuntasimme Espoosta itään. Aikaisemmilla reissuilla on tullut tutuksi oikeastaan koko rannikko Oulusta Espooseen asti. Toivottavasti pääsemme vielä toisenkin kerran tänä kesänä tyttöjen kanssa merelle. Mieheni jäi mantereelle yksin paiskimaan töitä.

Ensimmäisenä päivänä purjehdimme Espoosta Kaunissaareen Sipoon edustalle, joka oli nimensä mukaisesti kaunis. Saaressa törmäsimme aivan uudenlaiseen ilmiöön, nimittäin telttakesämökkeihin. Siellä oli huomattavan paljon pysyviä telttaleirejä aivan upeilla merinäköalapaikoilla.

Meille osui mitä parhaimmat purjehdussäät. Harvoin voi purjehtia lyhythihaisissa, mutta heti maanantain keli oli juurikin sellainen. Yövyimme Kaunissaaressa ja iltaruoan valmistimme nuotiolla. Ruoka maistuu aina niin paljon paremmalle luonnossa.

Ruoan jälkeen kävelimme saaren luontopolkuja ja siinä iltakävelyllä yhtäkkiä laskeutui sakea sumu ja tunnelma muuttui saarella aivan mystiseksi. Illalla vielä viimeisenä istuin rantakalliolla ja katsoin kun sumusta ilmestyi purjevene. Aluksi erotin vain valot ja vähitellen alkoi piirtymään myös veneen ääriviivat.

Karseen hidas verkko. Tällä hetkellä istun Svartholman linnoitussaaren laiturissa. Tämä saari on Loviisan edustalla.

Täydellinen irtaantuminen arjesta

Tiedättekö miten se tapahtuu? Hyppää veneeseen, irrottaa köydet laiturista ja se on siinä. Muuta ei tarvita.

Lähdin eilen illalla äidin ja siskon kanssa pienelle purjehdukselle. Purjehdimme Pihlajasaareen yöksi. Lilluimme hissukseen Espoosta kohti Lauttasaaren edustaa. Ei ollut mikään kiire, paitsi ennen pimeäntuloa olisi kiva ehtiä perille.

Pimeä ehti tulla, mutta se ei haitannut, koska olimme jo melkein perillä. Vesillä minusta tulee se tyyppi, joka haluan olla. Rentoutunut, onnellinen ja tasapainoinen.

Saaressa söimme todella myöhäisen päivällisen ja sitten lähdimme “pakolliselle” saarikierrokselle. Saaren toisesta päästä kuului matala lähestyvän laivan ääni. Saaressa ei tietenkään ollut valoja, joten lähdimme otsalamppujen kajastuksessa äidin johdolla juoksemaan kohti ääntä ja rantakallioita. Rymistimme kallioilla, oksistoissa, rantakivillä ja kaikenmaailman solissa peräkanaa. Nauratti ääneen. Ehdimme kuitenkin kalliolle ihmettelemään pimeydestä kuuluvaa mörinää ja kohta täydessä valaistuksessa saarta läheltä ohittavaa laivaa. Fiilistelimme rantakallioilla tähtitaivasta. Bongasin tähdenlennonkin.

Aamulla heräsin rentouttavaan keinumiseen. Äiti houkutteli saareen uimaan. Ei mulla mitään uimavaatteita ollut mukana, mutta ajattelin lähteä ihmettelemään aamuista Pihlajasaarta. Äitikään ei päässyt uimaan, koska uimaportaat oli otettu uimapaikoilta pois tulevien syysmyrskyjen takia. Kesä on ohi, vaikka kesää oli vielä selvästi ilmassa.

Aamupäivällä vielä luovipurjehdus takaisin. Olo oli ihanan rentoutunut purjehduksen jälkeen. Sinne reissulle hävisi harmistus toisesta missatusta maratonista. Flunssa edelleen painaa. Ääni on kuin vanhan alkoholisoituneen naisen, yskittää ja niiskututtaa. Kuumetta ei ole, eihän mulla koskaan. En ole urheillut viikkoon. Toivottavasti olo normalisoituu ensi viikon torstaihin mennessä, jolloin lennähdän Evoken sponsoroimana Leville RuskaBootCampiin. Odotan sitä reissua niin paljon. Kirjoittelen reissusta vielä lisää myöhemmin.

Lomailu saaristossa jatkuu

Purjehdusreissu vaihtui melkein lennossa karavaanaritouhuksi. Kotiuduimme purjehtimasta perjantaina iltapäivällä. Kotona pyöritin nopeasti muutaman koneellisen pyykkiä. Seuraavana päivänä lähdimme asuntoautoilemaan Turun saariston rengastielle. Emme olleet suunnitelleet reissua etukäteen mitenkään. Lähdimme vain ajelemaan ja ensimmäisenä iltana päädyimme Nauvoon. Viime kesänä Nauvosta jäi tosi hyvä fiilis ja lapsille paikasta oli jäänyt mieleen huippu uimapaikka.

Tässä vielä muutama purjehduskuva ennen karavaanarifiilistelyitä.

Ennen Suomenlahden ylitystä kävin juoksemassa nopeasti 6 kilometriä.

Suomenlahden ylitys sujui kivasti tyttöjen kanssa. Purjehdimme ensin samaa reittiä Porkkalanniemeen, jossa yövyimme. Seuraavana päivänä lähdimme heppoisessa tuulessa lipumaan kohti Espoota. Oli ihan uskomaton keli myös merellä. Bikineissäkin oli kuuma ja viritimme veneen istumalaatikkoon aurinkovarjon vähän viilennystä tuomaan. Vauhti ei tosiaan päätä huimannut, mutta purjehtiessa matkanteko on tärkeintä, ei päämäärä. Tuli taas todistettua, että mun tytöt on varsin merikelpoisia yksilöitä. Kaikki meni tosi hienosti.

Nyt bloggailen täältä Mossalan leirintäalueelta. Huomenna matka jatkuu rengastiellä eteenpäin. Tällä kertaa olemme reissussa koko perheen voimin. 🙂

Toinen Tallinnapäivä

Voi että on ihana olla lomalla tyttöjen kanssa! Ja ihana olla Tallinnassa ja nähdä se taas vähän eri perspektiivistä kuin tavallisesti. Aiemmilla reissuilla olen ollut joko tyttöporukalla tai pariskuntareissulla. Tuolloin ollaan shoppailtu ja syöty hyvin, yövytty hotellissa ja tultu maahan laivalla. Näin purjehtimalla kaupunkin saa ihan erilaista tuntumaa. En osaa edes sanoa mikä sen eron tekee, mutta fiilis on täysin erilainen. Tällä reissulla ei käyty uuden kaupungin puolella lainkaan (paitsi tänään lenkillä juoksin sen halki) eikä shoppailtu muuta kuin isommille tytöille feikkilippikset. 😀 Tällä reissulla kävelimme vain vanhan kaupungin katuja ja ihmeteltiin niitä pieniä ihania kujia ja nähtävyyksiä. Välillä istahdettiin juomaan kylmät juomat ja välillä syötiin jäätelöt, jotka meinasivat helteessä sulaa käsiin. Erityisen ihana on olla lasten kanssa ihan rauhassa ilman mitään aikatauluja. Kuunnella niiden ihmetystä ja juttuja. Ihan parhaita tyyppejä!

Toisen Tallinnpäivän aloitimme Piritan hiekkarannalta. Ei jaksettu siellä levän lemussa pitkään olla, vaan päätimme hypätä veneeseen ja siirtyä Tallinnan Old City Marinaan. Sinne meidän oli alunperin tarkoitus mennä, mutta ensimmäisenä päivänä tuo satama oli täynnä.

Rannalle kävellessä törmäsimme mun lapsuuden tunnelmiin. Omien lasten ikäisenä olin kesäisin purjehdusleirillä purjehtimassa tällaisilla optimistijollilla. Ensi kesänä tuuppaan tytöt vastaavalle leirille.

Toiseen satamaan päästyä syötiin ihana kana-ateria, jonka jälkeen lähdimme täydellä vatsalla taas ihmettelemään kaupunkia.

Ei ole paljon meikkipussi tällä reissulla auennut. 😛

Illalla pääsimme saunomaan sataman hulppeassa saunassa ja loppuilta menikin satamassa palloillessa. Illat satamassa on ihania. Kuunnella niitä kaikkia muista veneestä kantautuvia ääniä, haistella erilaisia ruuan tuoksuja, linnut laulaa ja laineet liplattaa. Helteiset illat! <3

Tämä on loma mun makuun. Miten sun loma on mennyt?