Auringonlaskusta auringonnousuun

Jätimme Dirhamin taaksemme eilen puoli yhdeksältä illalla. Purjehdimme ihanassa auringonlaskussa suuntana Paldiski. Oli henkeäsalpaavan ihanat maisemat.

IMG_0001

Aurinko tipahti mereen

IMG_9810

Kananmunaleivät maistui ihan taivaallisen hyvältä kesken yöpurjehduksen

Pääsimme Paldiskiin yökolmelta. Siellä näytti ankealta ja ankea oli vastaanottokin. Juuri kun saimme veneen kiinni hirvittävän isoon betonilaituriin, pimeydestä porhalsi auto, jota ajoi mafioson näköinen mies. Mies tivasi meiltä 35 euron satamamaksua, jota vastaan olisimme saaneet vain pitää venettä laiturissa. Emme halunneet jäädä laivojen lastausäänten kilkkeeseen nukkumaan, vaan jatkoimme vielä niemen kärjen toiselle puolelle Lahepere lahteen ankkuriin yöksi. Kaksi tuntia teimme matkaa Paldiskista Lahepere lahteen ja matkalla sain nähdä upeimman auringonnousun tähän mennessä. Ei sitä monesti näe, että aurinko nousee suoraan merestä.

IMG_9891

Aurinko nousee
IMG_9895

Viideltä aamulla laskimme ankkurin ja nukahdimme rauhoittavaan keinutukseen.

Tänään heräsin puoli kymmenen aikaan ihanaan auringonpaisteeseen. Heti aamupalan jälkeen nostimme ankkurin ylös ja lähdimme purjehtimaan Tallinnaa kohti. Jälleen kerran meille sattui loistava purjehduskeli. Aurinko paistoi ihan koko matkan. Tallinnaa lähestyessämme liikenne vilkastui ja vähän jännitti, miten isoon satamaan mennään. Puolen meripeninkulman päästä satamasta piti soittaa ja tiedustella satamapaikkaa. Sataman suuaukolla oli liikennevalot, jotka meidän siihen osuessa näytti punaista, kun takaa tuli iso Eckerölinen laiva. Puhelinsoitolla varmistimme, että saamme veneen Old City Marinan rantaan.

IMG_9918

Purjeiden lasku ennen Tallinnan satamaa

Tässä satamassa on ihan loistokkaat palvelut. Jahtiklubilla on hienot saunatilat, jonne menimmekin ihan heti rantauduttuamme. Saunoimme nautinnolla ja sen jälkeen suuntasimme umpiväsyneinä vanhaan kaupunkiin Peppersackiin syömään. Söimme isot pihvit ja raahauduimme viimeisillä voimilla veneelle takaisin. Miten voi väsyttää näin paljon? Tai no helposti, kun viimeyö meni purjehtiessa, samoin koko tämä päivä.

Aiomme parkkeerata Tallinnassa sunnuntaihin asti. Huomiseksi on luvattu hellettä ja lauantaiksi ukkosta, jolloin ei ole mitään asiaa merelle. Sisko lähtee huomenna laivalla Suomeen ja jäämme tänne äidin kanssa kahdestaan. Saatamme saada miehen tänne lauantaina ja mukaan sunnuntain kotimatkalle. Olisipa ihanaa!

Lomailua parhaimmillaan

Eilisillan auringonlasku oli mielettömän kaunis.

Tämä päivä on ollut pelkkää rentoutumista. Heräilimme aamulla yhdeksän aikoihin. Söimme aamupalaa veneen istumalaatikossa ja ihmettelimme pilvistä taivasta, kun täksi päiväksi oli luvattu hellettä ja auringonpaistetta. Tutkimme hetken merikarttoja, katsoimme netistä merisäät ja kysyimme viereisen veneen kapteenilta suosituksia muista satamista. Kohta pilvet väistyivät taivaalta ja päätimme jäädä Dirhamiin päiväksi. Tuulikin on meidän reissusuunnitelmia ajatellen ihan vääränsuuntainen – vastatuulta menosuunnasta, joten merelle lähtö tietäisi jatkuvaa luovimista.

Puimme lenkkivaatteet päälle ja lähdimme juoksemaan Dirhamin kylää kohti. Varsinainen minikylä, taajama loppui satamasta kilometrin päästä ja siitä alkoi maaseutu. Juoksimme pitkää suoraa 42 minuuttia ja käännyimme takaisin. Juoksimme yhteensä 1 h 19 min ja matkan pituudeksi arvioin 14 km.

Lenkin jälkeen pulahdimme hyiseen mereen ja jäimme rantahietikolle ottamaan aurinkoa. Mä ensin asettauduin vanhasta tottumuksesta jalat merellepäin, kunnes tajusin, että aurinko paistaa juuri toisesta suunnasta. Ollaan etelärannikolla. Heh. Aika mieletöntä olla muuten rannalla, jossa merellepäin katsottaessa näkee vain merta. Siellä jossain kaukana edessäpäin on Suomi.

Tässä juuri mietimme, että lähtisimmekö yötä vasten merelle. Tuuli on kääntynyt vähän otollisempaan suuntaan ja maakrapuna oleminen ei enää kiinnosta. Nyt pitäisi vain selvitellä satamien puhelinnumerot ja tutkia vielä vähän merikarttoja. Äiti meni päiväunille lataamaan akkuja yöpurjehdusta varten. Minä ja sisko nukuimme päiväunet aiemmin päivällä.

06.07.2011 juoksu

Kesto: 1 h 19 min
Syke: keski – 130 bpm, max – 147 bpm
Kalorit: 537 kcal

Avomeripurjehdus

Heräsimme tänään kahdeksalta Bärösundissa. Aamu oli harmaa, mutta lämmin. Keitimme aamukahvit ja puurot, teimme aamupesut ja rupesimme heti tekemään lähtöä. Puoli kymmenen aikaan olimme jo irroittautuneet laiturista ja lähdimme puikkelehtimaan saarten välistä avomerta kohti. Liikkeellä oli paljon purjehtijoita, mutta avomerellä emme nähneet enää yhtäkään purjevenettä, mutta laivoja ja aluksia senkin edestä.

5902595678_cfba73dc5f_z

IMG_9664

Bärönsundista lähtiessä ei tuullut juuri yhtään, mutta tunnin moottorilla pörryyttelyn jälkeen huomasimme, että tuulee sopivasti ja nostimme purjeet. Siitä lähtien vauhti vain kiihtyi ja oli taas aivan loistava purjehduskeli. Tuuli 8-11 metriä sekunnissa ja aallokko oli aika isoa. Jussarön kohdalla ei tullut mieleenkään pysähtyä. Ihastelimme majakkaa mereltäpäin ja jatkoimme tyytyväisinä matkaa.

IMG_9628

Purjehdimme yhtä soittoa yhdeksän tuntia, noin 50 meripeninkulmaa (1 mpk = 1,85 km). Aika menee purjehtiessa aivan siivillä. Nautin niin täysillä. Täällä on aivan irti kaikesta, unohtuu kaikki arkiasiat aivan totaalisesti. Fiilistelin isoja aaltoja kannella, välillä pidin perää, avomerellä ei tarvinnut navigoida, piti vain pitää kompassisuunta suoraan etelään. Perän pitäminen oli täyttä työtä tällä kelillä. Aallon vyöryessä perää pitää vetää koko kropan voimalla, että saa suunnan pidettyä. Kädet on aika kovalla koetuksella. Nyt on hartiat jumissa ja jalkojakin väsyttää seisominen. Lenkille lähtö ei tunnu enää niin hyvältä ajatukselta.

IMG_0723

IMG_1376

Pelkkää merta, manteretta ei mailla halmeilla

Tulimme Dirhamiin seitsemän aikoihin. Satamassa oli lämmin vastaanotto ja palvelut Etelä-Suomen satamiin nähden hyvät. Täältä saa tolppasähköä, löytyy suihkut, langaton internet ja kauppakin parin sadan metrin päästä. Satamamaksu on 13 euroa vuorokaudelta.

IMG_1386

IMG_9673

IMG_9685

Datahiiret veneessä

Pikkusisko käpertyi tuohon makuupussin sisään ja valittelee, että on kuumeinen olo. Toivottavasti hän ei tule kipeäksi. Mulla polttelee vain poskia pilven takaa lämmittänyt aurinko. Nyt voisin raahautua tuonne sataman toiseen päähän suihkuun ja käpertyä itsekin makuuupussin sisään. Huomiseksi on luvattu hellettä.

Huomisen suunnitelmissa on toistaiseksi ainoastaan aamulenkki. Tuulet ja huominen sää näyttää jäämmekö päiväksi tähän vai suuntaammeko rannikkoa pitkin Tallinnaa kohti.

Nuottaniemi-Bärönsalmi

Aamu alkoi sähäkästi. Vein kuopuksen päiväkotiin (kaksi isompaa ovat edelleen reissussa) ja taivalsin pikapikaa kotiin hakemaan reissukamat. Laukku selkään, toinen kaulaan ja menoksi. Läpsyttelin flipflopeissa bussipysäkille. Kävelin aamulla yhteensä viisi kilometriä ja kello oli vähän yli kymmenen, kun viimein pääsin Nuottaniemen venesatamaan (hikisenä).

Lähdimme Isoon Omenaan ruokaostoksille, mutta ensin piti tehdä ostoslista, eli oli hyvä tekosyy juoda latte.

Satamassa lähtövalmisteluihin meni vielä pitkä tovi ennen kuin pääsimme lähtemään. Piti tyhjentää septitankki, tiskata astiat, syödä lounas, järjestellä tavarat paikoilleen ja suunnitella reitti. Päätimme lähteä Porkkalaa kohti. Ilma oli maissaoloa ajatellen ankea, mutta mitä parhain purjehtimiseen. Tuuli oli hyvä, välillä jopa 11 metriä sekunnissa ja keskivauhti oli 6 solmua, eli aika hyvää kyytiä paineltiin menemään. Porkkalan kohdalla mä en halunnut vielä rantautua, eikä onneksi kukaan muukaan (naisistossa äiti, minä ja pikkusisko). Jatkoimme siis matkaa. Ajattelimme ensin, että purjehtisimme Jussaröön, mutta tuuli hiipui sen verran, että päätimme tulla yöksi Bärönsalmeen.

Huomisen suunnitelma on jatkaa matkaa Jussarön suuntaan ja joko jäädä siihen hetkeksi tai jatkaa suoraan Viron puolelle Dirhamiin. Oli niin ihanaa purjehtia tänään, vaikka myötäaallokossa meinasin tulla merisairaaksi. Onneksi huono olo meni yhtä nopeasti ohi kuin se tulikin. Purjehdimme tänään reilut seitsemän tuntia. Tuossa ajassa sain palauteltua mieliin merimerkkien lukemisen kartalta, navigointia ja peräsimen pitoa. Keli oli tänään sen verran haastava, etten kyennyt samanaikaisesti navigoimaan ja pitämään perää. Melkoinen epeli tuo äiti, kun purjehtii yksinkin.

Tältä meidän tämän päivän matka näyttää kartalla. 33 meripeninkulmaa.

Bärönsalmessa kaikkien laitureiden piti olla vieraspaikkoja. Tässä me silti parkkeerataan tuon kyltin toisella puolella laituria.

Hyvää yötä! Huomenna bloggaan toivottavasti Viron puolelta, tai sitten Jussaröstä.

Ps. Toivottavasti kotijoukoilla on kaikki hyvin. Ikävä teitä jo nyt! <3

Mummala meren rannassa

Huh, onpa ollut vauhdikas viikon aloitus. Sunnuntaina sain äidiltä mökille viestin, että hän lähestyy purjehtimalla kohti Helsinkiä. Äitini on siis purjehtinut Oulusta Helsinkiin. Hän irroitti veneensä kotisatamasta kesäkuun alussa ja siitä lähtien hän on purjehtinut lähes taukoamatta, ei kuitenkaan yksin vaan miehistö on vaihtunut ainakin neljään otteeseen matkan varrella. Hän oli Hangossa juhannuksen alla, juuri sen myrskyn aikoihin. Samassa satamassa upposi venäläisten purjevene.

Emme ehtineet sunnuntaina Kauppatorille vastaanottokomiteaan, mutta mumma purjehti eilen veneensä meidän lähisatamaan, jonne kipitin tyttöjen kanssa (lukuun ottamatta esikoista, joka meni mökiltä suoraan mummilel ja ukille) lähes suoraan päiväkodilta. Kävin vain kotona pikapikasuihkussa ja pakkasin reppuun ihan varuiksi lapsille lämmintä vaatetta.

Haukilahdessa mumma juoksi meitä bussipysäkille vastaan. Veneeseen päästyämme meitä nälkäisiä odotti valmis ruoka ja katettu pöytä.

Tytöt rupesivat heti miettimään, että missä he nukkuisivat veneessä. Mummahan innostui ja lupasi, että tytöt saisivat olla veneellä koko seuraavankin päivän. Mulla rupesi hirveästi polttelemaan päästä purjehtimaan ja ehdotin äidille ihan varovasti, että mitä jos ihan vähän kävisimme merellä. Ja sehän sopi. Puimme vähän lisää vaatetta ja irroitimme veneen laiturista. Oi onnea! Tuntui kun olisin kotiin päässyt, kun pääsin pitämään peräsintä, trimmaamaan purjeita ja kuuntelemaan meren liplatusta. Ilta oli aivan täydellisen ihana! Kävimme ihan pienellä pyrähdyksellä, vain 8 meripeninkulmaa, mutta olipa se ihanaa!

Tuuli oli aivan lempeä ja meri tyyni, mutta vene kulki siitä huolimatta lähes neljää solmua.

Mies otti kannella päiväunet ja tuon mustan luukun alla nukkuu tytöt makeaa unta.

Aurinko tipahti juuri sopivasti puiden taakse, kun saavuimme takaisin Haukilahteen (en jaksanut säätää kameran asetuksia ja kuvan värit ovat vääristyneet). Jätimme tuhisevat tytöt jatkamaan uniaan keulapiikkiin ja kävelimme lämpimässä kesäillassa kotiin. Tunti meni taivaltaa viiden kilometrin matka. Mukava iltakävely. Olimme kotona vasta vähän kahdentoista jälkeen.

Tänään kävimme noutamassa tyttöset kotiin. Juoksimme miehen kanssa kotoa Haukilahteen. Tytöt olivat ehtineet sotkea veneen aikamoiseen kuntoon (kuva alla).

Maanantaina pääsen ihan oikeasti purjehtimaan. Ai että! Että tiedäkään, miten innoissani olen. Lainaus äidin tekstistä: “Elinan silmät hehkuivat kuten aikoinaan pikkukannella istuvalla pikku-Elinalla. Kahdeksan meripeninkulman iltapurjehdus toi silminnähden iloa ja rentoutusta kesken työviikon. Juuri tätä varten olen tänne tullut!”

Ensi viikon reitti on vielä suunnittelematta. Mä toivoisin, että menisimme Tallinnan suuntaan, mutta sinne on pitkä pätkä avomeripurjehdusta ja vaatisi suotuisat tuulet, joten toivon nyt niitä.

Nyt jos painaisin pään tyynyyn ja menisin katselemaan purjehdusunia. Huomenna voisin kirjoitella vähän treeneistä. Jaksatteko lukea näitä mun purjehdusjuttuja? Näitä on nimittäin luvassa ensi viikolla.

Ps. Evitan tilaustarjous on vielä voimassa. Tutustukaa tarjouksiin tästä.