Tag: purjehdus

Heräsimme tänään kahdeksalta Bärösundissa. Aamu oli harmaa, mutta lämmin. Keitimme aamukahvit ja puurot, teimme aamupesut ja rupesimme heti tekemään lähtöä. Puoli kymmenen aikaan olimme jo irroittautuneet laiturista ja lähdimme puikkelehtimaan saarten välistä avomerta kohti. Liikkeellä oli paljon purjehtijoita, mutta avomerellä emme nähneet enää yhtäkään purjevenettä, mutta laivoja ja aluksia senkin edestä.

Bärönsundista lähtiessä ei tuullut juuri yhtään, mutta tunnin moottorilla pörryyttelyn jälkeen huomasimme, että tuulee sopivasti ja nostimme purjeet. Siitä lähtien vauhti vain kiihtyi ja oli taas aivan loistava purjehduskeli. Tuuli 8-11 metriä sekunnissa ja aallokko oli aika isoa. Jussarön kohdalla ei tullut mieleenkään pysähtyä. Ihastelimme majakkaa mereltäpäin ja jatkoimme tyytyväisinä matkaa.

Purjehdimme yhtä soittoa yhdeksän tuntia, noin 50 meripeninkulmaa (1 mpk = 1,85 km). Aika menee purjehtiessa aivan siivillä. Nautin niin täysillä. Täällä on aivan irti kaikesta, unohtuu kaikki arkiasiat aivan totaalisesti. Fiilistelin isoja aaltoja kannella, välillä pidin perää, avomerellä ei tarvinnut navigoida, piti vain pitää kompassisuunta suoraan etelään. Perän pitäminen oli täyttä työtä tällä kelillä. Aallon vyöryessä perää pitää vetää koko kropan voimalla, että saa suunnan pidettyä. Kädet on aika kovalla koetuksella. Nyt on hartiat jumissa ja jalkojakin väsyttää seisominen. Lenkille lähtö ei tunnu enää niin hyvältä ajatukselta.

Pelkkää merta, manteretta ei mailla halmeilla

Tulimme Dirhamiin seitsemän aikoihin. Satamassa oli lämmin vastaanotto ja palvelut Etelä-Suomen satamiin nähden hyvät. Täältä saa tolppasähköä, löytyy suihkut, langaton internet ja kauppakin parin sadan metrin päästä. Satamamaksu on 13 euroa vuorokaudelta.

Datahiiret veneessä

Pikkusisko käpertyi tuohon makuupussin sisään ja valittelee, että on kuumeinen olo. Toivottavasti hän ei tule kipeäksi. Mulla polttelee vain poskia pilven takaa lämmittänyt aurinko. Nyt voisin raahautua tuonne sataman toiseen päähän suihkuun ja käpertyä itsekin makuuupussin sisään. Huomiseksi on luvattu hellettä.

Huomisen suunnitelmissa on toistaiseksi ainoastaan aamulenkki. Tuulet ja huominen sää näyttää jäämmekö päiväksi tähän vai suuntaammeko rannikkoa pitkin Tallinnaa kohti.

Huh, onpa ollut vauhdikas viikon aloitus. Sunnuntaina sain äidiltä mökille viestin, että hän lähestyy purjehtimalla kohti Helsinkiä. Äitini on siis purjehtinut Oulusta Helsinkiin. Hän irroitti veneensä kotisatamasta kesäkuun alussa ja siitä lähtien hän on purjehtinut lähes taukoamatta, ei kuitenkaan yksin vaan miehistö on vaihtunut ainakin neljään otteeseen matkan varrella. Hän oli Hangossa juhannuksen alla, juuri sen myrskyn aikoihin. Samassa satamassa upposi venäläisten purjevene.

Emme ehtineet sunnuntaina Kauppatorille vastaanottokomiteaan, mutta mumma purjehti eilen veneensä meidän lähisatamaan, jonne kipitin tyttöjen kanssa (lukuun ottamatta esikoista, joka meni mökiltä suoraan mummilel ja ukille) lähes suoraan päiväkodilta. Kävin vain kotona pikapikasuihkussa ja pakkasin reppuun ihan varuiksi lapsille lämmintä vaatetta.

Haukilahdessa mumma juoksi meitä bussipysäkille vastaan. Veneeseen päästyämme meitä nälkäisiä odotti valmis ruoka ja katettu pöytä.

Tytöt rupesivat heti miettimään, että missä he nukkuisivat veneessä. Mummahan innostui ja lupasi, että tytöt saisivat olla veneellä koko seuraavankin päivän. Mulla rupesi hirveästi polttelemaan päästä purjehtimaan ja ehdotin äidille ihan varovasti, että mitä jos ihan vähän kävisimme merellä. Ja sehän sopi. Puimme vähän lisää vaatetta ja irroitimme veneen laiturista. Oi onnea! Tuntui kun olisin kotiin päässyt, kun pääsin pitämään peräsintä, trimmaamaan purjeita ja kuuntelemaan meren liplatusta. Ilta oli aivan täydellisen ihana! Kävimme ihan pienellä pyrähdyksellä, vain 8 meripeninkulmaa, mutta olipa se ihanaa!

Tuuli oli aivan lempeä ja meri tyyni, mutta vene kulki siitä huolimatta lähes neljää solmua.

Mies otti kannella päiväunet ja tuon mustan luukun alla nukkuu tytöt makeaa unta.

Aurinko tipahti juuri sopivasti puiden taakse, kun saavuimme takaisin Haukilahteen (en jaksanut säätää kameran asetuksia ja kuvan värit ovat vääristyneet). Jätimme tuhisevat tytöt jatkamaan uniaan keulapiikkiin ja kävelimme lämpimässä kesäillassa kotiin. Tunti meni taivaltaa viiden kilometrin matka. Mukava iltakävely. Olimme kotona vasta vähän kahdentoista jälkeen.

Tänään kävimme noutamassa tyttöset kotiin. Juoksimme miehen kanssa kotoa Haukilahteen. Tytöt olivat ehtineet sotkea veneen aikamoiseen kuntoon (kuva alla).

Maanantaina pääsen ihan oikeasti purjehtimaan. Ai että! Että tiedäkään, miten innoissani olen. Lainaus äidin tekstistä: “Elinan silmät hehkuivat kuten aikoinaan pikkukannella istuvalla pikku-Elinalla. Kahdeksan meripeninkulman iltapurjehdus toi silminnähden iloa ja rentoutusta kesken työviikon. Juuri tätä varten olen tänne tullut!”

Ensi viikon reitti on vielä suunnittelematta. Mä toivoisin, että menisimme Tallinnan suuntaan, mutta sinne on pitkä pätkä avomeripurjehdusta ja vaatisi suotuisat tuulet, joten toivon nyt niitä.

Nyt jos painaisin pään tyynyyn ja menisin katselemaan purjehdusunia. Huomenna voisin kirjoitella vähän treeneistä. Jaksatteko lukea näitä mun purjehdusjuttuja? Näitä on nimittäin luvassa ensi viikolla.

Ps. Evitan tilaustarjous on vielä voimassa. Tutustukaa tarjouksiin tästä.