Vinkit avovesiuintiin

Vesi on minulle mieluinen elementti, vaikka pelkään sitä sen verran, että muistan kunnioittaa sen voimaa. Kokeilin avovesiuintia ensimmäisen kerran neljä vuotta sitten. Olin tuolloin kylmiltäni ilmoittautunut avovesiuintikilpailuun. Ajattelin, että sinne vain, osaanhan mä uida. Ei tullut mieleenikään ajatella, että avovedessä uiminen olisi jotenkin erilaista kuin hallin kirkkaassa vedessä pohjaan maalatun viivan mukaan uiminen.

Olen harrastanut uintia epäsäännöllisen säännöllisesti lapsesta asti. Uin pelkästään rintauintia aina vuoteen 2015 asti, jolloin triathlonhaaveet sai minut opettelemaan vapaauinnin tekniikkaa. Aluksi räpistelin itsekseni, mutta onnekseni olen saanut uimaopetusta Noora Valkoselta, Matti Rajakylältä, Anne Hiltuselta ja FitPit-uimakurssilla. Uimaopetuksen ansiosta tekniikkani on parantunut merkittävästi, jonka avulla olen saanut liu’un paremmaksi, uinnin rennommaksi ja tämän myötä myös lisää vauhtia.

Vaikka olen kehittynyt uimarina, avovesiuinti on silti lajina aivan toinen kuin halliuinti. Ensimmäiset kolme avovesiuintikertaa uin saman viikon aikana. Ensimmäinen kerta oli lyhyt pulahdus kylmässä merivedessä. Toisella kerralla uin selvästi lämpimämmässä järvivedessä Kuusijärvellä. Ja saman viikon kolmas kerta olikin jo tuo uintikilpailu.

Nuo kolme ensimmäistä uintikertaa opettivat jo paljon. Ensimmäinen kerta oli vain tunnustelua. Toisella kerralla sain pienen paniikkikohtauksen vedessä, mutta Annan rauhoittelujen avulla sain sen menemään ohi. Kolmas kerta oli yllättäen onnistunein, vaikka kisatilanne oli stressaava. Kisat ovat aina jännittäviä, puhumattakaan kun kyseessä on haastavat olosuhteet. Merivesi oli tuolloin todella kylmää, samoin ilma ja vettä satoi kaatamalla. Kisan alussa meinasi iskeä taas sama paniikki kuin edellisellä uintikerralla enkä meinannut löytää hengitysrytmiä. Uin hetken rintaa ja sain itseni rauhoiteltua. Hengitysrytmikin löytyi ja selvisin kisasta lopulta oikein hyvin ja siitä jäi hyvä mieli.

Minun pitää joka kerta ennen avovesiuintia tehdä jonkinlaiset mielikuvaharjoitukset. En voi koskaan mennä veteen suinpäin ja kylmiltään. Mieli täytyy rauhoittaa ja keho valmistaa uintiin. Mielestäni avovesiuinnissa täytyy olla nöyrä. Jokainen päivä on erilainen. Jos tänään ei uinti kulje tai mieli poukkoilee, niin sitten se on niin. Uidessa on pakko olla rauhallinen, hyvä ja varma olo, muuten uimisesta ei tule mitään, ainakaan minulla. Menen aina veteen tunnustellen. Laitan varovaisesti kasvot veteen ja puhaltelen sinne hetken. Lähden liikkeelle todella rauhallisesti ja totuttelen veden lämpötilaan. Usein Suomessa vesi on melko kylmää ja kylmä vesi salpaa helposti hengityksen. Minulla menee aina jonkin aikaa ennen kun hengitysrytmi löytyy ja uinti lähtee sujumaan.

Nykyään en saa paniikkikohtauksia vedessä, mutta välillä mieltä täytyy rauhoitella ja tuolloin puhun itselleni rauhoittelevaan sävyyn. Sinä osaat uida. Ei ole mitään hätää. Ui rauhallisesti. Ei ole mihinkään kiire. Nauti.

Silloin kun tuttu ja turvallinen uintirytmi löytyy ja mieli on rauhallinen, niin uinti on todella nautinnollista. Vedessä olen niin yhtä luonnon kanssa kuin vain voi. Se on kuin meditointia. Uimisesta tulee kokonaisvaltaisesti todella hyvä olo.

AVOVESIUINTIVARUSTEET

Märkäpuku
En mielelläni ui matkaa avovedessä ilman märkäpukua. Märkäpuku kelluttaa sen verran, että se tuo turvallisen olon. Märkäpuku myös lämmittää, mikä mahdollistaa viileämmissä vesissä uimisen. Triathlon-kilpailussa on säännöt märkäpuvun käyttöön:

  • Märkäpuku on pakollinen alle 17-asteisessa vedessä.
  • Uintiosuutta ei järjestetä, jos veden lämpötila on 13 astetta tai sen alle.
  • Märkäpuku on kielletty, jos veden lämpötila on reitin etäisimmässä kohdassa 60 cm:n syvyydessä vähintään 22 astetta, kun uintimatka on 1 500 metriä tai alle; vähintään 23 astetta, kun uintimatka on 1 501–3 000 metriä ja vähintään 24 astetta, kun uintimatka on yli 3 000 metriä.

    Lähde: Juoksija-lehti

Uimapuku
Treeneissä puen märkäpuvun alle tavallisen uimapuvun, mutta triathlon-kilpailuissa uin triathlon-asussa, jolla suoritetaan myös kilpailun muut lajit ajan säästämisen vuoksi.

Uimalasit
Avovesiuimalaseja myydään erikseen, mutta itse olen uinut hallissa ja avovedessä samoilla laseille. Tärkeintä on, että lasit eivät falskaa ja tuntuvat miellyttäviltä päässä. Kirkkaissa vesissä, esimerkiksi ulkomailla, tummemmat lasit voisivat olla ihan järkevät, mutta suomen sameissa ja tummissa vesissä en ole kokenut tarpeelliseksi.

Uimalakki
Olen käyttänyt avovedessä mahdollisimman kirkkaan väristä uimalakkia, että erottuisin vedestä paremmin. Lisäksi avovesiuinnissa käyttämäni lakki on hiukan hallilakkia paksumpi, jolloin se lämmittää aavistuksen enemmän. Kylmiin vesiin myydään erikseen ihan sellaisia kypärälakkiversioita, jotka lämmittävät vielä paremmin. Myös uintikäsineitä ja -sukkia on olemassa, mutta itse en ole sellaisia käyttänyt.

Turvallisuusvarusteet: uimarinpoiju
Uimarin poiju on kahdestakin eri syystä tärkeä varuste avovesiuimarille. Pelkkä kirkkaan värinen uimalakki ei ihan hirveän pitkälle erotu vedestä, kun veden pinnan yläpuolella liikkuu vain kaksi mustaa kättä. Pienessäkin aallokossa voi olla vaikea erottaa uimaria. Toinen uimarinpoijun tärkeä tehtävä on olla turvana, jos vedessä tulee paniikkikohtaus, suonenveto tai kramppi, niin poijun päällä voi levätä ja kerätä voimia.

VINKIT AVOVESIUINTIIN

Älä ui yksin avovedessä
Yksin ei kannata mennä uimaan avoveteen, ainakaan kovin kauaksi rannasta. Jos kuitenkin menet yksin, niin pysyttele rannan tuntumassa ja ui rantaviivan myötäisesti. Jos olen mennyt yksin uimaan, niin yleensä olen värvännyt jonkun rannalle katsomaan mun perään. Vaikka luotan omiin uimataitoihini, niin ei sitä koskaan tiedä, jos tulee ongelmia.

Lämmittele ennen avovesiuintia
Aina on hyvä valmistaa keho tulevaa harjoitusta varten lämmittelemällä urheilulajista riippumatta. Avovesiuinnissa tämän merkitys korostuu. Jos et ole lämmitellyt, niin keho voi reagoida voimakkaammin kylmään veteen.

Totuttele veteen
Mene veteen rauhalllisesti ja anna itsellesi aikaa sopeutua veden lämpötilaan. Laita pää pinnan alle ja puhaltele muutamia kertoja veteen. Ennen varsinaista uintitreeniä ota muutamia vetoja. Minulle rennoin uintivauhti on sellainen, että hengitän joka neljännellä tai viidennellä vedolla. Tällöin uinti on rentoa ja leppoisaa. Täytyy vain muistaa suunnistaa välissä, ettei löydä itseään rantakaislikosta.

Ole rauhallinen ja nöyrä
Avovedessä ei kannata lähteä yrittämään ennätyksiä. Itse pyrin uimaan avovedessä aina vähän rauhallisemmin kuin altaassa. Tärkeää on, että hengitysrytmi on tasainen ja saa puhallettua keuhkot tyhjäksi veteen, jolloin myös saa otettua keuhkot täyteen happea. Kylmä vesi tekee monesti sen, ettei keuhkoja saa puhallettua ihan tyhjäksi. Tähän jos vielä yhdistää liian kovan vauhdin, niin tilanne saattaa laukaista avovesipaniikin, jolloin hengittäminen muuttuu vaivalloiseksi ja tuntuu kuin märkäpuku painaisi keuhkoja kasaan. En ole itse koskaan saanut ihan kunnollista paniikkia, mutta ensimmäisinä avovesiuintikertoina pieni paniikki oli enemmän sääntö kuin poikkeus ennen, kun opin ottamaan alun riittävän rauhassa. Heti, jos hengittäminen tuntuu vaikealta, kannattaa hidastaa vauhtia, nostaa pää pintaan ja potkia vaikka hetken selällään tai uida rintaa ja tasoittaa hengitys. Tämän jälkeen uusi yritys aivan kaikessa rauhassa. Pitää muistaa, että avovedessä ei koskaan kannata alkaa leikkimään mitään sankaria. Ei ole pätkääkään noloa sanoa kaverille, että mulla ei nyt suju, odota hetki. Kaveri voisi muuten olla aika pulassa, jos toiselle iskee ihan kunnon paniikki vaikkapa 500 metrin päästä rannasta.

Suunnistaminen
Avovedessä uiminen ei onnistu samalla tavalla suoraan kuin altaassa, vaan eteneminen vaatii suunnistamista. Monessa paikassa veteen on laitettu poijuja, jotka helpottavat vedessä suunnistamista, mutta jos poijuja ei ole, niin kannattaa ottaa rannasta jokin kiintopiste, jota kohti ui. Avovedessä on usein myös pientä aallokkoa, joka tekee hengittämisestä ja suunnistamisesta haastavampaa, tämä kannattaa ottaa huomioon. Uintipaikaksi kannattaa valita sellainen, missä ei ole veneliikennettä, ettei tarvitse pelätä jäävänsä alle. Tämänkin vuoksi rantaviivan tuntumassa uiminen on turvallisinta. Kannattaa kysellä muilta lajin harrastajilta hyviä uimapaikkoja. Pääkaupunkiseudulla sellaisia ovat esimerkiksi Oittaa, Kaitalampi ja Kuusijärvi. Itse olen uinut myös meressä tässä meidän kodin lähellä Westendin rannassa.

Uimakoulussa – uuden oppiminen on palkitsevaa

*MAINOS: FitPit Oy – uimakoulun osallistumiset saatu

Aloitin siskoni kanssa Fitpitin aikuisten uimakoulussa vuodenvaihteen jälkeen. Meidän ryhmän taso on easy, jonka kuvauksessa lukee näin: “Treeni-ryhmässä kasvatat uinti-kuntoa, harjoittelet taloudellista vapaauintia sekä lisätään vauhtia uintiisi. Treeni-ryhmä soveltuu hyvin triathlonisteille, swim-run kilpailijoille sekä kuntouimareille.” Menin uimakouluun minulle tyypilliseen tapaan avoimen uteliaana ja oli kiva saada sisko seuraksi treeneihin.

Olen kärsimätön luonne ja haluan aina haastaa itseäni. Tämä usein kostautuu siten, etten malta harjoitella perusasioita riittävän pitkään, vaan siirryn liian nopeasti seuraavaan vaiheeseen. Yksin uimahallissa harjoitellessa en ole malttanut tehdä riittävästi tekniikkaharjoituksia ja skippaan usein sellaiset jutut, joita en osaa, koska minua alkaa nolottaa räpiköinti. Siksi olen jättänyt opettelematta toiselta puolelta hengittämisen, vaikka tiedän, että sen avulla uintitekniikkani paranisi ja esimerkiksi avovesiuinnissa navigoiminen helpottuisi.

Vaikka ryhmämme taso on easy, ei uimakoulu ole ollut yhtään liian helppo. Ryhmässä jokainen tekee omalla tasollaan. Olemme koko alkuvuoden tahkonneet vapaauinnin tekniikkaa ja pilkkoneet sitä osiin. Olemme tehneet uimakoulussa paljon kylkipotkuja ja hioneet käsivetoja sen verran hartaasti, että palkintona tästä olen vihdoinkin oppinut hengittämään molemmilta puolilta. Aluksi monet harjoitteet tuntuivat ihan älyttömän vaikeilta ja suorastaan mahdottomilta, mutta sitten kun tekee oivalluksia niiden avulla siitä, miten kehoa pitää kannatella, tai miten saa käsivetoon lisää tehoa, niin se tuntuu tosi hienolta!

Kylkipotkujen harjoittelu oli mulla avain siihen, että opin hengittämään myös toisen käden puolelta. Olen tähän asti onnistunut välttämään sen opettelun, koska kaikki, mikä tuntuu vaikealta, on yleensä myös epämiellyttävää. Aluksi hörpinkin ihan kunnolla vettä ja tuntui, että joka kerta, kun yritän hengittää vasemman käden puolelta, uppoan puoli metriä veden alle ja taas yritän räpistellä itseni pinnalle ja päästä takaisin vauhtiin.

Pakotin itseni tekemään epämiellyttäviä asioita ja keskittymään oikein erityisesti tuon vaikeamman puolen harjoittelemiseen. Halusin ottaa uimakoulusta kaiken irti ja olen kysellyt opettajalta kaikenlaista, jotta oppisin mahdollisimman paljon. Jälleen kerran uuden oppiminen ja onnistuminen on ihan mielettömän palkitsevaa ja motivoivaa. On ihan huippua, kun vähitellen vasemman käden puolelta hengittäminen alkaa tuntua jo vähän luonnollisemmalta.

Huomenna on uimakoulun viimeinen päivä. Sen kunniaksi aion käydä ostamassa uimahalliin sarjalipun ja varata viikko-ohjelmasta ainakin yhden kolon uintitreenille, ettei hyvät opit mene hukkaan. Voin lämpimästi suositella FitPitin uimakoulua. Sieltä varmasti löytyy kaiken tasoisille sopivia ryhmiä tai yksityisopetusta. Mä oon oppinut ihan hurjasti uutta, vaikka oon uinut jo ennestään jonkin verran.

Kuvat: Heidi Tainio

Uintivarusteista apua tekniikkatreeniin ja uimisesta piristystä kaamokseen

Mainos: Speedo

Vesi on ollut minulle ihan lapsesta saakka mieluinen elementti. Lapsena vietimme kesät merellä purjehtien ja talvisin äiti kuljetti meitä lapsia säännöllisesti uimahallille. Äiti ui radalla oman treeninsä ja me lapset polskimme omissa uimakouluissamme.

Uintiharrastus on kulkenut mukana yhtenä liikkumismuotona lapsuudesta saakka. Uin vuosikausia pelkkää rintaa. Haaveilin vapaauinnin opettelusta, mutta aina löysin itseni radalta uimasta rintaa. Aina kun kokeilin uida yhden altaanvälin vapaauintia, tuntui kuin olisin hukkunut. Hengästyin liikaa ja kauhoin liian kovaa. Pelästyin holtitonta räpiköintiä ja vaihdoin nopeasti takaisin tuttuun rintauintiin.

Reilut kaksi vuotta sitten vihdoinkin rohkaistuin opettelemaan vapaauintia. Päätin, että nyt alan rauhassa opettelemaan ja yritän miettiä miten siellä vedessä kuuluisi olla. Harjoittelin jonkin aikaa itsekseni, kunnes pääsin Noora Valkosen uintitekniikkatunnille. Sain Nooralta hyödyllisiä vinkkejä, joiden avulla jatkoin vapaauinnin harjoittelua itsekseni. Uin pitkään siten, että uin joka toisen altaanvälin rintaa ja joka toisen vapaata. Vähitellen vaihdoin rytmin siten, että uin ensimmäiset 500 metriä vapaata ja toiset 500 metriä rintaa.

Vuoden 2017 alussa pääsin mukaan Martina Aitolehden kasaamaan uintijengiin. Uintijengiin liittymisen myötä olen uinut lähes viikottain. Olemme saaneet muutaman kerran uinnin tekniikkaopetusta Matti Rajakylältä ja pääsin kerran myös Laura Mannisen uimakouluun. Olen oppinut paljon ja kehittynytkin, mutta vielä on paljon työsarkaa.

Tällä hetkellä uin pääosin vapaata ja se tuntuu nyt yhtä miellyttävältä kuin rintauinti.

Vedenalainen maailma on rauhoittava ja uinti on lajina lempeä ja miellyttävä. En ole voinut kahteen vuoteen treenata alakroppaa, joten uinti on korvannut juoksun.

Välineiden merkitys tekniikkaharjoittelussa

Vapaauinnin tekniikkaa kannattaa harjoitella pala kerrallaan: käsivedot, uintiasento, potkut, hengitys, liuku, käännökset.

Aloitin vapaauinnin harjoittelun tuttuun tapaani kantapään kautta. Yritin heti uida matkaa, mutta kuten kerroin, eihän siitä mitään tullut. En osannut kannatella vartaloani vedessä, en osannut liukua ja potkin aivan liian kovaa.

Uintitiimiin päästyäni harjoittelimme ihan aluksi kylkipotkuja. Kylkipotkujen avulla opin kannattelemaan vartaloa vedessä paremmin ja ottamaan kellumiseen tukea keuhkoista.

Laudan avulla on hyvä harjoitella potkuja ja käsivetojen tahdistusta ja vartalon kannattelua.

Pullarin avulla löysin vähitellen paremman uintiasennon, kun pullari piti alavartalon asennon parempana. Uintiharrastuksen alussa jalkani viistivät pohjaa, kun vartalon kuuluisi olla mahdollisimman suorassa ja lähellä pintaa.

Räpylät helpottavat myös oikean uintiasennon löytämistä ja muistuttaa siitä, että liiallinen potkiminen ei ole tarpeellista. Toisaalta räpylöiden avulla voi myös saada alakropalle lisää vastusta.

Uusin tuttavuus on lättärit, joiden avulla oivalsin käsivedon oikeanlaisen liikeradan ja sen, miten voima kuuluu ohjata. Rikkinäiset olkapääni kipeytyvät vääränlaisesta liikeradasta ja lättäreiden avulla onnistun hahmottamaan oikean liikeradan paremmin. Lättäreiden kanssa ei oikein voi uida väärällä tekniikalla, koska siitä ei vaan tule mitään.

Kaikki kuvissa näkyvät uintivarusteet ovat Speedo-merkiltä. Tykkään erityisesti tästä naisellisemman mallisista uimapuvuista. Speedolta löytyy myös perinteisemmän mallisia uimapukuja sekä bikineitä, mutta tämä malli on mun lemppari. Kuvissa näkyvät uimalasit ovat myös luotettavat, ne eivät falskaa yhtään. Olen käyttänyt tätä mallia myös avovesiuinnissa.

Marraskuun synkkyyttä on piristänyt ihanasti aamuiset uintitreffit Veeran kanssa. Uintijengin aikatauluja ei olla vielä saatu synkronoitua. Toivottavasti nekin treenit saadaan pian rullaamaan. Uinti tuntuu tällä hetkellä mieleisimmältä treenimuodolta.

Kuvat: Heidi Tainio
Kuvauspaikka: Allas Sea Pool

Osaatko uida?

Tämä viikko on uimataitoviikko ja siksi haluan taas kirjoittaa uimisesta ja samalla muistuttaa uimataidon tärkeydestä.

Haastan sinut ja lapsesi testaamaan tällä viikolla uimataitosi. Testin voi suorittaa näin: hyppää veteen altaan päästä/turvallisesta paikasta laiturilta ja ui vapaalla tyylillä 200 metriä, joista 50 metriä tulisi uida selkäuintia. Onnistuuko?

Meidän tytöt kävivät viimeksi eilen keskenään meressä uimassa. Uskallan päästää heidät, koska tiedän, että he osaavat uida. Muistan toki ne ajat, kun rannalla ei voinut kääntää hetkeksikään katsetta pois, koska pelkäsin, että juuri sillä hetkellä jonkun pää painuu veden alle. Meidän äiti helpotti tätä asiaa aikoinaan ostamalla meille mahdollisimman räikeät uima-asut, jotka oli helppo erottaa massasta. Ihan hyvä strategia.

Minä opin uimaan jo ennen kouluikää. Olen pitänyt huolen, että myös omat lapseni oppivat uimaan. Opin uimaan ilman uimakoulua ja samoin oppivat myös lapseni. Meille uimataito on tärkeä taito myös siksi, koska vietämme kesäisin aikaa merellä purjehtien. Purjehtiessa meillä on aina pelastusliivit päällä, mutta siitä huolimatta on tärkeää osata uida ja olla vedessä. Purjehdusreissulla tulee vietettyä aikaa satamissa, eikä koskaan voi tietää, jos liukastuu laiturilla. Muistan omasta lapsuudesta tapauksen, kun kovassa myrskyssä satamassa ollessamme viereisen veneen mies putosi kallistuneelta laiturilta mereen. Meidän isä huomasi tilanteen ja pelasti hänet vedestä. Muistan myös sen, että samainen mies toi seuraavana päivänä meille kiitokseksi täytekeksejä.

Uinnin opettelu kannattaa aloittaa siitä, että tutustuu ensin veteen elementtinä. Ei kannata lähteä suin päin opettelemaan tekniikkaa, tai sitä varsinaista uimista, vaan kannattaa ensin räpistellä, tunnustella ja kokeilla laittaa pää veden alle. Vaikka opettelisit uimaan vasta aikuisena, kannattaa ensin totuttautua vedessä olemiseen ja vasta sitten vähitellen lähteä opettelemaan, miten siellä vedessä liikutaan. Moni pelkää pään laittamista veteen. Ymmärrän tämän tosi hyvin ja varsinkin kun siihen lisätään hengästyminen, niin jo on jännää. Muistan hyvin kun päätin muutama vuosi sitten opetella uimaan vapaata. Minusta aluksi tuntui siltä, että hukun.

Viime viikon lomalla uin avovedessä ilman märkäpukua. Se oli ihanaa, mutta myös jännittävää. Olen aina aiemmin uinut avovedessä matkaa märkäpuvun kanssa. Märkäpuku tuo turvallisuuden tunteen, koska se kelluttaa mukavasti. Tällä kertaa en pakannut reissuun mukaan märkäpukua enkä myöskään maantiepyörää, vaikka näin Ramille uhosin ennen lähtöä. 😀

Avovesiuinti on ihan oma lajinsa. Luonnonvesissä on tietysti kasveja ja mereneläviä, ja siellä on myös virtauksia ja aallokkoa. Altaassa uidessa voi ajatella samalla kaikenlaista, tai olla ajattelematta yhtään mitään. Avovedessä puolestaan joutuu olemaan eri tavalla skarppina ja rauhallisena. Olen hätäinen luonne ja avovedessä uidessa hoen itselleni kaikenlaista: “pysy rauhallisena”, “ui veto kerrallaan”, “se oli vain kala”, “jos jotain käy, käänny selälleen”, “älä mene liian kauas rannasta”, “hengitä rauhallisesti”…

Luonnonvoimia täytyy aina kunnioittaa ja siksikin avovesiuinti pakottaa nöyräksi. En ole vielä kovin kokenut uimari ja siksi jännitän avovedessä uimista. Avovesiuinti on samaan aikaan ihan älyttömän siistiä, ehkä juuri osittain tuon jännityksen vuoksi. Erityisesti viime viikolla Kreikassa oli aivan käsittämättömän hienoa uida, kun näki koko ajan pohjaan. Veden alla näki kaikki kalaparvet, pohjan hiekan muodot, roskat, kivet – kaikki. Suomessa avovesiuinnissa lisäjännityksen tuo se, kun veden alla ei näe mitään, ei lähestulkoon edes omia käsiään.

Minun kaikki uimavarusteet: Speedo *saatu

 

Ps. Tulevat kaksi viikkoa tulevat olemaan erittäin kiireisiä. Suoritan seuraavan kahden viikon aikana kesäopintoja intensiivisesti  (klo 9.30-20.30), joten en uskalla luvata julkaisevani tuona aikana blogipostauksia, ellen ehdi kirjoittamaan postauksia varastoon.

Uinnin ihanuus ja vaikeus (postauksessa uinnin opetusvideo)

Meinaa olla aikamoinen kiire koko ajan, mutta omista treeneistä en luovu, enkä yöunista. Meillä oli Team Speedon eilisissä treeneissä vierailevana valmentajana Matti Rajakylä. Onneksi kalenteri antoi myöden ja ehdin olympiauimarin vetämiin harjoituksiin mukaan. Olen hehkutellut somessa ja täällä blogissakin uinnin ihanuutta ja sitä kun tuntuu, että olen kehittynyt lajissa.

Tiistaina harjoittelimme vapaauinnin tekniikkaa vaihe vaiheelta ja tuntui kyllä samalta kuin sukeltaessani ensimmäistä kertaa juoksutekniikan saloihin. Tuntui, että en hallitse vartaloani ollenkaan enkä osaa sitäkään vähää, mitä luulin oppineeni. Rupesimme rakentamaan vapaauinnin tekniikkaa pala palalta. Ensin harjoittelimme kylkipotkuja ja sitä, miten oikeanlainen asento vedessä löytyy. Vähitellen lisäsimme elementtejä vaihe vaiheelta. Vaikka treenejä sävytti kevyt epätoivon ilmapiiri (minun osalta), niin treenien lopussa tuli oivalluksia ja treenien jälkeen oli sellainen fiilis, että opin ihan valtavasti uutta.

Pitää mennä pian altaaseen uudestaan, että pääsee iskostamaan oppeja takaraivoon. Videolta voit katsoa lisää, miten treenit sujuivat. Kiitos Annelle kuvaamisesta! ❤️

Olen taas jatkanut vanhan #endorfiinikylässä-videosarjan kuvaamista. Ehdottakaa ihmeessä kenen kanssa haluaisitte, että kävisin treenaamassa ja mitä lajia.

Treenikuulumisia

Kävin tänään lähes joka sunnuntaiseen tapaan uimassa. Tyttärilläni on sunnuntaisin toisella puolella Espoota treenit, jonka vuoksi joudun viettämään aika monta tuntia tuon jalkapallohallin läheisyydessä. Tuon ajan olen käyttänyt tekemällä koulutehtäviä hallilla tai uimassa, tai jopa molempia. Uimisesta on tullut minulle tärkeä harrastus, mistä tykkään koko ajan vain enemmän. Uimaan lähteminen ei tunnu enää niin vaivalloiselta, vaan suorastaan helpolta verrattuna moneen muuhun harrastukseen. Uimakamat mahtuu pieneen tilaan ja pitää muistaa ottaa vain uimapuku, uimalasit, uimalakki ja pesuaineet.

Pari viikkoa sitten menin Team Speedon treeneihin muita myöhemmin. Meillä on tiistaisin aina treenit tiettyyn aikaan, mutta juuri tuohon aikaan minä istun vielä luennolla. Luennon loputtua useimmiten kiiruhdan uimaan hyppytuntien ajaksi. Tuolloin pari viikkoa sitten Martina osui mun kanssa samaan aikaan altaalle ja yllytti minua tekemään hänen treeniohjelman mukaisen vetotreenin: 4 x 500 metriä. Treeni kuulosti sen verran raskaalta ja haastavalta, että päätin liittyä seuraan. Tuona päivänä uinti sujui jotenkin aivan älyttömän hyvin. Tuntui vähän samalta kuin juoksuflow parhaimmillaan. Eli ihan mahtavalta! Suoritettiin molemmat omaa treeniä keskittyneesti. Martina toki minua nopeammin, mutta tulin yllättävän hyvin perässä. Katsoin Martinan käännöksiä ja päätin, että nyt vihdoinkin opettelen myös tekemään vedenalaisen käännöksen. Siinä parin kilometrin aikana ehti muutaman kerran harjoitella ja opinkin käännöksen edes jotenkin. Loppuun kiskoimme vielä neljä 25 metrin vetoa täysillä. Aivan mahtava treeni!

Uimisesta on tullut mun aerobisen treenin yksi kulmakivistä pyöräilyn rinnalla. Nykyään oikein odotan, että pääsen uimaan ja opettelemaan tekniikkajuttuja vähän lisää. Tänään taas harjoittelin käännöksiä ja uinti tuntui tosi hyvältä! Olen vihdoinkin oppinut malttamaan treenieni suhteen ja jättämään punttitreenejä vähemmälle. Jalka kestää yhden voimatreenin viikossa, ei enempää.

Tällä hetkellä viikon treenini koostuvat suurinpiirtein seuraavasti:

  • Pyöräilyä 50-100 kilometriä viikossa
  • Lihaskuntotreeniä 1-3 tuntia viikossa
  • Uintitreenejä 1-3 tuntia viikossa

Treenimäärät riippuu siitä miltä kropassa tuntuu. Pyrin nyt parhaani mukaan pitämään kroppani kunnossa. Tuntuu aivan mahtavalta, että pystyn tällä hetkellä treenaamaan näinkin paljon ja monipuolisesti. Ensi viikolla kuvioon tulee pitkästä aikaa mukaan myös juoksu. Hyvin hyvin rauhallisesti ja varovaisesti, mutta kuitenkin. Niin siistiä!

Viime viikonloppuna kävimme Ramin kanssa pitkästä aikaa kimpassa treenaamassa. Teimme hetken mielijohteesta treenistä videon, kun kamera sattui löytymään repusta. Tsekkaa video tästä.

 

Tällaista kuuluu tällä hetkellä mun treenirintamalle. Miten sinä treenaat? Onko sulla ollut jotain urheiluvammoja, joiden takia olet joutunut muuttamaan treenirutiinejasi.

Positiivinen asenne hukassa

Olen käyttänyt viime aikoina ihan liikaa aikaa ja energiaa murehtimalla mitä kaikkea en voi jalan takia tehdä. Kyllähän se harmittaa aika rankastikin, koska jalka ei nyt vain osoita paranemisen merkkejä, päin vastoin. Työpaikan etuna saatu sairauskuluvakuutus päättyi opintovapaan alkaessa, joten olen nyt kunnallisen terveydenhuollon varassa. Kunnallista puolta tuskin kiinnostaa minun takareisivaivani, jos pystyn kävelemään vaikkakin pienen kivun kanssa.

Urheiluvammoihin suhtautuminen vaatii aina paljon kärsivällisyyttä ja positiivista asennetta. Jalan ollessa kipeä, kaipaa eniten juuri sellaista treeniä ja tekemistä, joka vaatisi tervettä jalkaa. Käden ollessa kipeä harmittelee juuri niitä asioita, joita ei käden vuoksi voi tehdä. Ja niin edelleen. Olen yrittänyt vuosien varrella opetella iloitsemaan niistä asioista, joita vammoista huolimatta pystyn tekemään. Elämässä muutenkin pyrin siihen, että löytäisin aina ilonaiheita kuin keskittyisin pelkkään murehtimiseen. Olen kova huolestumaan ja murehtimaan – Murheiden summa on aina vakio. Urheiluvammat ovat opettaneet minulle, että aina voi tehdä jotain. Harvoin on ainakaan kovin pitkiä aikoja niin kipeä, ettei minkäänlainen liikunta onnistu. Nyt täytyy myöntää, että kärsivällisyys ja positiiviset ajatukset alkavat olla loppuun käytettyjä tämän, jo puolitoista vuotta kestäneen, jalkavamman kanssa.

Tarvitsisin kipeästi jonkin tavoitteen, joka motivoisi minut säännöllisesti liikkeelle.  Tänään kävin pitkästä aikaa uimassa Speedo-jengin kanssa. Ollaan elvytelty tiistaiaamun uintitreenirutiinit taas henkiin. Uiminen on kivaa ja uimisessa mulla on paljon opittavaa ja sitä pystyn sentään tekemään! Voisin nyt keskittyä uimiseen ja treenaamaan salilla niitä juttuja, joita pystyn siellä tekemään. Kaivaisin taas jostakin sen nukkuvan positiivisen asenteen esiin ja ymmärtäisin, että asiat on kuitenkin aivan hyvin.

Ihaninta on aamut

Olen oppinut tykkäämään aamuista. Aamuissa on jotakin selittämätöntä taikaa. Parasta aamuissa on sen armollisuus. Uusi päivä on aina uusi mahdollisuus.

Aamuisin ei ole vielä ehtinyt myrkyttää mieltä millään ikävillä asioilla. Aamuisin suhtaudun asioihin positiivisesti ja koen asiat voimakkaammin. Muistan useamman aamun, jolloin olen ihan ääneen ihastellut luonnon kauneutta tai herkistynyt peräti kyyneliin, koska olen kokenut olevani niin etuoikeutettu.

Olen kyllä muutenkin ihmettelijä ja ihastelija. Jään usein ihmettelemään luonnossa pieniä kauniita asioita. Usein ihmettelen näitä asioita ääneen ihmisille, joiden seurassa kulloinkin olen. Mun lapsia tämä piirre huvittaa, mutta he myös osaavat pyytää minua katsomaan jotakin kaunista. Esimerkiksi yhtenä päivänä esikoiseni lähetti minulle kuvan kauniista auringonlaskusta. <3 Minun äitini on ihan samanlainen.

Eräänä kauniina kirpeänä joulukuun päivänä kävin Hannan kanssa Allas Sea Poolilla uimassa. Aamu oli kaunis, sellainen tummansininen ja samettinen. Mun sydän tuntui läikkyvän yli ja se kauneus laittoi hyrisemään. Helsinki näytti niin kauniilta kaikkine jouluvaloineen. Kävelin Kauppatorin halki kohti Allas Sea Poolia ja mietin miten ihana aamu. Uintitreenin aikana ehti seurata pilvien muuttuvia värejä ja seurata Helsingin heräämistä. Uintitreenistä jää kroppaan sopivan virkeä ja samaan aikaan rentoutunut olo.

Äitini kysyi minulta joululomansa alussa tekisimmekö loman aikana jotakin yhdessä. Välähti, että haluan hänen kokevan tuon saman. Tiesin, että äiti osaa iloita tuosta yhtä paljon kuin minä. Sovimme tälle aamulle treffit Länsimetrolle ja kävelimme tuota samaa reittiä Senaatintorin ja Kauppatorin halki uimaan. Tässä aamussa ei ollut sitä samaa satumaista samettia, vaan tänään tihkutti vettä. Kuitenkin altaaseen päästyämme, puolessa välissä treeniä, yllämme olevat pilvet rupesivat punertumaan ja kohta aurinko nousi upeana saaren takaa. Uimme aina yhden altaanvälin ja jäimme hetkeksi seuraamaan auringonnousua. Saimme muuten uida radalla kahdestaan, ei ollut minkäänlaista ruuhkaa.

Panimme äidin kanssa merkille, että Allas Sea Poolin pukutiloissa ja saunassa ihmiset olivat kumman hyväntuulisia. Tuntui kuin jokainen olisi pidätellyt iloa sisällään.

Joku valitteli Facebookissa juuri tänään, samassa kaupungissa, pimeyttä, sadetta ja kylmyyttä. Minä koen tämän päivän ihan toisin tuon kauniin aamuhetken vuoksi.

Kauden ensimmäinen avovesiuinti

Tänään, vihdoinkin, pääsin märkäpukuineni rantaan. Sain jo useampi viikko sitten 2XU:lta märkäpuvun jälleen kesälainaan, mutta vasta nyt sain korkattua avovesiuintikauden. Olen uinut vuoden alusta lähestulkoon joka viikko altaassa ja varmaankaan siksi en ole saanut itseäni yksin avoveteen treenaamaan. Avovesiuinti on aina hiukan jännempää eikä näitä treenejä kannattaisikaan tehdä yksin.

Avovesiuinnissa kannattaisi käyttää huomiopoijua, joka helpottaa näkymistä vedessä. Treenit kannattaa myös tehdä kaverin kanssa ihan jo turvallisuussyistä. Märkäpuku toki kelluttaa, mutta ei se mikään pelastusliivi ole. Avovedessä aallokko myös tuo pientä haastetta navigoimiseen ja hengittämiseen. Uimahallin vettä kylmempi vesi tuntuu alkuun vaikealta ja rauhallisen hengitysrytmin löytymiseen menee hetki.

Uimaria on todella vaikea erottaa vedestä, kun kädet vain vilahtavat pinnan yläpuolella. Varsinkin, jos on aallokkoa, uimaria on suorastaan mahdotonta nähdä. Tyttäreni otti minusta rannalta kuvia eikä niissä kuvissa näkynyt kuin musta piste ja sekin aika heikosti.

Tänään uin meressä ja uin rannan myötäisesti. Ehdin uida vain 500 metriä, kun ukkonen alkoi jyristä ja paukkua siihen malliin, etten uskaltanut enää olla vedessä. Tänään piti myös poimia mustikoita, mutta kaatosade ja lapsia pelottanut ukkosenjyrinä esti senkin.

Tänään ilmoittauduin mukaan Summer Challenge -seikkailukisaan. En edes vielä tarkalleen tiedä mihin hullutukseen itseni ja siskoni miehen lykkäsin. 😀 Tiedän sen, että kisassa pitää olla maastopyörä, karttateline, kompassi, uimapatja ja emit-leimauslaite. Kisa suoritetaan suunnistaen. Tämän lisäksi olen menossa vielä toiseen parikisaan elokuussa. Kisa on Järvestä järveen -swim & run, johon sain houkuteltua Veeran mukaan. Elokuun lopulla on myös Saariselkä MTB ja tässä kisassa rikoskumppaninani toimii Martina. Toivon kovasti, että tuo kipeä jalka kestää kaiken tämän touhottamisen. Juoksua on onneksi tiedossa aika vähän ja kaikki juoksu tapahtuu poluilla, mikä on jalalle huomattavasti lempeämpää.

Kuvat: Noin 140-senttinen tyttäreni (9-vuotias)

Uimataitoviikko

*Allas Sea Pool kutsui meidän uintijengin uimaan ja lounaalle

Tämä viikko on uimataitoviikko ja sen kunniaksi haluan puhua vähän uimisesta ja uimataidon tärkeydestä.

Olen treenannut Team Speedon kanssa kerran viikossa aikalailla vuoden alusta saakka. Ihan jokaisiin treeneihin en ole päässyt työkiireiden vuoksi mukaan, mutta aina mahdollisuuksien mukaan olen halunnut raahata itseni tiistaiaamuna Märskyyn. Meidän ryhmä treenaa pitkälti Anne Hiltusen johdolla, mutta porukassamme on myös muita kokeneita uimareita, jotka ottavat tilanteen helposti haltuun, jos Anne puuttuu. Anne on entinen kilpauimari ja on töissä Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitossa.

Uimataitoviikon kunniaksi treenasimme tänä tiistaina Helsingin Kauppatorin kupeessa sijaitsevassa Allas Sea Poolissa. Olin nähnyt paikasta kuvia sosiaalisessa mediassa, mutten ollut koskaan käynyt paikassa. Olin ollut siinä uskossa, ettei siellä voi treenata uimista, vaan paikka on enemmän elämyksellistä kellumista varten. Pelkäsin myös, että vesi ei ole riittävän lämmintä. Paikka oli aivan ihana, vaikkakin vielä hiukan keskeneräinen. Laajennusremontit ovat vielä viimeistelyä vaille valmiit ja paikka on avattu uudestaan ihan hetki sitten. Laajennuksen myötä Allas Sea Pool on kuin helsinkiläisten oma olohuone, jossa voi istuskella kattoterassilla nauttimassa maisemista ja baarin antimista, tai sisällä ravintolassa syömässä korkeatasoista ruokaa. Söimmekin treenin jälkeen herkulliset ruuat Neighbour Bistrossa.

Tämän viikon treenin aluksi suoritimme uimataitotestin, eli uimme jokainen 200 metriä yhteen menoon valitsemallaan uintityylillä ja sen jälkeen vielä 50 metriä selkäuintia. Jokainen läpäisi, yllättäen. 🙂 Vesi oli lämmintä ja sää oli mitä parhain. Paikka on kyllä ehdottomasti kokemisen arvoinen, suosittelen. Pääsylipun hinta on hiukka suolainen, 12 euroa.

Uimataitoviikon tarkoituksena on muistuttaa ihmisiä uimataidon tärkeydestä. Kesä lähestyy ja sitä myöten myös rantakelit ja veneilykausi. Joka juhannuksena uutisoidaan hukkuneiden lukumäärä. Osaatko sinä uida?

Meidän lapsuudenkodissa uimataito oli tärkeä taito, joka pyrittiin opettelemaan niin varhain kuin mahdollista. Perheemme vietti kesät merellä purjehtien ja sitä kautta oli olennaista osata uida, kunnioittaa vettä elementtinä ja olla veden kanssa sinut. Opin uimaan jo reilusti ennen kouluikää. Kävin muistaakseni lapsena jonkin uimakoulunkin ja koulun kanssa kävimme muutamia kertoja uimassa. Pidin paljon uimisesta ja vedestä. Olin ihan kohtuullisen hyvä uimari ilman erityisempiä uimakouluja. En tiennyt uintitekniikoista mitään ennen viime vuotta ja ensimmäisiä uimatreenejä Noora Valkosen kanssa. Lapsuudesta muistan, että kesän alussa testattiin veneen pelastusliivit hyppäämäällä liivien kanssa veneen kannelta veteen. 🙂

Olen vienyt omia lapsiani säännöllisesti uimaan heti siinä vaiheessa kun selviydyin uimahalliin yksin kaikkien kolmen kanssa. Omatkin lapseni ovat oppineet uimaan jo hyvissä ajoin ennen kouluun menoa. Mielestäni uimataitoa kannattaa vaalia. Se on myös mahtava koko perheen yhteinen harrastus. Parasta uimisessa on se, että siellä ei ole häiriötekijöitä (=puhelimia), vaan ollaan ihan oikeasti läsnä ja yhdessä.

Faktaa

• 250 uimahallia ja kylpylää
• yli 25 miljoonaa uimahallikäyntiä / vuosi
• 300 000 km rantaviivaa
• 1,16 miljoonaa venettä
• Joka neljäs 6.-luokkalainen ei osaa uida kunnolla
• Joka kolmas aikuinen ei osaa uida kunnolla
• 160 hukkunutta / vuosi = suhteutettuna asukaslukuun huomattavasti enemmän kuin muissa Pohjoismaissa
• Hukkuminen on yksi yleisimmistä lasten tapaturmaisista kuolinsyistä
• Hukkumiskuolemien merkittävimmät syyt: alkoholi, puutteellinen varustautuminen, heikko toimintakyky ja uimataito sekä lasten jättäminen valvomatta veden äärellä.

Uimaan voi oppia kaikki, vaikkapa vasta aikuisena. Uiminen on mahtava liikuntamuoto, joka sopii lähes kaikille. Rohkaisenkin kaikkia menemään uimahalliin ja rohkeasti hakeutumaan vaikkapa aikuisten uimakouluun. Voit yllättyä miten hauskaa se voi olla! Itseäni jännitti esimerkiksi tähän uimajengiin meneminen ja alastomuus, mutta sitäkään ei enää edes ajattele. Ei sillä ole mitään merkitystä miltä näyttää, pääasia on, että on kivaa ja kannustava ilmapiiri.

Uiminen toimii itselläni palauttavana ja kuntouttavana treenimuotona. Vesi on rauhoittava elementti, kun sen kanssa ensin tulee tutuksi. Minulle erityisesti yksin tehdyt pitkät uintitreenit toimivat meditaationa ja pään totaalisena tyhjentämisenä. Vesi on jotenkin ihanan syleilevä ja lempeä, niin mielelle kuin kehollekin.

Minkälainen suhde sinulla on uimiseen?

Kuvat: Seppo Kabongo / Red Ground Photography