to top

Onnistuneen vaelluksen viimeinen päivä

Viimeisenä vaelluspäivänä heräsimme herätyskellon soittoon. Olin laittanut Garminin piippaamaan kuudelta, myös Ramin puhelin hälytti samaan aikaan. Herääminen ei tehnyt tiukkaa, minusta oli kiva herätä aikaisin ja herätä samaan aikaan kuin luontokin herää uuteen päivään. Aikaisessa aamussa oli ihan oma tunnelmansa. Kaikki Kotakönkään muut retkeilijät nukkuivat vielä. Valmistelimme aamiaista mahdollisimman äänettömästi. Yritin taputella järjettömän suuria silmäpussejani pienemmiksi....

Continue reading

Tämän reissun kaunein reitti

Yö meni vähän katkonaisesti. Kuuselan kämpän pihassa olevasta teltasta kantautui melkoinen kuorsaus. Tuntui kuin tanner olisi tärissyt kuorsauksen voimasta. Aamulla heräsin siihen, kun kuukkeli istahti teltan katolle ja lehahti aina uudestaan lentoon. Tällä kertaa Luirojärveltä lähteminen ei tuntunut ankealta ja siltä, että reissu on kohta ohi. Nyt emme aikoneet mennä samaa reittiä kuin aina ennen, eli Tuiskukurun kautta Suomunruoktuun. Tällä kertaa olimme menossa Kotakönkäälle. Pääsisimme taas sellaisiin maisemiin, joissa emme olleet vielä koskaan käyneet. Olo oli innostunut, koska olimme kuulleet, että paikka on hieno....

Continue reading

Maisema, joka sai liikuttumaan kyyneliin

Heräsimme kymmenen aikaan siihen, kun tuvan pihalta kuului ääniä. Unenpöpperössä mietin, mistä äänet voivat tulla, kunnes tajusin, että jotkut ovat lähteneet aikaisin liikkeelle ja ovat nyt tuvan pihalla tauolla. Tämäkin aamu oli kaunis ja aurinkoinen, mutta hyttyset olivat heti aamusta kiusana. Hyttysten läsnäolo sai aamutoimiimme vauhtia ja suoriuduimme lähtövalmisteluista ennätysajassa....

Continue reading

Vaelluksen muonitus

Rami on aina miettinyt mun ruokajutut vaelluksille. Hän tietää mun ruokarajoitukset, ruoan tarpeen ja muut mieltymykset. Hän on osannut suunnitella mun vaelluseväät paremmin kuin ikinä itse olisin osannut. Hassua on se, että syön vaelluksilla yhtä paljon tai jopa enemmän kuin mua 40 kiloa painavampi mieheni. En ole nälkäisenä hyvää seuraa, joten ruokailuista täytyy pitää huolta. Mulle päivän paras ja tärkein ateria on aamupala. Sen on pakko olla riittävän iso, että jaksan lounaaseen asti. Ruokarytmin täytyy olla tasainen. Me pidämme vaelluksella ruokatauon kolmen-neljän tunnin välein....

Continue reading

Takareisivamma palasi

Minun piti viime viikonloppuna juosta maraton. Ilmoittauduin Espoon Rantamaratonille jo keväällä, jolloin puolimaratontreenit olivat täydessä käynnissä. Ajattelin, että tästä on sitten hyvä jatkaa treenejä ja juosta syksyllä kokonainen maraton. Olinkin kesällä niin väsynyt ja stressaantunut, etten saanut treenattua ollenkaan sillä tavalla kuin olin ajatellut.  Ajattelin kuitenkin, että voisin ihan hyvin juosta maratonin vähän heikommillakin treeneillä. Suoritinhan Levi Extreme Triathloninkin aika hatarilla treeneillä ja kokemus oli hieno. Ajattelin myös, että vaellusreissu on juuri sopivaa valmistautumista kisaan, sillä olen kerran ennenkin juossut maratonin vaellusreissun jälkeen. Tuolloin se kisa oli Vaarojen maratonin 43 kilometrin matka poluilla. Ajattelin näin vielä viime viikon alussa, vaikka jalat olivat vielä vähän toipilaat vaellusreissun jäljiltä. Vaellus meni hyvin ja ilman mitään ongelmia jalkojen kanssa. Mitä nyt jalkapohjat oli aina pitkien päivien...

Continue reading

Aavetietä Hammaskurulle

Heräsimme Anterinmukassa muiden retkeilijöiden aamutoimien ääniin. Aamu oli kaunis ja aurinkoinen. Halusimme nauttia aamusta kaikessa rauhassa ja odottelimme, että muut retkeilijät saivat aamutoimensa valmiiksi ja tekivät lähtöä ennen kun siirryimme tuvan terassille valmistamaan aamiaista. Edellisiltana iltatoimet venyivät normaalia myöhäisemmäksi saunomisen vuoksi, niin keräsin marjat aamupuuroon vasta aamulla....

Continue reading

Ramin mietteitä vaelluksestamme

Tämä postaus kertoo viimeisimmän vaellusreissumme suunnittelusta ja lopullisesta toteutumisesta. Elina kirjoittaa joka päivästä erikseen, niin minä en nyt sitä tee. Reissun suunnittelu Mulla pyörii aina jatkuvasti päässä seuraava reissu. Varsinkin joka syksyinen vaellus on aina se vuoden kohokohta, jota tykkään jatkuvasti suunnitella päässäni.  Tätä syksyn reissua aloin muistaakseni pähkäillä aika pian viime kevään hieman epäonnistuneen vaellusreissun jälkeen. Se retki oli aika raskas yllättävän sohjokelin vuoksi. Toki Elinalla on tietenkin sanavaltaa yhtälailla reissusuunnitelmiin, mutta hän ei yleensä jaksa nähdä samalla lailla vaivaa suunnittelussa. Kun kerroin tämän syksyn suunnitelmasta Elinalle, hän oli heti messissä, sama homma oli viime syksyn vaelluksen kanssa. Mulle reissun suunnittelu ei ole millään tavalla vaiva, vaan hauskaa ajanvietettä. Kun aloin suunnitella tätä vaellusta, olimme puhuneet, että tällä kertaa ei mennä Urho...

Continue reading

Täydellinen kahvihetki maisemapaikalla

MAINOS Palasimme muutama päivä sitten kahdeksan päivän vaellusreissulta Urho Kekkosen kansallispuistosta. Reissumme oli todella onnistunut. Jokaiselta vaellusreissulta jää aina mieleen muutama erityisen hieno paikka tai hetki. Tämän vaellusreissun yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli toisena vaelluspäivänä. Olimme suunnitelleet toisen vaelluspäivän reittimme kulkemaan viime vaellusreissun sykähdyttävimpien maisemien kautta, eli Sudenpesältä Paratiisikurun ja Pirunportin kautta Muorravaarakkaan. Viimeksi kuljimme saman reitin toiseen suuntaan. Paratiisikuru on nimensä veroinen. Se on selittämättömän kaunis laakso tuntureiden välissä. Pirunportti on puolestaan karu ja vaikeakulkuinen kivikuru....

Continue reading

Vuoden odotetuimman reissun ensimmäinen päivä

Matkasimme viime viikon torstaina lentäen Ivaloon. Saavuimme Saariselälle jo puolen päivän tienoilla. Kävimme ostamassa retkikeittimiin kaasut, teimme viimehetken tarkistukset rinkkoihin ja söimme Nesteen baarissa tukevat lounaat jälkiruokineen. Kolmen aikaan hyppäsimme etukäteen tilaamaamme taksiin. Rami oli suunnitellut reittimme ja oli päättänyt, että lähdemme liikkeelle puiston pohjoisosasta Aittajärveltä. Olimme kerran ennenkin lähteneet sieltä liikkeelle. Matkaa Saariselältä Aittajärvelle oli alle 50 kilometriä, mutta matkaan kului tunti, sillä Aittajärvelle vievä tie oli sen verran huonossa kunnossa, että välillä vauhti lähes pysähtyi kun täytyi kierrellä kuoppia. Taksikyydille tuli hintaa 90 euroa. Aittajärveltä lähtö mahdollistaisi sen, että pääsisimme nopeasti upeisiin maisemiin ja pääsisimme näkemään sellaisia paikkoja, joiden näkemiseen menisi Kiilopäältä lähdettäessä paljon kauemmin aikaa. Olimme päättäneet, että jäämme ensimmäiseksi yöksi Aittajärven laavun läheisyyteen ja aloitamme varsinaisen matkanteon vasta seuraavana...

Continue reading