Tänään on se päivä. Oh my hyvänenaika, niin Kukka sanoisi. Koko vuoden olen tavalla tai toisella valmistautunut juuri tähän päivään. Aika hullua. Leikkauspäivänä lupasin lääkärille, että juoksen tänä vuonna maratonin. Tätä varten on treenattu ja koko olkapääleikkauksen jälkeisen kuntoutuksen ajan tämä on ollut tähtäimenä. Tänään lunastetaan lupauksia. Tänään! Tässähän ihan herkistyy. Miettikää nyt sitäkin, että minut leikattiin maaliskuussa ja mun käsi on nyt kuin uusi. Vielä kerran kiitos Vesa ja Sami! Laukun sisältö eilen Jännittää aivan saateristi. En osaa selittää miksi jännittää. Pystyin mä siihen viimeksikin. Mun ei tarvitse todistaa mitään kenellekään (lupauksesta huolimatta), en kilpaile kuin itseäni vastaan, mutta silti jännittää. Ehkä se on vain kunnioitusta tuota matkaa kohtaan. On se pitkä. Mielestäni maratonille ei voi lähteä takki auki rehvastellen. Minä...

Eilen oli piristävän erilainen lauantain aloitus. Mä olen yleensä viikonloppuaamuisin sohva-ameeba aina jonnekin puolille päivin. Syön hitaasti ja paljon, venyttelen ja rentoudun. Sovimme Heidin (On The Go -blogi) kanssa perjantaina illalla, että menemme lauantaiaamuna vähän ennen kymmentä juoksemaan. Arkena juoksen aamulenkit tyhjällä mahalla reppu selässä ja osoitteena työpaikka. Eilen heräsin sen verran myöhään (lenkkiin nähden), etten ehtinyt syödä mitenkään kovin tukevasti, joten tein itselleni smoothien, join pari kupillista kahvia ja vettä. Heidi tuli meidän huudeille ja minä sain päättää reitin. En ollut ollenkaan suunnitellut reittiä etukäteen, mutta lähdimme juoksemaan minulle vanhaa tuttua rantaviivaa ja tulimme vähän tylsempää reittiä takaisin. Juoksimme 14 kilometriä. Lenkki hujahti tosi nopeasti jutellessa. Oli tosi kiva juosta hyvässä seurassa. Mun treeniohjelmassa luki ihan jotakin muuta, mutta jos ensi viikon malttaisi...

Treenaan parhaillaan Espoon Rantamaratonille, joka tulee olemaan elämäni toinen maraton. Ensimmäisen maratonin juoksin viime vuonna. Tapahtuma on syyskuun 21. päivä, joten vielä on hyvin aikaa virittää itseni maratonkuntoon. Tällä kertaa itse juoksu ei jännitä niin paljon, koska tiedän, että pystyn juoksemaan maratonin, jos vain kaikki muu menee kohdalleen. Saran maratonkokemus pysäytti itseänikin ajattelemaan, että maraton ei ole mikään kevyt pikku sunnuntailenkki, vaan se on kropalle ihan älytön rasitus ja niin monen eri asian summa. Elämäni ensimmäinen puolimaraton. Tästä se kaikki lähti. Aion treenata tällekin maratonille samalla reseptillä kuin viime vuonna. En millään malta jättää muita lajeja pois tai edes kauheasti vähentää, joten treenaan muutoin lähestulkoon normaalisti, mutta lisään vain viikko-ohjelmaan yhden pitkän lenkin, jonka juoksen yleensä sunnuntaisin. Tämä lenkki on tarkoitus juosta...