to top

Maratonin jälkeen

Heippa! Täällä maratoonari. :D Luulitteko, että lopetan heti maratonfiilistelyn? Ehei. Olen vieläkin ihan huumassa eilisestä juoksusta. Miten se menikin niin hyvin!? Nukuin kompressiolegginseissä yön ja heräilin lihaskipuun. Pelkäsin aamulla nousta sängystä. Viime maratonin jälkeen käveleminen oli seuraavina päivinä todella vaikeaa. Lihakset ovat kyllä tänään kipeät, muttei niin kipeät kuin edelliskerralla. Olo on ollut tänään tosi hyvä ja energiat ihan normitasolla. Viimeksi kärsin vatsakivuista pari päivää ja varpaat olivat ihan reppanat. Pikkuvarpaan kynnet irtosivat maratonin jälkeen. Tällä kertaa tuli vain yksi rakkula, joka paranee jo kovaa kyytiä. Ei hiertymiä, ei mitään. Vatsa oli eilen hieman aristava, mutta ennen nukkumaanmenoa oli jo rauhoittunut. Mahtavaa! :) Tämän päivän olen löysäillyt ihan puhtaasti. Illalla vääntäydyimme salille. Poljin 20 minuuttia kevyesti kuntopyörää ja soudin 10 minuuttia (2...

Continue reading

ENNÄTYS!!

Huh, takana niin mieletön juoksu, että on vaikea pukea sanoiksi, mutta yritän. Aamu meni tosiaan tankatessa ja keskittyessä. Välillä loikin kämppää ympäri ja hoin, että mä pystyn siihen! :D Me nimittäin Venlan (sisko) kanssa laskettiin vähän kilometriaikoja ja mietittiin tavoiteaikaa. Pari tuntia ennen lähtöä päätimme, että lähdemme yrittämään 3:50 aikaa, joka vaatisi 5:27 minuutin kilometrivauhdin. Numeroina nuo tuntuivat mulle utopistisilta. Viimeksi juoksin maratonin loppuaikaan 4:12 ja olin maalissa ihan loppu, tai oikeastaan olin jo neljä kilometria ennen maalia ihan väsynyt ja hyytyminen oli alkanut jo 28 kilometrin kohdalla. Juoksusta jäi kaikesta huolimatta ihan hyvä fiilis, mutta usko itseeni maratonjuoksijana puuttui. Kokemuksena oli vain tuo yksi vauhdinjaollisesti pieleen mennyt. Olin yrittänyt analysoida ensimmäisen maratonin virheet ja ottaa niistä opikseni. Nyt takana...

Continue reading

Valmistautumista ja arvonnan voittaja

Tänään on se päivä. Oh my hyvänenaika, niin Kukka sanoisi. Koko vuoden olen tavalla tai toisella valmistautunut juuri tähän päivään. Aika hullua. Leikkauspäivänä lupasin lääkärille, että juoksen tänä vuonna maratonin. Tätä varten on treenattu ja koko olkapääleikkauksen jälkeisen kuntoutuksen ajan tämä on ollut tähtäimenä. Tänään lunastetaan lupauksia. Tänään! Tässähän ihan herkistyy. Miettikää nyt sitäkin, että minut leikattiin maaliskuussa ja mun käsi on nyt kuin uusi. Vielä kerran kiitos Vesa ja Sami! Laukun sisältö eilen Jännittää aivan saateristi. En osaa selittää miksi jännittää. Pystyin mä siihen viimeksikin. Mun ei tarvitse todistaa mitään kenellekään (lupauksesta huolimatta), en kilpaile kuin itseäni vastaan, mutta silti jännittää. Ehkä se on vain kunnioitusta tuota matkaa kohtaan. On se pitkä. Mielestäni maratonille ei voi lähteä takki auki rehvastellen. Minä...

Continue reading

YLIHUOMENNA!

Arki on niin täyttä, että pitää jatkuvasti muistuttaa itseäni, että se maraton ihan oikeasti lähestyy. Tietysti mä sen muistan, puhelinkin siitä muistuttaa, mutta en ole sisäistänyt sitä. Olen toki muistanut pitää lepopäiviä treeneistä ja olen syönytkin ihan kiitettävän hyvin, mutta henkinen valmistautuminen on ihan puolitiessä. Huomenna pitää ihan tosissaan tankata. HUI! Olo on onneksi terve ja kroppakin jakselee ihan hyvin huolimatta jäätävästä hiilaripöhöstä. Työpaikalla pörrää kaiken maailman sorkkatautia, flunssaa ja oksutautia. Olen pelännyt, että onnistun saamaan jonkun näistä, mutta en mä enää ehdi, enhän? Oikean jalan polven nivelrako on ollut aristava, mutta en aio ajatella asiaa. Polvi ei ole koskaan ennen vaivannut mitenkään, joten laitan aristuksen mielikuvituksen piikkiin. Mulla mikään ole! Aamulla tsekkasin lauantain sääennusteen. Ukkosta ja kahdella pisaralla sadetta, lämpöä...

Continue reading

Aamulenkillä Heidin kanssa

Eilen oli piristävän erilainen lauantain aloitus. Mä olen yleensä viikonloppuaamuisin sohva-ameeba aina jonnekin puolille päivin. Syön hitaasti ja paljon, venyttelen ja rentoudun. Sovimme Heidin (On The Go -blogi) kanssa perjantaina illalla, että menemme lauantaiaamuna vähän ennen kymmentä juoksemaan. Arkena juoksen aamulenkit tyhjällä mahalla reppu selässä ja osoitteena työpaikka. Eilen heräsin sen verran myöhään (lenkkiin nähden), etten ehtinyt syödä mitenkään kovin tukevasti, joten tein itselleni smoothien, join pari kupillista kahvia ja vettä. Heidi tuli meidän huudeille ja minä sain päättää reitin. En ollut ollenkaan suunnitellut reittiä etukäteen, mutta lähdimme juoksemaan minulle vanhaa tuttua rantaviivaa ja tulimme vähän tylsempää reittiä takaisin. Juoksimme 14 kilometriä. Lenkki hujahti tosi nopeasti jutellessa. Oli tosi kiva juosta hyvässä seurassa. Mun treeniohjelmassa luki ihan jotakin muuta, mutta jos ensi viikon malttaisi...

Continue reading

Näin treenaan maratonille

Treenaan parhaillaan Espoon Rantamaratonille, joka tulee olemaan elämäni toinen maraton. Ensimmäisen maratonin juoksin viime vuonna. Tapahtuma on syyskuun 21. päivä, joten vielä on hyvin aikaa virittää itseni maratonkuntoon. Tällä kertaa itse juoksu ei jännitä niin paljon, koska tiedän, että pystyn juoksemaan maratonin, jos vain kaikki muu menee kohdalleen. Saran maratonkokemus pysäytti itseänikin ajattelemaan, että maraton ei ole mikään kevyt pikku sunnuntailenkki, vaan se on kropalle ihan älytön rasitus ja niin monen eri asian summa. Elämäni ensimmäinen puolimaraton. Tästä se kaikki lähti. Aion treenata tällekin maratonille samalla reseptillä kuin viime vuonna. En millään malta jättää muita lajeja pois tai edes kauheasti vähentää, joten treenaan muutoin lähestulkoon normaalisti, mutta lisään vain viikko-ohjelmaan yhden pitkän lenkin, jonka juoksen yleensä sunnuntaisin. Tämä lenkki on tarkoitus juosta...

Continue reading

Kertomus 42,195 kilometrin taipaleelta

[spotify id="spotify:track:253zPnjAneKv8HSynLf7IX" width="300" height="380" /]Maratonaamu meni hermoillen ja tankaten urheilujuomaa. Kuulostelin kroppaa ihan rasittavuuteen asti, mutta samalla yritin psyykata itseäni siihen moodiin, että let's do this. Nyt mennään, vaikka väkisin. Ystävältä tuli osuva viesti: "kipu on laiskan ruumiin panettelua".Varovaisia venytyksiä.Tankkausta ja jännittämistäJuoksuasuSiskon kanssa lähdimme jo hyvissä ajoin Olympiastadionille ja saimme auton ihan viereisen kadun varteen. Autolla hermoilimme, tai minä hermoilin, kaikkea mahdollista. Laitoimme juoksunumerot rintaan, mietimme mihin tungemme geelit ja otanko puhelinta mukaan vai en. En ottanut. Lähdin ihan ilman mitään, sisko otti juomapullovyön ja uhrautui kantamaan siinä meidän molempien geelit.Viimeiset vessareissut, hermostunutta jutustelua muiden juoksijoiden ja kannustajien kanssa. Törmäsimme enoomme, joka oli lähdössä juoksemaan 33. maratoniaan. Häneltä saimme viimehetkellä loistavat neuvot: alku pitää ottaa tosi rauhassa, varsinainen juoksu pitää...

Continue reading

Mä tein sen!!!

Ihan voittajafiilis nyt, vaikka jalat on ihan soseena. Molempien jalkojen pikkuvarpaan kynnet on ihan just lähdössä liikenteeseen. Mutta mä tein sen! Aikaa meni 4 h 12 min ja joitakin sekunteja. Tarkan raportin kirjoitan, kunhan maltan.Kyllähän se mehut imi. Viimeiset neljä kilometriä haaveilin tästä hetkestä. Tuossa vieressä istunut poika tarjosi mulle vettä. Ai että!Mitalit ja äidiltä saamat "mitalit", eli metrilakut, kaulassa. Ilman siskoa juoksusta ei olisi tullut mitään. Hän olisi juossut matkan reippaasti alle neljän tunnin, jos hänen ei olisi tarvinnut vetää mua perässään. Mutta kaikesta tästä lisää myöhemmin.xoxo, maratoonari-Ele...

Continue reading

Jännittää, jännittää ja jännittää

Koko päivä on mennyt jännittäessä. Välillä kykenen ajattelemaan jotakin muuta, mutta sitten se taas jysähtää mieleen. Aion huomenna juosta maratonin! Voi vitsi! Olen haaveillut maratonin juoksemisesta ihan tosissani viimeiset viisi vuotta. Huomenna mä sitten yritän sen juosta. Jostakin syystä mulla on ihan kauhean pessimistinen olo onnistumisen suhteen. Se edellinen kilpailussa juostu epäonnistunut puolimaraton kummittelee mielessä. Polveakin on vihlonut viimepäivät ihan omituisesti. Ihan kuin suonta vetäisi. Siitä tulikin mieleen, että tämän päivän magnesiumit on ottamatta.  Polveen ei kuitenkaan satu kävellessä tai muutenkaan, joten ehkä se ei ole mitään vakavaa.Juoksunumerot haettu.Huomenna tuonne, 42 195 m juoksua ja takas tuonne.Tänä iltana agendalla tällaistaNyt vielä varovaisia venytyksiä, magnesiumia ja unta. Juoksuvaatteet on vielä valitsematta. Ehtii sitä huomennakin....

Continue reading