to top

Kehopositiivisuus on hyvinvoinnin edellytys

Kävin tällä viikolla pitkästä aikaa juoksulenkillä. En ole voinut juosta juuri lainkaan edeltävään kahteen vuoteen takareiden vamman vuoksi. Tuolla lenkillä mieleeni pulppusi erinäisiä muistoja vuosien varrelta. Yhtäkkiä muistin maratonkesän, jolloin treenasin ihan hullunlailla. Muistin sen rintalastan alla möykkynä painaneen olon, jota juoksin karkuun. Ja sen, kun tuntui, että henki ei ahdistukselta kulje, vaikka kuinka yritin hengittää rauhallisesti. Muistin, miltä tuntui juosta ensimmäistä kertaa kireissä urheilutrikoissa (alastomalta). Muistin ne monet endorfiinipöllyt, jonka alle ahdistukset aina hetkeksi jäi. Muistin myös sen, kun huomasin luonnon parantavan voiman. Hoksasin kuinka lenkillä ajatukset asettuivat oikeille paikoilleen ja asioihin löytyi ratkaisuja. Vähitellen tahti hellitti ja pystyin rauhoittumaan luonnossa ilman, että piti juosta itseäni karkuun. [caption id="" align="alignnone" width="1199"] Minä vuonna 2013[/caption] Keskiviikkoisella lenkillä iloitsin siitä, etten tarvitse juoksua enää...

Continue reading