to top

Keskinkertaisuus riittää

Luin tänään tämän kolumnin. Nyökyttelin rivien edetessä. Olen käynyt läpi tuon saman ajatusprosessin ja lopulta päässyt lähelle sitä pistettä, että teen elämässäni asioita lähtökohtaisesti itseäni varten ja omasta aidosta halusta. Välillä on vaikeaa erottaa, mikä motiivi meidän toimintaamme viimekädessä ohjaa. Meissä kuitenkin on sisällä erilaisia arvolatauksia ja asenteita, joiden mukaan teemme valintojamme.

Jokaisen valinnan takana on joko tietoinen tai tiedostamaton arvo. Monia valintoja ohjaa tarve kuulua johonkin ryhmään tai määritellä itseä jollakin tavalla. Harrastukset, pukeutuminen ja muut ulkoiset signaalit antavat meistä ulkopuolisille vihjeitä siitä, mihin porukkaan saattaisimme kuulua.

Olen pohtinut arvojani ja asenteitani kuluvana vuonna ehkä jopa liiallisuuksiin saakka. Työuupumuksen jälkilöylyt kestää pitkään. Toipumisprosessi käänsi kaiken päälaelleen ja on pakottanut tarkastelemaan omaa elämää kaikilta osin kriittisesti. Tällä hetkellä etsin tasapainoa, sopivaa paikkaa toteuttaa itseäni ja urasuuntaa, joka vastaisi myös arvojani.

Yritän taistella sitä vastaan, että antaisin muiden odotusten tai toiveiden vaikuttaa valintoihini, mutta jään itselleni usein kiinni erilaisista ansoista ja lokeroista, joihin onnistun itseni työntämään. Näillä ahtailla ajatusmalleilla vain rakennan itselleni esteitä.

En haluaisi mahtua mihinkään lokeroon enkä haluaisi olla mitenkään määriteltävissä. Oikeasti mitään lokeroita ei ole olemassa, koska eihän meitä vaan voi luokitella. Koen, että itse luon itselleni lokerot, johon yritän itseäni tunkea siinä onnistumatta. Mikä siinä on, että aina vertaan itseäni muihin ja on tarve määritellä itseäni jollakin tavalla? Miksen voisi olla tyytyväinen omaan keskinkertaisuuteeni ja toteuttaa onnellisesti niitä asioita, joita sydän sanoo oikeiksi?

Mitään ei pitäisi tehdä siksi, että näin vain kuuluu tehdä. Kaikkeen tekemiseen pitäisi olla aito halu ja sisältä kumpuava ilo. Toki vaikeista asioista voi oppia ja epämiellyttävistä asioista voi oppia tykkäämään, mutta siitä huolimatta asioita pitää haluta tehdä, muuten missään ei ole mitään järkeä.

Kuva: Heidi Tainio

Leave a Comment