to top

Shokkipaljastus: En ole enää endorfiinikoukussa

Mulla on pyörinyt mielessä monta postausaihetta, mutta ei ole ollut aikaa kirjoittaa. Nyt lapsivapaalla viikolla aikaa ja energiaa on taas vähän enemmän. Lupasin instagramissa kirjoittavani juoksemisesta ja motivaatiosta ja ehkä vähän minäkuvasta liittyen treenaamiseen. Teksti nyt lipsahti tuon minäkuvan käsittelemiseen. Mennään tällä. Ilmoittauduin tuossa pari-kolme viikkoa sitten Espoo Rantamaratonin puolikkaalle. Sain ilmoittautumisen New Balancen kautta ja kuulin Heidinkin lähtevän lappu rinnassa reitille, niin ajattelin ilmoittautua itsekin mukaan. Keskikesällä ennen sairastumisjaksoa olin haaveillut täyspitkän maratonin juoksemisesta, mutta siitä haaveesta luovuin, koska ilmoittautumishetkellä olin vieläkin sairastelukierteessä. Tänä vuonna minulla ei ole poikkeuksellisesti ollut mitään kovin kunnianhimoisia treenitavoitteita. Ainoa treenitavoite oli tuo Saariselkä MTB ja sekin meni olosuhteiden vuoksi vähän miten meni. Olen yrittänyt löytää uuden elämän tasapainoa. Uusi elämä tarkoittaa montaa eri elämän osa-aluetta luonnollisesti. Kuten...

Continue reading

Elämää raakana

Äitini sanoi hyvin, että loman jälkeen ei kannata jatkaa arkeaan kuten ennenkin, vaan loman jälkeen voi muuttaa vanhoja tapoja ja aloittaa tekemään jotakin eri tavalla. Loman jälkeen näkee vanhat tutut asiat aina hetken uusin silmin ja kokee asiat hieman eri tavalla. Tuon pienen hetken kannattaa olla hereillä ja vähän kyseenalaistaa omia toimintatapojaan. Viikon mittaisen loman jälkeen ei nyt ihan hirveän kauas ole siitä tutusta ja turvallisesta päässyt, mutta jotain tämä elämänmuutos kaikkinensa taas liikautti pääkopassa vähän eri asentoon. Tuntuu, että olen tämän saman asian ympärillä pyöriskellyt nyt viimeiset kaksi vuotta. Teistä saattaa tuntua, että mulla on jäänyt levy päälle, mutta kirjoitan tästä siitä huolimatta taas. Olen kääntänyt ja katsonut joka kulman ja vähitellen se ydin on kirkastunut. Kaikella tällä kääntelemisellä olen siis...

Continue reading

Unelmista totta

Tämä viikko ei ole ollut mikään ihan tavanomainen. Tällä viikolla päättyi lähes viiden vuoden pituinen työsuhde ja loikkasin kohti unelmaa. Aloitin blogin vähän ennen kuin siirryin tuohon työsuhteeseen, joka juuri päättyi. Tuolloin viisi vuotta sitten elämäni oli aika mustaa. Perustin blogin, että saisin pidettyä itseni positiivisena. Päätin tuolloin, että kirjoitan blogiin vain kivoja asioita, että saisin sitä kautta elämääni edes hiukan valoa, vaikkakin se oli välillä väkisin väännettyä. Muistan tuolta ajalta juoksulenkkejä, jolloin mun henki ei kulkenut, kun ahdisti niin paljon. Elämä on tuon jälkeen kulkenut monennäköisiä reittejä. Välillä on ollut kevyempää ja välillä taas raskaampaa. Sitähän se elämä on. Jo tuolloin viisi vuotta sitten perustaessani Endorfiinikoukussa-nimisen blogin ajattelin, että mitä jos jonakin päivänä voisin kirjoittaa työkseni. Olin juuri keskeyttänyt journalismin opinnot...

Continue reading

Tavoitteita kuluvalle vuodelle

Tässä vuoden ensimmäisen kuukauden ollessa puolivälissä kelasin kirjata ylös tavoitteita tälle vuodelle. Olen näitä toki jo kovasti miettinyt itsekseni ja tehnyt samalla tilinpäätöstä edellisestä vuodesta ja samaan hötäkkään useammasta aiemmasta. Melkoista pyöritystä elämä on ollut. Jokaisen elämä ja elämän vastoinkäymiset ovat subjektiivisia kokemksia. Minun mittapuulla takana on monta vaikeaa vuotta. En syytä ketään mistään, enkä ole mistään katkera. Elämää ei vain voi suunnitella - hyvässä ja pahassa. Yritän silti tätä kuluvaa vuotta vähän ohjata haluamiini suuntiin. Vuonna 2015 aion...

Continue reading

Joulukuntoon

Olen tästä ennenkin meuhkannut ja aiemminkin läpällä tällaisen tempauksen läpi vienyt. Kesäkunto on niin väsynyt läppä. Miksi pitäisi olla kesäkunnossa tai rantakunnossa, jos voi olla joulukunnossa? :D Ja ei, vaikka ehkä tästä ironisesta tyylistä voisitte arvailla, että vedän itteni palleroksi, niin en mä nyt kuitenkaan. Jos haluaa olla kunnossa, niin olisi parempi olla kunnossa läpi vuoden. Kunnossa oleminen on taas sitten niin monipiippuinen juttu, että lähestyn tätä nyt jälleen vain tästä oman napani ympäristöstä. Minulle kunnossa oleminen on tarkoittanut tässä vuosien varrella montaa eri asiaa. Ennen lapsia oli tärkeintä, että oli laiha. Aivan sama mitä söi tai miten liikkui, kunhan oli laiha. Lasten syntymän jälkeen aloin juosta ja tärkeintä oli, että pystyi juoksemaan mahdollisimman pitkän matkan nopeasti. Sitten aloin vähän ymmärtää...

Continue reading

Burner 400 ja rapistunut kunto

Täytynee tässä kohtaa tunnustaa, että mun kunto on rapistunut ihan järkyttävästi. Mun kulisseissa on tapahtunut paljon sellaista, jonka vuoksi mun fokus on ollut vähän muualla kuin treeneissä. Työmatkaliikkuminen on ja pysyy. Tuo rutiini on mun pelastus. Salitreenirutiinin poisjäänti tuntuu ja näkyy. Työpaikalla on sali ja kotona voi treenata, mutta uusien tapojen opetteleminen ei käy kovin iisisti. Treenaaminen on mulle välttämätöntä, koska muuten mä en jaksa. Olenkin viime aikoina lähinnä juossut ja pyöräillyt. En kirjoita tätä sillä, että olisin jotenkin tyytymätön tai pettynyt itseeni. Elämäntilanteet muuttuu ja samalla tärkeysjärjestys vaihtelee. Kroppani on nyt pehmeämpi kuin ennen. Voimaa ei löydy kuin pieni osa siitä mitä oli esimerkiksi viime keväänä. Olen silti tähän 63-kiloiseen ja noin 20 % rasvaa sisältävään ruhooni ihan tyytyväinen. Olen...

Continue reading