to top

Endorfiinikoukussa 9 vuotta: blogihistoriani pikakelaus

Blogini täytti tämän viikon torstaina 9 vuotta. Viime päivinä on tullut muisteltua tapahtumia blogihistorian varrelta. Monenlaista on mahtunut näihin vuosiin - huippuhetkiä ja pohjakosketuksia. Olen kirjoittanut tätä muistelmapostausta koko viikon. Tämä on ollut samalla itselleni jälleen yhdenlainen terapiaistunto. Tässä nyt sitten tulee katsaus yhdeksän blogivuoden ajalta. Postaus on todella pitkä. 2010: Perustin blogin pysyäkseni positiivisena Perustin Endorfiinikoukussa-blogin tammikuussa 2010. Olin kokeillut bloggaamista muutaman kerran ennen Endorfiinikoukussa-blogia, mutta näistä yritelmistä puuttui punainen lanka. Muoti ei ollut tarpeeksi mun juttu, eikä neulominen, eikä siskon kanssa aloitettua blogia tullut päivitettyä säännöllisesti. Arjesta en halunnut kirjoittaa, sillä se oli tuolloin suorastaan ahdistavaa. Elettiin taantuman jälkeistä aikaa. Taantuma valitettavasti rutisti perhettämme isolla kouralla ja ravisteli vielä päälle oikein kunnolla. Olin joutunut jättämään opinnot kesken ja tarkoituksena oli siirtyä kokonaan...

Continue reading

Keskinkertaisuus riittää

Luin tänään tämän kolumnin. Nyökyttelin rivien edetessä. Olen käynyt läpi tuon saman ajatusprosessin ja lopulta päässyt lähelle sitä pistettä, että teen elämässäni asioita lähtökohtaisesti itseäni varten ja omasta aidosta halusta. Välillä on vaikeaa erottaa, mikä motiivi meidän toimintaamme viimekädessä ohjaa. Meissä kuitenkin on sisällä erilaisia arvolatauksia ja asenteita, joiden mukaan teemme valintojamme. Jokaisen valinnan takana on joko tietoinen tai tiedostamaton arvo. Monia valintoja ohjaa tarve kuulua johonkin ryhmään tai määritellä itseä jollakin tavalla. Harrastukset, pukeutuminen ja muut ulkoiset signaalit antavat meistä ulkopuolisille vihjeitä siitä, mihin porukkaan saattaisimme kuulua. Olen pohtinut arvojani ja asenteitani kuluvana vuonna ehkä jopa liiallisuuksiin saakka. Työuupumuksen jälkilöylyt kestää pitkään. Toipumisprosessi käänsi kaiken päälaelleen ja on pakottanut tarkastelemaan omaa elämää kaikilta osin kriittisesti. Tällä hetkellä etsin tasapainoa, sopivaa paikkaa toteuttaa...

Continue reading

Mikä minusta tulee isona?

Otsikossa olevan kysymyksen äärellä olen tällä viikolla viettänyt aikaa. Mainitsin tästä edellisessä postauksessa. Meillä on koulussa menossa tähän aihepiiriin liittyvä projekti, jonka sysäämänä tämän asian syvällisempi tarkastelu on ollut ajankohtaista. Meitä kehotetaan haaveilemaan ja unelmoimaan. Blogit, lehdet ja some julistaa tätä. Usko unelmiisi ja tee kovasti töitä unelmiesi eteen, niin kaikki on mahdollista, näin sanotaan. Some inspiroi meitä tavoittelemaan niin sanottua Instagram-ystävällistä elämää. Näemme sosiaalisessa mediassa monenlaista kauneutta, joka ainakin itselleni tuntuu kovin vieraalta ja kaukaiselta. Minun some- ja blogikuplani on antanut minun ymmärtää, että useimmat unelmoisivat jotenkin yksimielisesti samantyyppisistä asioista. Harvemmin nostetaan esiin arjen kauneutta ja onnellisia asioita. Ne koetaan liian tavalliseksi ollakseen inspiroivaa. Olen tainnut sivuta tätä asiaa joskus aiemmin kertoessani siitä, että ärsyynnyn kehotuksesta jahdata unelmiaan. En ole pessimistipertti, enkä...

Continue reading