Eräällä pitkällä lenkillä mietin, miksi juoksen tai ylipäänsä urheilen? Pohdin, miksi minulla ja monella muulla on tarve kertoa sosiaalisessa mediassa urheilusuorituksistaan, tavoitteistaan ja saavutuksistaan? Urheilisinko, jos kukaan ei saisit tietää, että urheilen? Mitä liikkuminen minulle merkitsee?
On helppo sanoa, että liikun itseni takia ja siksi, koska siitä tulee hyvä olo. Mutta onko se todella niin?
Minua motivoi erilaiset tavoitteet, joiden myötä treenaamiseen tulee jonkinlaista suunnitelmallisuutta ja hiukan myös kunnianhimoa. Aina tavoite ei riitä pitämään yllä motivaatiota. Näin saattaa käydä, jos tavoite on liian haastava tai liian helppo, tai siitä yksinkertaisesta syystä, että elämässä on jotain muuta urheilua tärkeämpää.
Päätin jo viime vuonna, että tänä vuonna suoritan ensimmäisen puolimatkan triathlonin. Olen pitänyt tämän tavoitteen koko vuoden mielessäni, mutten siitä huolimatta ole treenannut tarpeeksi, koska olen halunnut käyttää aikaa asioihin, jotka ovat olleet tärkeämpiä. Olen silti treenannut sen verran, että uskallan lähteä Leville varmasti elämykselliselle reissulle.
Liikkuminen on minulle tärkeää ja välttämätöntä. Koen olevani minä silloin kun keho ja mieli toimii sulassa sovussa. Liikkuminen on minulle eteenpäin puskeva voima. Ilman liikuntaa olen ponneton ja iloton. Urheilu, ja etenkin juokseminen, saa ajatukseni pysymään kirkkaampina ja se parantaa keskittymistäni.
Olen kokeillut kaikenlaisia ääripäitä ja koittanut löytää vastausta siihen, mitä minä todella haluan. Vastaus on: Minä haluan liikkua.
Minulle aktiivinen elämäntyyli on tärkeää. Haluan myös opetella aidosti löysäämään, hidastamaan ja lopettamaan väkisin suorittamisen myös lepäämisen osalta. Sellainen rentoutuminen ei auta mitään, jos suoritan sitä ja pakotan itseni makaamaan kuin tulisilla hiilillä. Tätä en vielä osaa, mutta tiedostaminen on jo hyvä alku.
