Elämäni hirvein puolimaraton

Helsinki Half Marathonin osallistumisoikeus saatu

 

Kerrankin olin valmistautunut juoksutapahtumaan oikein perusteellisesti. Olin treenannut suunnitelmallisesti ja miettinyt jokaisen yksityiskohdan. Kunto oli mulle hiukan kysymysmerkki, koska en tehnyt mitään kunnollista testijuoksua ennen kisaa, jonka perusteella olisin osannut arvioida realistisen tavoiteajan.

Tunnen kroppani ja tiesin, että juoksukunto ei ollut ehtinyt nousta sille tasolle, millä se oli ennen pitkää taukoa. Peruskestävyyskuntoa olisi pitänyt kohottaa vielä lisää ja sitä olisi pitänyt tehdä vielä matalammilla sykkeillä. Koko kevät meni enemmän ja vähemmän stressin ja kiireen kanssa tasapainoillessa. (Jälleen kerran. Milloin mä opin?) Tämä vaikutti treenimääriin ja treenien laatuun.

Hermoromahduksen partaalla

Ennen kisapäivää olin tankannut naurettavan hartaasti: join urheilujuomaa monta päivää etukäteen, söin hiilihydraattipitoista ruokaa ja varauduin hellejuoksuun. Ajattelin ylimielisesti, että mua ei ole koskaan ennenkään kuumuus haitannut, niin miksi nytkään haittaisi. Ajattelin, että huolellinen nestetankkaus riittäisi selättämään kuumuuden.

Olin henkisesti valmis kisaan. Toivoin, että tankkaamisen ja suhteellisen hyvän valmistautumisen ansiosta juoksu kulkisi hyvin. Aikaisempina kertoina vastaavan valmistautumisen jälkeen olen ollut kisaviikolla ihan täynnä energiaa. Tällä kertaa olin aivan hermoromahduksen partaalla ja kaikesta tankkaamisesta pöhöttynyt. Tuntui, että koko kevään henkinen kuorma jysähti niskaan kerralla.

Kisaa edeltävänä päivänä sain mielialan nousuun ja kisa rupesi tuntumaan ihan kivalta ajatukselta. Kävimme juoksuporukan kanssa tekemässä yhdessä viimeisen kisaan valmistautuvan ravistelujuoksun ja haimme kisanumerot. Juoksu tuntui tahmaiselta ja jalat raskaita, mutta ajattelin sen olevan vain rasituksen puutetta ja ravistelujuoksun tekevän nyt tehtävänsä.

Kisapäivän aamu

Heräsin kisapäivään viideltä pirteänä ja hyväntuulisena. Sain nukuttua kuusi tuntia laadukasta unta. Mulla oli hyvä fiilis, vaikka jännittikin tosi paljon. Selvisin aamun askareista juuri niin kuin olin suunnitellut. Söin hyvän aamupalan, jonka syöminen tuntui vaikealta. Jännityksen takia ruokahalu oli kadoksissa. Tiputtelin aamun mittaan 1,5 litraa urheilujuomaa kitusiin.

Laitoin repun valmiiksi, puin vaatteet päälle ja siirryin jumppamatolle venyttelemään. Tein lempeitä venytyksiä ja katselin samalla Syke-sarjan uuden kauden kaksi ensimmäistä jaksoa. Yritin rauhoittaa mielen ja tein mielikuvaharjoituksia kisasta.

Treffasimme juoksuporukan kanssa kisa-alueella. Olin suunnitellut aikataulun, jonka piti riittää lämmittelyyn, mutta ison porukan kanssa asioiden tekeminen vei huomattavasti enemmän aikaa. Aina on jotain pientä säätöä ja odottelua.

Kuva: Helsinki Half Marathon

Veimme tavarat säilytykseen, otimme muutaman kuvan ja jaettiin tunnelmia someen. Siirryimme vessajonoon, mutta se olikin aivan loputtoman pitkä ja lähtö lähestyi uhkaavasti. Jonotimme siinä hetken ja päätimme koko porukka mennä puskapissalle. Onneksi Töölönlahden rannassa on tiheää ja korkeaa kaislikkoa, jonka suojissa oli hyvä kyykistellä.

Lämmittelyt jäivät kokonaan tekemättä. Enää ei ollut aikaa lämmittelylle, vaan piti suunnata lähtökarsinoihin. Tässä vaiheessa porukka hajaantui. Toivottelimme toisillemme tsemppejä ja aloimme valmistautua lähtöön.

Valitsin Spotifysta soittolistan ja syötin Garminiin kunnianhimoisen tavoiteajan 1:45, jonka mukaan kello ilmoittaisi minulle matkan edetessä, miten juoksuni etenee tavoitteeseen nähden. Todellisuudessa uskoin saavuttavani loppuajan 1:50.

Tahmainen juoksu

En ollut henkisesti lainkaan valmis lähtöön, kun massa lähti jo liikkeelle. Laitoin musiikit soimaan ja lähdin laittamaan töppöstä toisen eteen.

Lähdin heti juoksemaan kellon tavoiteajan mukaista vauhtia. Juoksu tuntui aika hyvältä, mutta ei niin rennolta ja energiseltä kuin olisin toivonut. Ajattelin, että jalat vertyvät ja juoksu lähtee pian rullaamaan paremmin.

Juoksujengin Marika, Mari, Onerva, Noora ja Roosa hävisivät nopeasti näköpiiristäni. En edes yrittänyt pysyä heidän perässään, vaan koitin löytää juoksuun rytmiä ja tuntumaa. Ajattelin, että otan alun vähän rennommin ja kiristän vauhtia loppua kohden.

Mirja, Roosa, Mari, Onerva, Maru, Marika, Noora ja meitsi.

Kaivopuistossa, noin kolmen kilometrin juoksun jälkeen, tajusin, että tästä juoksusta ei tule helppo. Ihmettelin, miksi juoksu tuntuu niin tahmealta. Jalat eivät olleet väsyneet eikä syke ollut mitenkään kovin korkealla (en tosin tarkistanut), mutta olo oli kokonaisvaltaisesti voimaton. Tuli epätoivoinen olo ja tajusin, että en millään pysty pitämään tavoitevauhtia.

Mietin kaikenlaista ja sätin itseäni. Hävetti olla minä.

On tässä kans juoksuporukan “valmentaja”. Täällä minä taaperran kuin ensikertalainen. Mikä juoksija minä muka olen? Mitä edes kuvittelin, kun laitoin kelloon tavoitteeksi 1:45? Minkä selityksen keksin huonolle suoritukselleni?

Aikani soimattuani vaihdoin äänensävyä.

Kenelle mun pitäisi edes selitellä suoritustani? Ei kenellekään. Tänään on nyt tällainen juoksu. Ei se haittaa. Jokainen kokemus opettaa jotakin.

Sain itseni rauhoiteltua ja päätin jatkaa juoksua ja tyytyä päivän kuntoon. Hidastin vauhtia 5’15–5’30 minuuttiin kilometriltä, mutta juoksu ei siitä huolimatta tuntunut merkittävästi helpommalta. Yritin hokea itselleni, että tämä on nyt vain päästä kiinni. Älä anna vauhdin tippua enempää.

Kuva: Helsinki Half Marathon

Katajanokan kohdalla pohdin tosissani, olenko mä joskus oikeasti tykännyt juoksemisesta. Tämähän on ihan paskaa. Päätin kuitenkin, että hyödynnän juomavyöhön pakkaamiani geelejä ja koitan niiden avulla saada itseni jaksamaan leikin loppuun asti.

Mietin ennen juoksua, onko mitään järkeä ottaa juomavyötä mukaan vyötärölle heilumaan, mutta otin kuitenkin, koska se oli ainoa ehjä juoksuvyö, johon sai myös puhelimen ja geelit. Onneksi otin vyön, sillä jokainen vesipisara tuli matkalla juotua ja geelit imettyä, vaikka vyö oli muuten todella ärsyttävä ja häiritsevä, kun sitä piti koko ajan kiristellä. Hyödynsin toki myös jokaisen reitin varrella olleen vesipisteen. Join aina kaksi mukillista vettä ja kaadoin yhden päähäni.

Tällä kertaa juokseminen ei ollut millään tavalla nautinnollista tai kivaa, vaan se oli pelkästään epämiellyttävää. Juoksin omassa kuplassani keskittyen kuulokkeet niin syvällä päässä, etten kuullut kannustuksia, nähnyt maisemia tai mitään muutakaan. Vaikka olin saanut haukkuvan äänensävyn sisälläni vaikenemaan, silti juoksua sävytti negatiivinen tunnelma.

Katajanokan loppupuolella Maru juoksi minut kiinni. Sanoin, että olinkin odotellut hänen ottavan minut kiinni. Arvelin, että nyt hän painelee minusta ohi. Marullakin oli raskasta. Sanoin, etten voi yhtään kiristää tahtia, vaan yritän pitää samaa tahtia yllä.

Juostiin siinä hetki rinnakkain, kunnes sain kai vauhtia kirittyä ja painelin menemään, kunnes myöhemmin vauhti hiipui uudestaan.. En jaksanut jutella kenellekään. Usein juoksutapahtumissa kannustan kanssakilpailijoita ja jutustelen muiden kanssa niitä näitä. Tällä kertaa en puhunut kuin Marun ja minut ohittaneen Mirjan kanssa.

Kalasatamassa takanani kaatui mies. Kaatumisesta kuului ikävä mätkähdys ja miehen parahdus. Hän ilmeisesti kompastui katukivetykseen. Onneksi juuri sillä kohdalla oli kisaorganisaation edustajia paikalla ja he säntäsivät auttamaan miestä. Mun sydämestä kouraisi, kun mietin miten miehelle kävi. Tuntui väärältä jatkaa juoksua, mutta jatkoin silti.

Uupuneita ja maahan tuupertuneita juoksijoita alkoi näkymään yhä useampia. Onneksi kaikilla oli jo apua saatavilla. Näiden näkeminen tuntuu joka kerta yhtä pahalta. Mietin miltä tuntuu ennen kun pyörtyy? Tunnistaako sen, kun voimat loppuu vai tuleeko se yllättäen?

Vallilan nurkilla näin, kuinka edessäni juokseva nainen alkoi hoippua. Olin pitänyt häntä minun kiintopisteenäni ja yhtäkkiä hänellä alkoi voimat hyytyä. Nappasin häntä kainaloiden alta kiinni ja samassa häneltä lähti jalat alta.

Hän havahtui kosketukseeni, otti tukea seinästä ja selvästi pinnisteli, että vaikuttaisi pirteältä. Hän sanoi minulle englanniksi, että jatka sinä matkaa, minulla ei ole mitään hätää. En uskonut, vaan viittilöin keltaliivisen liikenteenohjaajan paikalle avuksi. Hän jäi naisen avuksi ja minä jatkoin matkaa.

Näin tuon saman naisen myöhemmin maalissa mitali kaulassa. Hän siis jotenkin kummassa selvisi tuosta ja pääsi maaliin.

Näin jälkikäteen on helppo yhtyä Marun sanoihin “ärsytti, kun minua selvästi hitaammat juoksijat menivät ohi”. 😀

Pasilan mäessä ohitin Mirjan. En muista mitä sanoin. Ehkä jonkun kannustavan lausahduksen ja keskityin taas omaan tepsutukseeni. Ei edelleenkään huvittanut puhua kenellekään.

Radan vartta juostessa ajattelin, että nyt pitäisi ottaa loppukiri, kun matkaa on jäljellä enää naurettavan vähän. Olin koko matkan hokenut itselleni, että puolimaraton on lyhyt matka. En kuitenkaan uskonut itseäni, koska jo 14 kilometrin kohdalla tuntui, etteä matka ei lopu ikinä.

Yritin kiristää tahtia, mutta siitä ei tullut mitään. Jalat tuntuivat ihan tyhjiltä enkä saanut vauhtia lisättyä. Kummaltakin puolelta meni porukkaa ohi. Näin jälkikäteen on helppo yhtyä Marun sanoihin “ärsytti, kun minua selvästi hitaammat juoksijat menivät ohi”. 😀

Töölönlahdella näin Adidas Runnersin tyyppejä kannustamassa. Siellä oli ainakin Joonas, Hanna ja Simo. Joonas huusi, että menee alle kahden tunnin. Jälleen häpeän aalto valtasi hetkeksi minut. Mun pitäisi olla kovempi juoksija, mutta en ole.

Maali alkoi häämöttää edessä ja tunnelmat vaihtuivat iloon ja helpotukseen. Kaivoin juomapullovyön taskusta puhelimen esiin ja otin Instagramiin videon maaliintulosta. Jotkut huusivat nimelläni kannustushuutoja. En tiennyt keneltä ne tulivat. Kiitos! Tulin maaliin ajassa 1:58 ja sekunteja.

Olin juostessa ajatellut, että maalissa saattaisi jopa itkettää. Tämä oli ensimmäinen oma juoksu syksyn 2016  puolimaratonin jälkeen. Tein paluun juoksun pariin. Maalissa ei kuitenkaan itkettänyt. Olin helpottunut, että juoksu oli ohi. Menin juoksujengini luo ja kaikki häpeä ja harmistus pyyhkiytyivät heti pois mielestä, kun pääsin jakamaan kokemuksia muiden kanssa. Kenelläkään ei ollut helppo juoksu, vaikka upeita onnistumisia tuli monella!

Seuraavassa postauksessa summaan juoksukevään mietteitä ja kerron, minkälaisen päätöksen meidän juoksuprojekti sai.

Ohjeet puolimaratonin kisaviikolle

Ensi viikko on vihdoinkin kisaviikko! Tätä on odotettu. Lupasin antaa parhaat vinkkini puolimaratonin kisaviikon valmistautumiseen. Tässä niitä nyt tulee.

Kisaviikon treenit

Kisaviikolla treenit ovat hyvin kevyitä. Ne ovat vain pientä herättelyä ja kropan valmistelua kisaa varten.

Tiistaina juostaan hyvin kevyt noin puolen tunnin hölkkä. Jälleen kerran sellainen, että oikein harmittaa juosta niin rauhassa, kun tekisi mieli juosta kovempaa.

Perjantaina juostaan ravistelujuoksu ihan vain pari kilometriä tosi rennosti töpötellen. Loppuun voi ottaa muutaman lyhyen rullaavan vedon, mutta näiden kanssa pitää muistaa pitää toinen jalka jarrulla.

Kisapäivänä hölkätään sen verran, että tulee lämmin ja sen jälkeen tehdään liikkuvuutta ja lyhyitä venytyksiä, joiden tarkoitus on valmistella lihakset kisaa varten.

Tankkaaminen

Tankkaaminen ennen pitkäkestoista urheilusuoritusta tuo lisää tehoja kisasuoritukseen. Tankkaamisen tarkoitus on täyttää kehon energiavarastot, joita kroppa hyödyntää kisasuorituksen aikana. Tankkauksen onnistumisen kannalta on tärkeää pitää treenit keveinä, että energiavarastot pysyvät täysinä kisaan saakka.

Tankkaaminen tarkoittaa hiilihydraattipitoisten ruokien lisäämistä ruokavalioon. Hiilihydraattia saa esimerkiksi pastasta, riisistä, leivistä ja sokeripitoisista ruuista. Jos ruoan mättäminen tuntuu ajatuksena vaikealta, ekstrakalorit saa otettua esimerkiksi erilaisista hiilarijuomista. Itse olen tankkauspäivinä syönyt isompia ruoka-annoksia ja juonut urheilujuomaa. Hiilareiden määrää nostetaan noin 10 g/painokilo/vuorokausi. Kannattaa suosia sellaisia ruoka-aineita, joita olet syönyt aiemminkin ja jotka sopivat vatsallesi. Tankkaaminen on loistava syy herkutella. Muistathan juoda enemmän kuin normaalisti, koska hiilarit sitovat nestettä elimistöön!

Kisaviikolla tankkaaminen tehdään tiistain ja torstain välisenä aikana, ei enää kisaa edeltävänä päivänä. Kisaa edeltävänä päivänä syödään jo ihan normaalisti. Itse olen kisaa edeltävänä päivänä pitänyt huolen siitä, että olen muistanut juoda hiukan normaalia enemmän.

Kisa-aamu

Helsinki Half Marathonin lähtö on klo 8.30, joten se kannattaa huomioida tankkaamisessa ja etenkin kisa-aamun valmistautumisessa. Kisapaikalle kannattaa mennä noin 45 minuuttia ennen starttia, että on riittävästi aikaa viedä tavarat säilytykseen, käydä vessassa ja lämmitellä.

Minä laitan kisa-aamuna kellon soimaan viideltä. Syön aamupalan heti herättyäni ja aamupalan lisäksi juon 1,5 litraa urheilujuomaa, jossa on kivennäisaineita. Aamupalan ei tarvitse olla mikään kummoinen. Ihan tavanomainen aamianen riittää. Itse syön kaksi kauraleipää ja kananmunan. Aamupalan jälkeen voi vielä hetkeksi mennä pötkölleen, mutta mä olen usein niin jännittynyt, että hermostuksissani puuhailen kaikenlaista ja tarkistan, että varustepussissa on kaikki tarvittava.

Varusteet

Kisapäiväksi on tämänhetkisen ennusteen mukaan luvattu melkoista hellettä. Hellekelille suosittelen pukemaan päälle shortsit ja t-paidan tai topin. Vaatteiksi ja kengiksi kannattaa valita tutut ja turvalliset. Kisaan ei kannata pukea päälle mitään sellaista, mitä et ole aiemmin testannut. Kisakengiksi valitsen vähän nopeammat kengät kuin tavalliselle pitkikselle.

Kannattaa laittaa kaikki varusteet edellisenä päivänä valmiiksi. Kisa-aamuna ajatus saattaa harhailla jännityksen takia. Muista leikata varpaankynnet ennen kisapäivää!

Geelit ja nesteytys kisan aikana

Monet juoksevat kisat ja pitkät lenkit aina ilman ylimääräistä energiaa tai nestettä, mutta energian saaminen kisan aikana parantaa kisasuoritusta. Itse olen aina kisassa turvautunut geeleihin ja olen kokenut saaneeni siitä hyötyä. Minä varaan puolimaratonille 3-4 geeliä + yhden geelin tai banaanin, jonka voi syödä ennen lähtöä. Geelien ottaminen kannattaa ajoittaa juomapisteiden yhteyteen. Monet geelit ovat melkoista liisteriä, joten vesi tulee usein tarpeeseen geelin ottamisen jälkeen. Ota kisaan mukaan sellaiset geelit, joita olet aiemmin testannut.

Kisan juomapisteet:

  • 4 kilometrin jälkeen
  • 8,5 km kohdalla
  • 13 kilometrin kohdalla
  • 17 kilometrin jälkeen

Kaksi viikkoa kisaan – kisaan valmistava juoksuohjelma

Enää kaksi viikkoa kisaan! Hui! Nyt on kaikki työ kisaa varten tehty. Nyt meidän täytyy vain malttaa ja tehdä asiat oikein, ettei pilata kaikkea sitä kovaa työtä, jonka olemme tehneet. Pahin virhe olisi nyt treenata liian kovaa ja tehdä jotakin hermostoa kovasti rasittavaa, jolloin emme olisi lähtöviivalla parhaimmillamme.

Pitkät ja hitaat lenkit ovat kasvattaneet peruskestävyyskuntoamme ja vetotreenien avulla olemme saaneet kasvatettua vauhtikestävyyttä.

Tässä vaiheessa ruvetaan keventelemään treenejä, että olisimme lähtöviivalla täynnä virtaa ja hirveissä juoksuhimoissa. Lähtöviivalla olon täytyisi olla sellainen, että on suorastaan pakottava tarve päästä purkamaan kaikki patoutunut energia kehosta ulos.

22. viikon juoksuohjelma

Kuulostele kehoa ja kevennä treeniä herkästi, jos jalat tuntuvat väsyneiltä, mutta älä kuitenkaan jätä treeniä kokonaan väliin. Yritä olla myös itsellesi rehellinen ja tunnista laiskuus ja lihas- tai hermostoväsymys toisistaan.

Tällä viikolla kaikissa treeneissä täytyy olla koko ajan sellainen olo, että on jarru päällä. Kertaakaan ei saa päästää kaasua pohjaan. Viikon päätteeksi jaloissa täytyisi olla rento ja hyvä tunne.

Maanantai

Alkulämmittely: 10 minuuttia kevyttä hölkkää + liikkuvuusharjoitteet
15-25 minuuttia 6-7 minuutin kilometrivauhtia (juokse tarvittaessa hitaampaa), siis reilusti hitaampaa kuin kisavauhti
Loppuverryttely: 10 minuuttia kevyttä hölkkää

Keskiviikko

Voit halutessasi juosta kevyen alle tunnin lenkin tai tehdä kevyehkön lihaskuntotreenin tai vaihtoehtoisesti tehdä jotakin muuta aerobista. Itse ajattelin pyöräillä.

Sunnuntai

Myös peruskestävyystreeniä kevennetään ja tehdään vain tunnin pituinen hyvin kevyt hölkkä. Järjestän taas yhteislenkin, tarkemmat tiedot yhteislenkistä löydät täältä.

Aiemmat treeniohjelmat löydät täältä.

Helsinki City Run – jäniksenä äidille

Viime lauantaina juoksin puolimaratonin äitini kanssa. Normaalisti jännitän ennen juoksutapahtumia ja valmistaudun niihin huolella. Mulla on omat tietyt rutiinit, miten valmistaudun ja miten se kisaa edeltävä viikko menee. (Kerron näistä lisää toisessa postauksessa.) Tällä kertaa en juurikaan valmistautunut, sillä olin lähdössä tapahtumaan juoksemaan äidin jäniksenä, eli pitämään yllä sovittua vauhtia.

Äiti ilmoitti viime vuoden lopulla, että haluaisi taas aloittaa juoksutreenit tavoitteenaan päästä eläkekuntoon ja pyysi, että valmentaisin häntä tapahtumaa varten. Hänen toive tuli juuri sopivaan saumaan, kun käynnistelin tuolloin #juostenjouluun-haastetta. Aloitimme yhteiset treenit keskellä synkintä kaamosta.

Olemme treenanneet yhdessä koko pitkän talven ja kevään – pakkasessa, auraamattomilla teillä lumipyryssä, vesisateessa, pilkkopimeässä otsalampun valossa ja toki myös aurinkoisessa säässä. Äiti on noudattanut minun laatimaa juoksuohjelmaa ja lähettänyt aina mulle treenien statistiikkaa analysoitavaksi. Tutkimme molemmat aina innoissamme treenien jälkeen kellon antamia tietoja ja vertailemme tietojamme.

Tänä vuonna äiti on elämänsä ensimmäistä kertaa juossut niin, että on juoksu on tuntunut millään tavalla vaikealta, tähän asti hän oli juossut niin, että hyvä jos edes hengästyi. Vetotreenien myötä hänellekin avautui ihan uusi maailma. Äiti on juossut takavuosina useampia puolimaratoneja ja pari maratonia, mutta vetotreenejä hän ei ole aikaisemmin tehnyt. Nyt hän aloitti myös säännöllisen kuntosaliharjoittelun. Äidillä on rautainen kunto, vaikka viime vuosina polven kierukkavamma on tuonut haastetta treenaamiseen.

Valitsin kisakengiksi Sauconyn Ride ISO -kengät, jotka on mun jalkaan täydelliset pitkälle ja hitaahkolle lenkille. *kengät saatu

Kisaviikolla pyöräilin työmatkat ihan normaaliin tapaan enkä muistanut huolehtia tankkaamisesta. Muistin kuitenkin muistuttaa äitiä tankkaamisesta ja annoin hänelle ohjeet kisaviikon valmistautumista varten. Mun jalat tuntuivat pitkin viikkoa vähän tukkoisilta ja väsyneiltä.

Normaalisti olen laittanut edellisenä päivänä kaikki kisavarusteet valmiiksi. Tällä kertaa tein valmistautumiset vasta aamulla. Tein kotitöitä ennen lähtöä kaikessa rauhassa, etsin juoksuvaatteet hetkeä ennen lähtöä ja laitoin numerolapun rintaan vasta tapahtumapaikalla. Älysin sentään tankata urheilujuomaa, koska tiesin, että päivästä on tulossa kuuma.

Treffasin äidin bussissa ja vasta sitten pääsin siihen kutkuttavaan tunnelmaan, joka tulee aina kisapäivänä. Menimme tapahtumapaikalle hyvissä ajoin. Varasimme hyvin aikaa kaikkeen säätämiseen. On inhottavaa, jos joutuu juosta varustesäilytykseen ja bajamajan välillä ja jonottaa vessajonossa hetkeä ennen lähtölaukausta. Olin muuten nähnyt sellaista unta, jossa myöhästyin lähdöstä. Nyt ehdimme istuskella nurmikolla ja tehdä lämmittelyt kaikessa rauhassa.

Asetuimme viivalle kuuntelemaan viimeisiä kuulutuksia. Mä jostakin syystä aina liikutun näissä hetkissä. Yritin piilottaa liikutukseni ja hymyilin. Tuntui hienolta päästä oman äidin kanssa juoksemaan ja kokemaan puolimaraton yhdessä. Äiti oli varmistellut multa moneen kertaan, että juoksenko varmasti koko matkan hänen kanssaan. Totta kai juoksen!

Lähtötööttäys kuului ja lähdimme matkaan. Pidin ensimmäisen kilometrin sovittua vauhtia. Äidillä näytti kulkevan tosi hyvin. En lähtenyt jarruttelemaan, vaan annoin hänen määrätä tahdin. Nautin juoksusta ihan hulluna. Jaloissa ei tuntunut edellisien päivien väsymystä, vaan nautin täysin siemauksin jokaisesta askeleesta. Olin etukäteen miettinyt jaksanko juosta koko matkan ja pysynkö sovitussa vauhdissa. En ole juossut noin pitkää matkaa kolmeen vuoteen.


Garmin Fenix 5s plus on mulla testissä. Olen tykännyt kellosta tosi paljon, etenkin Garmin Connect -applikaation antamista monipuolisista tiedoista.

Puoleen väliin saakka vauhti pysyi alle tavoitteen ja sitten ankara kuumuus verotti ja hidasti tahtia. Juoksun loppuvaiheilla huomasin, etten ollut alun jälkeen ajatellut oikeastaan ollenkaan miltä juoksu minusta tuntuu. Keskityin huolehtimaan siitä, onko vauhti äidille sopiva ja että äiti ottaa geelit silloin kun pitää ja muistaa juoda juomapisteellä riittävästi. Maalissa tajusin, että juoksu tuntui tosi hyvältä ja helpolta koko matkan.

Etukäteen ajattelin, että kisa olisi mulle jotenkin läpihuutojuttu – olenhan kiertänyt monet kisat ja ennalta äidin kanssa sovittu vauhti tuntui helpolta. Silti kisa oli mulle jotenkin isompi juttu kuin olin ajatellut. Se tuntui monessa mielessä merkitykselliseltä. Oli hienoa saada juosta tänä vuonna eläkkeelle jäävän äitini kanssa. Eipä näkynyt montaa hänen ikäistään juoksemassa. Tuntui myös mahtavalta tehdä paluu juoksukisoihin. En muistanut, kuinka hieno tunnelma niissä on ja kuinka hienolta kisan jälkeen tuntuu. En muistanut kuinka ihanaa juokseminen on!

Puolimaratonin suorittaminen ei koskaan ole mikään helppo nakki, vaan pitkiin matkoihin ja omaan kehoon täytyy suhtautua aina sopivan nöyrästi ja kunnioittaen. Aina voi sattua kaikenlaista, eikä terveet jalat ole itsestäänselvyys. Tälläkin kertaa reitin varrella pötkötti useampi juoksija tiedottomassa tilassa. Niiden näkeminen pysäyttää aina ja asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Onneksi me pääsimme ehjänä, onnellisina ja kokemusta rikkaampina maaliin, vaikka emme kuumuuden vuoksi ihan tavoiteaikaan päässeetkään!

*Helsinki City Runin osallistumisoikeuden tarjosi minulle Garmin Finland.

Enää kolme viikkoa kisaan – juoksuohjelma puolimaratonille

Kisa lähestyy kovaa vauhtia. Mua jännittää lähestyvä puolimaraton. En osaa yhtään arvioida mikä mun kunto tällä hetkellä on. Tunnen, että en ole vielä ihan entiselläni, mutta kunto on toki hurjasti kohonnut vuoden alusta.

Palasin juoksun pariin viime joulukuussa pitkän juoksutauon jälkeen. Edelliset tavoitteelliset juoksuharjoitukset tein vuoden 2017 alussa ja harjoitukset päättyivät tuolloin ennen kun kausi oli ehtinyt edes alkaa. Kesällä 2016 alkanut takareiden oireilu paheni koventuneiden juoksutreenien myötä ja toipuminen veikin sitten odotettua pidemmän ajan.

Tuolloin myös henkinen kuorma oli ehtinyt kasautua pitkään – takana oli avioero, uusperhe, kaksi uutta työpaikkaa ja lopulta sairastuin vielä burnoutiin. Toipuminen kesti pitkään. Siihen meni kaiken kaikkiaan kaksi vuotta. Tuona aikana kaikki treenaaminen oli minimissä. Keho ei kestänyt oikein mitään muuta kuin todella kevyttä liikuntaa.

Tänä keväänä olen iloinnut siitä, että kroppa on pysynyt terveenä ja alan vähitellen tuntea itseni jälleen itseksi, vaikka arvomaailmani ja suhtautumiseni liikkumiseen on muuttunut hurjasti.

Juoksutiimini jäsen Noora kirjoitti ihanasti Instagram-päivitykseensä: “Elina on pystynyt luomaan ja ylläpitämään ryhmässä fiilistä, joka ehkä välittyy näidenkin kuvien kautta. Juostaan mitä juostaan, mutta hyvä fiilis on tärkein. Ja siitä me ollaan osattu nauttia. Yhdessä. Kiitos naiset, ja vaikka joku saavuttaa tavoitteeet, toinen epäonnistuu, kolmas ei pääse edes lähtemään, niin matka on tärkein. Ja hymyn kautta! Liikkeen lisäksi nauru näyttäis tekevän ihmiselle hyvää.”

Hyvä olo ja liikunnan ilo on minulle nykyään treenaamisessa tärkeintä, vaikka toki tavoitteet motivoivat ja itsensä ylittäminen on aina yhtä mahtavaa.

Liikunnan ilo on näiden naisten kanssa helppoa. Aivan ihana porukka!

21. viikon juoksuohjelma puolimaratonille

Maanantai

Alkuverryttely: 10–15 minuuttia kevyttä hölkkää + liikkuvuusharjoitteet
Kiihtyvät vedot: 4 x 5 minuuttia, 90 sekunnin kävelypalautukset
Juokse ensimmäinen veto vähän alle kisavauhdin ja viimeinen veto kovempaa kuin kisavauhti.
Loppuverryttely: 10–15 minuuttia kevyttä hölkkää

Keskiviikko

30-60 minuuttia kevyttä aerobista liikuntaa pk-sykealueella. Lopuksi voi tehdä pari sykettä kohottavaa vetoa ja tehdä siihen päälle kolme kierrosta viime viikon puistonpenkkijumppaa.

Lauantai

Yhteislenkin sijaan juostaan Helsinki Half Marathonin reittikatselmus. Ilmoittaudu mukaan täällä. Nähdään siellä!

* * *

#endorfiinikoukussaRUN-FB-ryhmään pääset liittymään tästä
Aikaisempien viikkojen juoksuohjelmat

*Juoksutiimimme asut on sponsoroinut Björn Borg ja kuvat ovat otettu Njie Run -treeneistä.

Harjoitusohjelma puolimaratonille – neljä viikkoa kisaan

Helsinki Half Marathon lähestyy kovaa vauhtia. Tapahtuman lähestyessä treenejä kevennetään vähitellen. Kuntoa ei enää tässä ajassa saa enää kummemmin nostettua, vaan täytyy luottaa siihen, että on treenannut riittävästi ja oikein. Nyt jos ottaa kamalan loppukirin treenien kanssa, niin voi ainoastaan pilata kisasuorituksen.

Tuleva viikko otetaan hiukan kevyemmin, että saadaan lihakset tuntumaan rennoilta ja levänneiltä. Tämän treeniviikon (ensi viikon) jälkeen palataan vielä viikoksi tuttuun treenirytmiin ja sen jälkeen taas kevennellään ennen tapahtumaa. Laitan näistä ohjeet tutusti aina edeltävän viikon sunnuntaina.

Ensi viikolla ei ole yhteislenkkiä, koska juoksen lauantaina Helsinki City Run -tapahtuman pitkänä lenkkinä.

Juoksutiimimme vaatteet sponsoroi Björn Borg

20. viikon juoksuohjelma

Tiistai

Kevyt vauhtikestävyysharjoitus
Alkuverryttely 10-15 minuuttia kevyttä hölkkää
2 x 10 minuutin rennot juoksuvedot, 2 minuutin kävelypalautus
Loppuverryttely 10-15 minuuttia kevyttä hölkkää

Torstai

Kevyt 30–40 minuutin hölkkä, aavistuksen kovempaa vauhtia kuin pk-treeni.

Lauantai

Peruskestävyystreeni 70 minuuttia. Muista ottaa treeni oikeasti maltilla, että viikon jälkeen jaloissa on hyvä ja levännyt fiilis.

* * *

#endorfiinikoukussaRUN-FB-ryhmään pääset liittymään tästä
Aikaisempien viikkojen juoksuohjelmat

Puolimaratonin harjoitusohjelma: 5 viikkoa tapahtumaan

Helsinki Half Marathoniin on enää viisi viikkoa aikaa ja tämä on yhdeksästoista juoksuohjelma, jonka laadin tänä vuonna. Vuosi on mennyt nopeasti. Juoksutreenejä on vedetty sateessa, kovassa pakkasessa, auringonpaisteessa ja pilkkopimeällä otsavalo päässä. Hyviä hetkiä!

Viime viikon torstaina meillä oli juoksujengin vetotreenit Eläintarhan urheilukentällä. Oli tosi kylmä ja vettä satoi, mutta meidän jengiläiset eivät ole sokerista. Treeni tehtiin hyvällä fiiliksellä ja meininki oli hyvä, kuten aina.

19. viikon juoksuohjelma

Maanantai

10-15 minuutin alkuverryttely kevyttä vauhtia & liikkuvuusharjoitteet
4 x 6 minuutin vedot, joka veto edellistä kovempaa, 90 sekunnin kävelypalautus
10-15 minuutin loppuverryttely kevyttä hölkkää

Keskiviikko

30-40 minuutin kevyt juoksu tai muuta aerobista liikuntaa

Torstai 

Lihaskuntoharjoitus

Sunnuntai

Peruskestävyyslenkki: 14 kilometriä / 1 h 45 minuuttia

#endorfiinikoukussaRUN-FB-ryhmään pääset liittymään tästä
Aikaisempien viikkojen juoksuohjelmat

18. viikon juoksuohjelma puolimaratonille

Edellisellä viikolla jäi peruskestävyystreeni väliin, koska viikon pääharjoitus oli kymmenen kilometrin kilpailu/testijuoksu. Tällä viikolla palataan taas normaaliin päiväjärjestykseen.

Jos vedit kisan ihan äärirajoilla, niin kuulostele kroppaa ja anna sille aikaa palautua. Palautumisen ei tarvitse tarkoittaa täydellistä lepoa. Minulle toimii palautuksena kevyt liikunta, kuten kävely tai pyöräily, jolloin voi samalla tunnustella, miltä kehossa tuntuu. Muistathan myös huoltaa kehoa! (Tämä muistutuksena samalla myös itselleni.)

Tiistai

15 minuutin alkuverryttely + liikkuvuusharjoitteet (muistathan tehdä myös nämä!)

30 minuutin kiihtyvä harjoitus:
– juokse ensimmäinen 10 minuuttia 60 sekuntia/km kisavauhtia hiljempaa (jos kisavauhtisi on esimerkiksi 6 min/km, niin juokse 7 min/km)
– nosta vauhtia 30 sekuntia/km (esimerkkivauhdin mukaan 6’30 min/km) ja juokse tätä vauhtia 10 minuuttia
– nosta vauhtia taas 30 sekuntia/km, eli kisavauhtiin ja juokse tätä vauhtia 10 minuuttia

15 minuutin loppuverryttely

Torstai

Tunnin tasavauhtinen lenkki minuutin kisavauhtia hitaampaa kilometrivauhtia.

Lauantai

Peruskestävyyslenkki

14 kilometriä / 1 h 45 minuuttia

#endorfiinikoukussaRUN-FB-ryhmään pääset liittymään tästä
Aikaisempien viikkojen juoksuohjelmat

Juoksun aloittaminen urheiluvamman jälkeen

Mulla meni reilut kaksi vuotta lähestulkoon kokonaan juoksematta. Tuona aikana jalka ei kestänyt oikein mitään muutakaan rasitusta. Jouduin pitämään pitkiä treenitaukoja ja tekemään vain rauhallista liikuntaa. Mun oli pakko opetella muita keinoja, jotka korvaisivat urheilusta saatavan hyvän olon. Mun piti opetella pysähtymään ja nauttimaan rauhallisemmista liikuntamuodoista.

Aluksi se oli tosi vaikeaa, koska olen tottunut siihen, että urheilu auttaa mua keskittymään, lievittää stressiä ja pitää minut energisenä ja hyväntuulisena. Näin jälkikäteen ajateltuna urheiluvamma ja muu kropan reistailu oli osa isompaa uupumusvyyhtiä ja sen vuoksi oli tärkeää pysähtyä kuulostelemaan tuntoja vähän syvemmältä. Liikunta on ollut mulle tapa purkaa tuntoja ja siirtää ikäviä tunteita syrjään. Se on ollut myös tapa paeta vaikeita asioita.

Muistan elävästi sen tunteen, joka mulle nousi, kun katsoin onnellisena kirmaavia juoksijoita. Kaikki juoksijat näyttivät poikkeuksetta minun silmissä aivan liian onnellisilta ja hyväkuntoisilta. Mun teki mieli kampata juoksijoita tai heitellä niitä pikkukivillä kateuksissani. En kuitenkaan tehnyt mitään tuollaista, vaan yritin selvittää, mitä nämä tunteet yrittävät mulle sanoa. Urheiluvamman pitkittyminen tuntui katkeralta ja epäreilulta. Juoksu on ollut mulle aina tärkein ja rakkain laji. Tuntui todella pahalta, kun jossakin vaiheessa lääkäri arveli, etten ehkä koskaan enää voisi juosta tavoitteellisesti. Urheilu ja liikunnallinen elämäntyyli on osa mun identiteettiä ja yhtäkkiä sitä ei ollut.

Garmin Fenix 5s Plus saatu testiin blogin kautta.

Kahden vuoden aikana kunto ehti monin tavoin rapistua, vaikka oli tuosta rauhallisemmasta ajanjaksosta paljon hyötyäkin. Tuli mietittyä, miksi liikunta on minulle niin tärkeää ja miksi ylipäänsä urheilen. Ulkonäköseikat ja muu pinnallinen on nykyään toissijaisia, kun terveys ja mielen hyvinvoinnin merkitys on korostunut.

Joulukuussa päätin aloittaa #juostenjouluun-juoksuhaasteen. Kehitin haasteen, että saisin elvytettyä rakkaan harrastuksen uudestaan henkiin. Ajattelin, että hyväksi havaittu keino toimii varmasti, eli julkinen projekti. Aloitin kerrankin treenit hyvin maltillisesti ja vähän kerrallaan tehoja nostaen. Tämä on osoittautunut hyväksi menetelmäksi, sillä kroppa on kestänyt vähitellen kasvavan rasituksen.

Hoka One One Clifton 5 -tossut saatu testiin blogin kautta.

Mulle juoksun uudelleen aloittaminen on ollut merkityksellistä. Juoksu on mulle se laji, jonka avulla tunnen olevani enemmän elossa kuin milloinkaan muulloin. Juostessa olen läsnä itselleni. Olen ollut jokaisesta onnistuneesta lenkistä kiitollinen. Loukkaantumisjakso opetti sen, ettei terveyttä voi pitää itsestään selvänä. Itsestään täytyy pitää huolta – niin kehosta kuin mielestäkin.

Projektia aloitellessa en uskaltanut asettaa kummempia tavoitteita, mutta lähestyvä puolimaraton tuntuu nyt ihan mahdolliselta. Mitään ennätyskuntoa en ole ehtinyt kasvattamaan, vaikka näin ensin kuvittelin. Olen tyytyväinen, jos juoksen puolimaratonin alle kahteen tuntiin ja pysyn kunnossa heinäkuun lopun Levi Extreme Triathloniin saakka. Jos pysyn kunnossa kesän yli, haaveilen siitä, että juoksisin syksyllä maratonin kuuden vuoden tauon jälkeen.

Oletko sä joutunut pitämään taukoa liikunnasta? Minkälaisia tunteita se on sulla nostattanut?

16. viikon juoksuohjelma puolimaratonille

Tällä viikolla en ole ehtinyt kirjoittamaan blogiin mitään. Kaikki aika on mennyt opinnäytetyön tekemiseen. Olen silti pitänyt kiinni treeneistä. Onneksi olen, sillä treenit auttaa pysymään virkeänä. Koneella istuminen on kyllä myrkkyä kropalle.

Lähdemme ensi viikon lopulla Lappiin. Sen vuoksi ensi viikolla eikä sitä seuraavalla viikolla ole joka viikonloppuista yhteislenkkiä. Sen sijaan päätin, että meidän juoksutiimin ohjelmassa oleva loikkatreeni voisi olla sellainen, mihin kaikki halukkaat voivat tulla mukaan.

*Treenivaattet 2XU:n kevään uutta mallistoa. Vaatteet saatu.

16. viikon juoksuohjelma

Maanantai

15 minuutin lämmittely kevyttä hölkkää + liikkuvuusliikkeet
5-7 x 1000 metrin veto vähän alle kisavauhtia, 2 minuutin kävelypalautus
10-15 minuutin hölkkä

Keskiviikko

Loikkatreeni. Tiedot loikkatreenistä täällä. Ilmoittaudu tapahtumaan vain, jos tulet oikeasti.

Jos et pääse mukaan yhteistreeniin, niin voit tehdä treenin tämän postauksen ohjeiden mukaan.

Sunnuntai

Peruskestävyyslenkki
1 h 40 min / 13,5 kilometriä

#endorfiinikoukussaRUN-FB-ryhmään pääset liittymään tästä
Aikaisempien viikkojen juoksuohjelmat