Mainos: Hotel Katajanokka
Aloitin vuoden alussa #endorfiinikoukussaRUN-projektin, jonka myötä halusin tehdä paluun rakkaimman harrastukseni pariin. En halunnut treenata yksin, joten aloin järjestämään joka viikonloppu yhteislenkkejä ja keksin, että haluan kerätä pienemmän porukan, jonka kanssa voisin treenata yhdessä puolimaratonille.
Sain yhteistyökumppaniksi Helsinki Half Marathonin, joka tarjosi joukkueellemme ilmaiset osallistumisoikeudet tapahtumaan. Laitoin juoksujengin haun päälle ja sain monta vaivalla kirjoitettua hakemusta, joista valitsin kymmenen ihanaa juoksijaa joukkueeseeni. Myöhemmin joukkuetta täydennettiin vielä kolmella juoksijalla.
Yhteislenkeille tuli viikko viikolta enemmän porukkaa ja tästä porukasta tuli laajennettu juoksujengi. Erityisen paljon sydäntä lämmitti se, kuinka moni kulki koko projektin mukana ja jakoi treenitunnelmia somessa, vaikkei tullut valituksi varsinaiseen juoksuporukkaan. Tutustuin kevään aikana moneen mahtavaan tyyppiin ja kävimme lenkeillämme monia keskusteluita kepeistä vakavampiin aiheisiin.
Juoksuporukasta muodostui minulle sellainen, että siinä oli hyvä ja turvallinen olla. En ollut porukassa kummemmin mikään valmentaja, vaikka olinkin se, joka oli suunnitellut treenit valmiiksi. Olimme tasa-arvoinen porukka, jossa jokainen sai jakaa mielen päällä olevia asioita huolista iloihin. Huomasin yllättäen jakavani porukkani kanssa aika henkilökohtaisiakin asioita. Kevät oli minulle melko raskas ja usein treeneihin mennessäni saatoin olla surullinen, stressaantunut tai väsynyt, mutta sain aina treeneistä virtaa ja hyvää oloa. Porukasta tuli niin tuttu, että sain olla sellainen kuin olen eikä tarvinnut vetää mitään roolia. Kiitos, naiset!
Kisapäivänä päätimme hiukan juhlistaa hienoa projektiamme ja lähdimme kisan jälkeen Katajanokan hotellille syömään ja saunomaan. Hotel Katajanokka tarjosi meille käyttöömme Viinikellarin saunatilat. Viinikellarin saunatilan vieressä on kabinetti, jossa on noin kymmenen hengen viihtyisät tilat. Vilvoittelimme tuossa tilassa. Meistä pidettiin Katajanokalla todella hyvää huolta. Hitsi kun en hoksannut kysyä naistarjoilijan nimeä, joka palveli meitä. Hän oli tosi huomaavainen ja teki olostamme erityisen mukavan.
Nostimme maljat päättyneelle projektille ja sille, että jokainen kisaan osallistunut jengiläinen pääsi maaliin siinä kamalassa helteessä. Saunan jälkeen laittauduimme ja jutustelimme. Oli muuten hauskaa, kun näimme ensimmäistä kertaa toisemme siviileissä. Tähän asti olimme aina treffanneet treenivaatteissa.
Saunottuamme siirryimme vielä Linnankellari-ravintolan puolelle, jonne meille oli katettu salaattibuffetti. Santsasimme moneen kertaan napamme täyteen herkullisia ruokia.
Istuimme vankilan tunnelmavalaistussa kellarissa. Kun viimein saimme syötyä ja kipusimme ulos päivänvaloon, tuntui uskomattomalta, kun siellä oli vieläkin täysi auringonpaiste ja helle. Meillä oli takana pitkä päivä. Kello oli tässä vaiheessa ehkä viisi. Olimme heränneet aikaisin ja kipittäneet puolimaratonin. Päivä tuntui vähintään kahden päivän mittaiselta.
Jatkoimme vielä yhdessäoloa hengailemalla Helsingissä. Kävimme istuskelemassa Allas Sea Poolin ja Kappelin terassilla. Ja kävimme tietysti Torilla ottamassa kuvan meistä mitaleineen.
Oli ihan älyttömän hauskaa! Kiitos naiset, että teitte keväästäni näin ihanan!
