Suunnittelin elämäni ensimmäiset kirjoneulesukat ja toiveestanne laitan ohjeen jakoon. En ole koskaan aiemmin laatinut ohjeita. Olen niitä vain itse lukenut ja noudattanut toisten laatimana, joten hiukan jännittää. Olkaa armollisia ja kysykää ihmeessä, jos ohje herättää lisäkysymyksiä.
Olen ihan unohtanut kertoa täydellisestä hiihtolomastamme. Olimme tammikuun lopussa Saariselällä viikon lomalla. Ajatus lomamatkasta tuntuu nyt todella kaukaiselta ja saavuttamattomalta. Puhumattakaan kovista pakkasista ja hiihtämisestä. Siitä huolimatta laitan nyt lomatunnelmat jakoon. Jospa tämä postaus toimisi pienenä hengähdyshetkenä tämän kaiken epävarmuuden keskellä.
Melkein kaikilla suomalaisilla on nyt menossa aivan uudenlainen arki. Minullakin. Aloitin uudessa työpaikassa samana päivänä, kun Suomen hallitus aloitti poikkeuslain valmistelun eduskunnassa.
Juoksutreenit alkoivatkin sitten nopeammin kuin arvelinkaan. Latasin viime keskiviikkona kellooni Garmin Connectista itselleni sopivan juoksuohjelman/-valmennuksen Nooran innoittamana.
Eletään jo maaliskuun alkua enkä ole ilmoittautunut vielä yhteenkään urheilutapahtumaan. Eriskummallinen tilanne. Minulla ei ole tällä hetkellä kummempia treenitavoitteita. Olen koko talven tehnyt voimaharjoittelua ja siinä on tullut selvää kehitystä. Sen lisäksi olen uinut viikottain, myös siinä olen kehittynyt.
Aloitin siskoni kanssa Fitpitin aikuisten uimakoulussa vuodenvaihteen jälkeen. Meidän ryhmän taso on easy, jonka kuvauksessa lukee näin: “Treeni-ryhmässä kasvatat uinti-kuntoa, harjoittelet taloudellista vapaauintia sekä lisätään vauhtia uintiisi. Treeni-ryhmä soveltuu hyvin triathlonisteille, swim-run kilpailijoille sekä kuntouimareille.” Menin uimakouluun minulle tyypilliseen tapaan avoimen uteliaana ja oli kiva saada sisko seuraksi treeneihin.
En ole koskaan erityisemmin osannut hiihtää, saati pitänyt siitä. Lapsena meidän perheessä kannustettiin aina hiihtämään etenkin hiihtolomalla. Silloin minäkin lähdin sivakoimaan lähisaareen ja takaisin, mutta tein koko viikon aikana yhden, korkeintaan kaksi hiihtolenkkiä kun siskoni hiihtivät joka päivä. En koskaan oikein oppinut kummankaan hiihtotyylin tekniikkaa. Yksi kirvelevin hiihtomuisto on kevättalvelta, jolloin hiihdimme koko perhe äidin isä mukaanlukien juuri tuonne lähisaareen. En pysynyt edes lähes 90-vuotiaan papan perässä vaikka kuinka yritin.
Ensi lauantain Lainan päivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa postauksen sykähdyttävimmistä kirjoista, joita olen viime aikoina lukenut tai kuunnellut.
Blogin alkutaipaleella minulla oli syömishäiriö ja häiriintynyt suhde kehooni. Kaikki se välittyy teksteistäni. Tuntuu surulliselta se, että olen inspiroinut omalla häiriintyneellä toiminnallani muita tekemään samoin. En silloin itsekään tajunnut tilannettani. Kuvittelin olevani terve ja terveellinen. Vasta nyt ymmärrän, että en ollut.
Olen aina ihaillut avantouimareita ja haaveillut, että uskaltautuisin itsekin kylmään veteen. Palelen herkästi, enkä ole koskaan tykännyt uida kylmässä vedessä. Etelän lomillakin meriveden täytyy olla riittävän lämmintä, että minut saa uimaan.
Yhteydenotot: endorfiinikoukussa(a)gmail.com
KOMMENTIT