Kotakönkäältä Suomunruoktuun

Kuljemme vaelluksillamme valtaosan matkoista poluilla, mutta tällä kertaa osa päivän reitistä piti mennä kompassisuunnalla. Olemme vuosien mittaan kehittyneet hurjasti suunnistajina. Vaikka harvemmin täytyy ihan tosissaan suunnistamalla suunnistaa, kun etenemme polkuja pitkin, mutta aina täytyy kuitenkin tietää missä olemme ja mihin ilmansuuntaan olemme matkalla. Suunnistustaito on tärkeää.

Taistelua väsymystä vastaan

Kaupallinen yhteistyö: Terveystalo

Pimeä vuodenaika on aina ollut mulle vaikeaa aikaa, varsinkin täällä Etelä-Suomessa, kun talvea ei tule lainkaan. Koko ajan on vain säkkipimeää. Kellojen kääntämisen myötä astuttiin taas syvemmälle säkkiin muutamaksi kuukaudeksi.
Minulle tarjoutui mahdollisuus mittauttaa veriarvoni Terveystalon Voimat vähissä -tutkimuspaketin avulla. Edellisestä veriarvojen mittauskerrasta oli vierähtänyt jo pari vuotta ja ajattelin, että nyt voisi olla sopiva aika selvitää, missä mennään.

Luirojärveltä Kotakönkäälle

Menin illalla jännittynein mielin nukkumaan edellisenä päivänä kipeytyneen jalkani kanssa. Jalka tuli uniin ja heräilin yöllä kuulostelemaan tuntemuksia. Heräsin tai kuvittelin herääväni siihen, kun kantapää osui riippumaton reunaan ja se teki kipeää. Varpaita myös palelsi yöllä villasukista huolimatta.
Aamulla nappasin heti herättyäni maksimiannoksen särkylääkettä ja kipu hälvenikin sillä melko tehokkaasti. Aamu oli harmaa ja sumuinen ja siksi jotenkin erityisen kaunis.