to top

Kotakönkäältä Suomunruoktuun

Ensimmäisen päivän kertomus
Aittajärveltä Jyrkkävaaraan
Jyrkkävaarasta Muorravaarakkaan
Muorravaarakasta Luirojärvelle
Luirojärveltä Kotakönkäälle

Tänä aamuna emme pitäneet mitään kiirettä, koska tiedossa oli vain lyhyt matka. Saimme aamupalaseuraksi mukavan tyypin, jonka kanssa vaihdoimme ajatuksia retkeilystä, varusteista ja elämästä. Hän lähti kevyen reppunsa kanssa aloittelemaan reissua puiston ytimeen, kun taas me suuntasimme kohti reissun loppua edelleen melko painavien rinkkojemme kanssa.

Kipeä jalka oli yhtäkkiä merkittävästi parempana. Puukko oli poistunut kantapään alta ja jalka oli enää aristava. Aiempina päivinä jalkaa varoessa olin onnistunut saamaan toisen jalan kipeäksi ja kropan muut lihakset jumiin, joten edellispäivänä päätin, että yritän kävellä mahdollisimman normaalisti, ettei ongelma lähtisi kiertämään kropassa.

Kuljemme vaelluksillamme valtaosan matkoista poluilla, mutta tällä kertaa osa päivän reitistä täytyi mennä kompassisuunnalla. Olemme vuosien mittaan kehittyneet hurjasti suunnistajina. Vaikka harvemmin täytyy ihan tosissaan suunnistamalla suunnistaa, kun etenemme polkuja pitkin, mutta aina täytyy kuitenkin tietää missä olemme ja mihin ilmansuuntaan olemme matkalla. Vaeltaessa suunnistustaito on tärkeää, jopa elintärkeää.

Tykkään aina kulkea kartta kädessä ja seurata jatkuvasti etenemistämme kartalta. Kartan seuraaminen tekee etenemisestä mielekkäämpää, kun tiedän tarkalleen missä olemme ja paljonko matkaa on vielä jäljellä.

Joka reissulla pitää ottaa vähintään yksi tällainen kuva. 😀

Päivän suunnistuspätkälle tultuamme, halusin ottaa suunnistusvastuun ja ohjata meidät metsän läpi seuraavan polun alkuun. Suunnistaminen Lapissa on jännittävää, koska meillä ei ole gps-paikanninta eikä kännykässä ole ollenkaan kuuluvuutta. Nautin tästä jännityksestä. Itsevarmoin askelin kerroin Ramille, mihin suuntaan täytyy mennä ja seurailin tarkkana kartasta maaston muotoja. Hassua oli, että täsmälleen meidän kurssille osui toinen vaeltaja. Hän ihmetteli yhtä lailla, miten osuimmekin vastakkain, vaikka siinä kohtaa ei ollut minkäänlaista polkua.

Pidimme lounastauon aika lähellä Suomunruoktua joen varressa olevalla tulipaikalla. Saavuimme hyväntuulisina Suomunruoktuun jo kolmen tunnin vaelluksen jälkeen. Meillä oli koko pitkä ilta aikaa hengata. Ilta oli jälleen kaunis ja aurinkoinen. Leiripaikka löytyi tuvan takaa läheltä tulipaikkaa. Illan hämärtyessä laitoimme tulet häätämään lämpimän illan houkuttelemia hyttysiä ja myöhemmin lämmittämään iltaamme. Viimeinen ilta maastossa tuntui haikealta, mutta samalla kepeältä. Aina reissun lopussa on vähän kaksijakoiset fiilikset – tavallaan on kiva mennä pois, toisaalta haluaisi jäädä.

Reitti: Kotaköngäs–Suomunruoktu
Matka: 9,7 kilometriä
Matka vaelluksen alusta: 73,3 kilometriä

Leave a Comment