Aloitin siskoni kanssa Fitpitin aikuisten uimakoulussa vuodenvaihteen jälkeen. Meidän ryhmän taso on easy, jonka kuvauksessa lukee näin: “Treeni-ryhmässä kasvatat uinti-kuntoa, harjoittelet taloudellista vapaauintia sekä lisätään vauhtia uintiisi. Treeni-ryhmä soveltuu hyvin triathlonisteille, swim-run kilpailijoille sekä kuntouimareille.” Menin uimakouluun minulle tyypilliseen tapaan avoimen uteliaana ja oli kiva saada sisko seuraksi treeneihin.
En ole koskaan erityisemmin osannut hiihtää, saati pitänyt siitä. Lapsena meidän perheessä kannustettiin aina hiihtämään etenkin hiihtolomalla. Silloin minäkin lähdin sivakoimaan lähisaareen ja takaisin, mutta tein koko viikon aikana yhden, korkeintaan kaksi hiihtolenkkiä kun siskoni hiihtivät joka päivä. En koskaan oikein oppinut kummankaan hiihtotyylin tekniikkaa. Yksi kirvelevin hiihtomuisto on kevättalvelta, jolloin hiihdimme koko perhe äidin isä mukaanlukien juuri tuonne lähisaareen. En pysynyt edes lähes 90-vuotiaan papan perässä vaikka kuinka yritin.
Ensi lauantain Lainan päivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa postauksen sykähdyttävimmistä kirjoista, joita olen viime aikoina lukenut tai kuunnellut.
Blogin alkutaipaleella minulla oli syömishäiriö ja häiriintynyt suhde kehooni. Kaikki se välittyy teksteistäni. Tuntuu surulliselta se, että olen inspiroinut omalla häiriintyneellä toiminnallani muita tekemään samoin. En silloin itsekään tajunnut tilannettani. Kuvittelin olevani terve ja terveellinen. Vasta nyt ymmärrän, että en ollut.
Olen aina ihaillut avantouimareita ja haaveillut, että uskaltautuisin itsekin kylmään veteen. Palelen herkästi, enkä ole koskaan tykännyt uida kylmässä vedessä. Etelän lomillakin meriveden täytyy olla riittävän lämmintä, että minut saa uimaan.
Olen tehnyt paluuta treenien pariin tauon jälkeen. Olin kesällä niin kuormittunut, ettei treeneistä tullut mitään. Pidin Levi Extreme Triathlonin jälkeen pidemmän paussin kovemmista treeneistä ja vasta nyt olen treenannut taas säännöllisemmin. Edelleen täytyy olla tarkkana treenimäärien ja palautumisen kanssa.
Innostuin syksyllä pitkästä aikaa kaivamaan puikot ja langat esille, kun halusin rauhoittaa tahtia. Neuloin aluksi jämälangoista muutamat lapaset, sitten tuttuun tapaan yksivärisiä villasukkia, myöhemmin vähän vaikeampia palmikkosukkia ja nyt joululoman aikana opettelin kirjoneulontaa. Oon aivan koukussa.
Kulunut vuosi on sisältänyt huippuhetkiä ja pohjakosketuksia. Tänä vuonna opin tunnistamaan rajani paremmin ja onnistuin tekemään konkreettisia muutoksia kestävämmän elämäntavan löytämiseksi. Tämä tietysti vaati ensin sen, että ajelin kaasu pohjassa rajojen yli ja vasta kun tankki oli tyhjä, niin piti pohtia, miten täältä pääseekään takaisin rajalle.
Minulle tarjoutui mahdollisuus päästä valkaisemaan hampaani Espoon Saunalahdessa sijaitsevaan Sun Hymyyn. Ennen varsinaista valkaisua hampaat täytyy olla puhtaat ja terveet, sen vuoksi minulle tehtiin hampaiden tehopuhdistus kolme päivää ennen valkaisua.
Olen vuosia kirjoitellut vatsavaivoistani. Olen kärsinyt niistä niin pitkään kuin muistan. Pahimmillaan vatsavaivat ovat olleet viime vuosina, jolloin elämäni on ollut melkoisessa myllerryksessä. Vatsavaivani ovat […]
Yhteydenotot: endorfiinikoukussa(a)gmail.com
KOMMENTIT