Garmin Coach -juoksuohjelman 9. treeniviikko

Nyt taas muistan, miksi aikoinaan rakastuin juoksemiseen! Tämä vapauden tunne ja keveys on huumaavaa.

Etenkin näin korona-aikaan, tuntuu vapauttavalta pukea lenkkarit jalkaan ja juosta. Maisema vaihtuu, mieli tuulettuu työpäivän jäljiltä ja tuntuu edes sen hetken siltä, kuin maailma olisi jälleen samanlainen paikka kuin ennen. On ihanaa olla luonnossa, ihmetellä kevään tuloa ja antaa kaiken muun unohtua hetkeksi.

Treenitavoitteet puuttuvat

Eletään jo maaliskuun alkua enkä ole ilmoittautunut vielä yhteenkään urheilutapahtumaan. Eriskummallinen tilanne. Minulla ei ole tällä hetkellä kummempia treenitavoitteita. Olen koko talven tehnyt voimaharjoittelua ja siinä on tullut selvää kehitystä. Sen lisäksi olen uinut viikottain, myös siinä olen kehittynyt.

Uimakoulussa – uuden oppiminen on palkitsevaa

Aloitin siskoni kanssa Fitpitin aikuisten uimakoulussa vuodenvaihteen jälkeen. Meidän ryhmän taso on easy, jonka kuvauksessa lukee näin: “Treeni-ryhmässä kasvatat uinti-kuntoa, harjoittelet taloudellista vapaauintia sekä lisätään vauhtia uintiisi. Treeni-ryhmä soveltuu hyvin triathlonisteille, swim-run kilpailijoille sekä kuntouimareille.” Menin uimakouluun minulle tyypilliseen tapaan avoimen uteliaana ja oli kiva saada sisko seuraksi treeneihin.

Karvapohjasuksien avulla löysin hiihtonautinnon

En ole koskaan erityisemmin osannut hiihtää, saati pitänyt siitä. Lapsena meidän perheessä kannustettiin aina hiihtämään etenkin hiihtolomalla. Silloin minäkin lähdin sivakoimaan lähisaareen ja takaisin, mutta tein koko viikon aikana yhden, korkeintaan kaksi hiihtolenkkiä kun siskoni hiihtivät joka päivä. En koskaan oikein oppinut kummankaan hiihtotyylin tekniikkaa. Yksi kirvelevin hiihtomuisto on kevättalvelta, jolloin hiihdimme koko perhe äidin isä mukaanlukien juuri tuonne lähisaareen. En pysynyt edes lähes 90-vuotiaan papan perässä vaikka kuinka yritin.