to top

Neuloin itselleni himoitsemani palmikkoneuleen

Äitini osti venemessuilta kohta kymmenen vuotta sitten ihanan valkoisen merinovillaisen palmikkopaidan (kuva alla). Olen yrittänyt mankua paitaa itselleni tuloksetta. Jokaisella purjehdusreissulla lainaan tuota täydellistä paitaa. Se on kaikkea, mitä neulepaidan pitääkin olla: lämmin, hengittävä, kaunis ja käytännöllinen.

Näiden vuosien ajan olen yrittänyt löytää kaupasta vastaavanlaista paitaa. Halusin, että paita on riittävän ohut ja hengittävä poolokauluksinen palmikkoneule. Etsinnän ohella pohdin, että pitäisikö neuloa paita itse, koska silloin saisin juuri sellaisen kuin itse haluan. Tuossa vaiheessa elämää olin neulonut vasta yhden paidan, yhdeksännellä luokalla koulun käsityötunnilla. Tuolloin neulottu paita oli valtavan suuri palmikkopaita, jonka selkäpuoli oli helmineuletta. Paidan neulominen oli kovatöinen projekti, mutta lopputulos oli onnistunut. Mihinköhän tuo paita on joutunut?

Viime syksynä kaivoin pitkästä aikaa puikot lankakorin pohjalta ja innostuin neulomaan uudestaan monen vuoden tauon jälkeen vähän enemmänkin. Innostuin kirjoneuleen tekemisestä ja yllätyin, että se olikin helpompaa kuin miltä se näyttää. Lueskelin erilaisia neuleohjeita ja vähitellen ne kryptiset merkinnät alkoivat avautua erilaisten videotutoriaalien avulla. Lopulta koronakeväänä päätin tarttua härkää sarvista ja neuloa himoitsemani palmikkoneuleen itse. Ostin repullisen Novitan Baby Wool -merinovillalankaa. Googlettelin erilaisia paitaohjeita ja päädyin neulomaan Dropsin ilmaisella ohjeella Waiting for Snow -nimisen paidan.

Luin ohjetta moneen kertaan ennen kuin loin ensimmäistäkään silmukkaa. Lopulta loin silmukat ja aloitin paidan ja tein tämän alkuvaiheen KAHDEKSAN KERTAA ennen kuin pääsin kunnolla vauhtiin. Aina tuli jokin virhe. Alku on haastavaa, kun kuvio ei vielä hahmotu selvästi ja täytyy olla tarkkana laskujen kanssa. En kuitenkaan luovuttanut, vaan päätin saada paidan valmiiksi. Neulominen on minulle tehokkain tapa harjoitella kärsivällisyyttä. Muistan ajatelleeni näin jo teini-ikäisenä, kun virheen tullen teki mieli heittää koko neuletyö seinään ja jättää se siihen. Neuloessa kärsivällisyys aina palkitaan, kun viimein onnistuu. Sama pätee muussakin elämässä, mutta neuloessa sen näkee niin konkreettisesti.

Omat sovellukseni ohjeeseen

Halusin tehdä paidasta väljän, joten noudatin ohjetta L-koon mukaan. Käsialani on melko tiukka, niin halusin varmistaa, etten tee paidasta liian pientä. Paidan helman resorin tein eri tavalla kuin ohjeessa, muuten noudatin ohjetta aika kirjaimellisesti kainaloihin saakka. Ensin tein hihat ja vartalo-osan kokonaan ohjeen mukaan, mutta kun kiinnitin hihan paitaan, en ollut tyytyväinen siihen, miltä se näytti – pääsin jälleen purkamaan. Purin hihat ja paitaosan kainaloihin saakka ja päätin liittää hihat paitaan raglankavennuksena (jätin 10 silmukkaa hihasta ja paidan kainalosta odottamaan päättelyä), koska olen todennut tällä vähäisellä paitojen neulomiskokemuksella, että tällä tavoin saan saan sellaista jälkeä, johon olen tyytyväinen. Tein kavennukset joka toisella rivillä siihen saakka, kunnes hihan sileän neuleen silmukat oli kavennettu. Tämän jälkeen kavensin joka kerroksella vain paitaosan puolelta siihen asti, että molemmat reunimmaiset isommat palmikot oli kavennettu pois. Sen jälkeen kavensin palmikko-osasta puolet silmukoista ja neuloin poolokauluksen.

Raglankavennus saattaa näyttää vaikealta, mutta se on todella helppo. Tällä tavoin paidan voi neuloa loppuun asti suljettuna neuleena. Kavennus tapahtuu siten, että hihat yhdistetään paitaosaan kainaloiden kohdalla ja kavennukset tehdään liitoskohdan molemmin puolin ja kavennuksia tehdään langan paksuudesta riiippuen joka kerroksella tai harvemmin.

Ohje: Drops Waiting for Snow
Lanka: Novita Baby Wool
Puikot: 4 ja 4,5
Koko: L (vastaa kokoa)

  • Anna-Maria K

    Oi wau, onpa kaunis neule!

    October 18, 2020 at 6:14 pm Reply

Leave a Comment