Kuukausi ilman sokeria

Minulla ja siskollani on ollut tapana vuodenvaihteessa asettaa ainakin yksi yhteinen tavoite tai haaste alkavalle vuodelle. Usein haasteet eivät ole pitäneet montaa päivää, sillä muutos tai tavoite vaatii toteutuakseen aidon halun. Tänä vuonna päätimme treenata yhdessä Joroisten puolimatkan triathlonille ja olla tammikuu ilman sokeria.

Treenitavoite oli ollut itselläni jo mielessä viime kesästä lähtien, joten tuohon tavoitteeseen oli helppo suostua. Toki sillä varauksella, ettei tule urheiluvammoja. Sokeriton tammikuu tuntui myös helpolta tavoitteelta, koska en mielestäni syö juurikaan herkkuja. Päätin myös jättää viikonloppuihin kuuluneet rentoutusviinit pois.

Lähtökohtaisesti vastustan ajatusta siitä, että täytyy kieltämällä kieltää itseltään jotakin, vaan mieluummin niin, että oivaltaa jonkun asian olevan itselleen haitallista ja siksi haluaa luopua siitä.

Sokerista luopuminen on tuntunut vaikealta. Sovimme siskon kanssa, ettemme lähde syynäämään piilosokereita, vaan pysyttäydymme erossa näkyvistä sokereista, eli sokeriherkuista. Huomasin jo ensimmäisen viikon aikana, että olen koukussa sokeriin. Ensimmäisinä viikkoina havahduin monta kertaa mielitekoihin. Ruoan jälkeen teki mieli pientä annosta sokeria. Kahvin kanssa kaipasin jotakin hyvää. Viikonloppuisin himoitsin karkkia ja jäätelöä tai pullaa. En näköjään ollut itsekään huomannut kuinka selvä osa herkuttelu on mun arkea.

En koe herkutteluani millään tavalla ongelmalliseksi. En ennen tätä kokeilua enkä edelleenkään. Lähtökohtaisesti vastustan ajatusta siitä, että täytyy kieltämällä kieltää itseltään jotakin, vaan mieluummin niin, että oivaltaa jonkun asian olevan itselleen haitallista ja siksi haluaa luopua siitä. Itsensä liiallinen kontrollointi ei ole hyvästä, koska siitä saattaa helposti muodostua ongelma. Mulla on aiemmin ollut kieroutunut suhde kehooni, liikkumiseen ja ruokaan enkä halua sellaista enää koskaan. Lähdin tähän kokeiluun aika varovaisesti ja kuulostellen. Olenko nyt valmis tähän? Haluanko tätä oikeasti?

Mies on mulle vitsillä sanonut, että sä et saa syödä nyt tätä, koska sulla on se sokeriton tammikuu. Olen vastannut, että saan syödä jos haluan, mutta nyt en halua. Tällä samalla ajatusmallilla olen aikanaan lopettanut tupakanpolton. Saan tehdä, jos haluan, mutta haluanko? Se on se juttu.

Silmälasit: Specsavers *saatu

Miltä sokeriton ja alkoholiton elämä on tuntunut?

Hyvältä! Olen nyt ollut neljä viikkoa ilman sokeria ja alkoholia. Kerrottakoon heti, että paino ei ole liikahtanut mihinkään suuntaan tänä aikana. Piti kaivaa pölyttynyt puntari esiin ja punnita itseni. Olen liikkunut samalla tavalla kuin ennen haastetta ja syönyt muilta osin ihan samalla tavalla kuin ennemmin. PMS:n aikaan olen herkutellut banaaniletuilla ja marjoilla. Konkreettisin muutos on tapahtunut vireystilassa. Olo on raikkaampi, energisempi ja hyväntuulisempi. Tänä aikana myös vatsa- ja iho-oireet ovat olleet aika vähäisiä. Pahimmat vatsaoireet sain hallintaan jo ennen vuodenvaihdetta (tästä on tulossa perjantaina erillinen postaus), mutta ne eivät ole tulleet takaisin. Vaikea sanoa mikä on ollut suurin tekijä olotilan kohentumiseen, mutta nyt on vahvasti sellainen olo, etten halua palata vanhaan.

Haluan herkutella jatkossakin ja haluan nauttia silloin tällöin lasin viiniä, mutta jatkuvaan herkutteluun en aio palata. Rauhallinen vatsa tuntuu ihanalta, se tuntuu suorastaan uskomattomalta. Myös selvästi parantunut iho on ihmetyttänyt. Olen monta kertaa huomannut, että vääränlaisesta ruoasta toipuminen vie vatsalta useamman päivän. Eipä ole ihme, jos olo on ollut jatkuvasti vähän uuvahtanut, jos suolisto ei ole päässyt missään vaiheessa kunnolla toipumaan.

8 thoughts on “Kuukausi ilman sokeria”

  1. Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että esim. karkkien syönnin vähentäminen/lopettaminen tulisi lähteä sisäisestä halusta saada aikaan sitä hyvää oloa, ei pakonomaisena suorittamisena. Ja kun tietää, kuinka hyvä olo tulee, kun ei joka päivä napostele jotain namia, arvottaa hyvän olon tärkeämmäksi kuin herkkuhetken ja jättää sen syömättä. Ja onhan se toki selvää, että alkuun joutuu tehdä duunia, että makeanhimon saa taltutettua. Ainakin omalla kohdalla muutaman viikko ilma herkkuja saa aikaan sen, että ei niitä tee enää samalla tavalla mieli. Hyvä teksti!

    1. Kiitos viestistäsi! 🙂 Se on just noin, että arvottaa sen hyvän olon korkeammalle kuin sen herkuttelun tai jonkin muun paheen. Ja pysyvän muutoksen saa aikaiseksi vain, jos se lähtee siitä omasta halusta.

  2. Vietän myös itse sokeritonta ja tipatonta nyt tammikuussa. Mun tavoite oli katkaista syksyn herkuttelukierre, joka huipentui jouluun. Huomioni ovat hyvin samat, tosin mun ihossa en ole huomannut muutosta. Yleinen olotila on paljon aiempaa kevyempi, vaikka kuten sanoit, puntarissa ei ole tapahtunut muutosta. Mä jatkan tätä vielä ensi viikon, sen jälkeen mennään fiilispohjalla, mutta maltilla. Olen tehnyt tätä aiemminkin,joten tunnen itseni ja tiedän, miten addiktoiva aine sokeri on. Tällä kertaa meni jopa ne pari ensimmäistä viikkoa hyvin, vaikka ne yleensä vaikeimmat ovatkin.

    1. Mulla nuo iho-oireet varmasti heijastuu tuolta suolistosta, koska ne menee aina käsi kädessä.

      Mä aion jatkaa tätä kans vähän fiilispohjalta. Herkuttelen esimerkiksi juhlatilanteissa, mutta en sitä samaa väsynyttä ja nuutunutta oloa pilaamaan arkea.

      Mulla oli helppoa, kunnes tuli PMS, sitten tuli haasteita, mutta nekin on nyt selätetty. 🙂

  3. Millaisia vinkkejä antaisit herkkukierteen katkaisemiseen, silloin kun pakonomainen makeanhimo puskee päälle? Itselläni on parhaillaan erittäin paha makeankierre päällä mikä tarkoittaa jo viikkoja kestänyttä herkkujen holtitonta ahmimista. Joka maanantai päätän olla reipas ja itsekuria täynnä ja pidättäytyä kokonaan herkuista mutta viimeistään keskiviikkona homma lähtee lapasesta. Toisaalta yksi-herkku-päivässä -metodikaan ei minulle sovi, sillä se vain toimii herkkuhimon laukaisijana.

    1. Mulla auttaa se, että syön riittävästi ruokaa ja juo paljon vettä. Monesti herkunhimo iskee nälkäisenä. Herkun sijasta syön vaikka hedelmän tai juon makuvissyä. On ihan hirveän vaikea antaa mitään konkreettista vinkkiä tai neuvoa, koska kuten kirjoitin – muutokseen täytyy löytyä itsestä aito halu muutokseen.

      Mua motivoi jatkamaan selvästi parantunut olo. Etityisesti hellittäneet vatsaoireet tuntuu isolta palkinnolta.

Leave a reply to Eija Korhonen Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *