to top

“Pillikinttu, kasva äidiksi”

Otsikon lauseen tölväisi joku kärttyinen mummeli ystävälleni bussipysäkillä. Ystäväni oli tuolloin hiukan yli 20-vuotias ensimmäisen lapsen äiti. Vauva oli vaunuissa, jonka kuomun eteen oli heitetty harso suojaksi. Mummelin mielestä näin ei olisi saanut toimia, vaan vauvan olisi pitänyt saada katsella maailmaa. Ystäväni puolustautui, johon mummeli möläytti "pillikinttu, kasva äidiksi". Iästään ja rimpulasta ulkomuodostaan huolimatta hän oli tietysti vastuullinen äiti. Tuo tokaisu aiheutti silloin kauhean raivon. Nykyään tuo on ystäväpiirissämme lentävä lause ja naurattaa hirveästi. Postaus ei nyt liity äitiyteen mitenkään. Tuli vain mieleeni, että olin itsekin aika rimppakinttu tuohon aikaan. Sain esikoiseni 22-vuotiaana (vuonna 2003) ja kahden vuoden välein seuraavat kaksi. Painoin aina raskauden alkuvaiheessa 52 kiloa ja heti synnytyksen jälkeen 64 kiloa. Hah. Painan nyt 64 kiloa. Vuosi 2004 Mitä oikein on tapahtunut? Muistan...

Continue reading

Puntit vaihtuu lenkkareihin

Arvatkaa mikä on kivaa? No se, että voi hipsiä kesken päivän Kallion läpi Vallilaan treenaamaan. Ja se, että salilla ei ollut ketään muita. Kävin keskiviikkona siis kesken päivän rykimässä rautaa rinnalle ja tekemässä penkkipunnerruksia. Nopea treeni ennen palaveri ja sitten trikoissa jatkamaan töitä. Aivan normaalisti. Ai että treenaaminen onkin ihanaa! Nyt vain pitäisi taas osata muuttaa punttitreenit lyhyistä sarjoista ja isoista painoista pitkiin sarjoihin ja kevyisiin painoihin. Ei oo helppoa. Isojen painojen nostelussa on jotain viehätystä. Oon ihan rakastunut viitossarjoihin. Viime aikoina olen tehnyt 5 x 5 sarjoja. Ihanasti nousee jo enemmän rautaa, mutta nyt kun painopiste alkaa taas talven jälkeen siirtymään punttailusta juoksuun, niin valintoja täytyy tehdä. Onneksi juoksu on kuitenkin kaikista ihaninta, joten ei haittaa yhtään. Ihanaa vaihtelua! Kaiken lisäksi CompactFit...

Continue reading

Motivaatio, tavoitteet ja aktiivisuusrannekkeen arvonta

Tähän aikaan vuodesta ei välttämättä tarvitse puhua motivaatiosta, ainakaan sen perusteella kuinka paljon jengiä kuntosaleilla pörrää juuri nyt. Mulle asia on kuitenkin ajankohtainen. Olen saanut itseni motivoitua liikkumaan vuosi toisen perään ihan sujuvasti. Minun suurin motivaattori on hyvä olo. Tiedän, että voin paremmin henkisesti ja fyysisesti, silloin kun liikun.   Tällä hetkellä jostakin syystä minulle ei riitä motivaattoriksi hyvä olo, vaan kaipaisin järeämpiä aseita, joihin olen aina ennenkin pystynyt luottamaan. Minulle ne aseet ovat erilaiset tavoitteet. Asetan itselleni aina jonkinlaisia liikunnallisia tavoitteita. Tavoitteiden saavuttaminen saa minut suunnittelemaan treenit etukäteen. Tavoite kirkkaana mielessä on helpompi saada itsensä ulos juoksemaan tai salille sellaisenakin päivänä, kun kiukuttaa, väsyttää tai ulkona tulee vaakasuoraan jotain märkää. Nyt en vain oikein tiedä mikä se seuraava tavoite olisi. Viime vuoden kaikki tavoitteet jäivät...

Continue reading

Koko kropan salitreeni

Salitreeni ei ole enää näin kesällä maistunut. Liikun mieluummin ulkona pyöräillen tai juosten. Tästä syystä olen palannut takaisin vanhaan tuttuun salitreenimalliin. Nopeasti homma alta pois ja koko kroppa kerralla käsittelyyn, niin ei tarvitse miettiä milloin pääsen treenaamaan muut lihasryhmät, jos yhdellä kertaa treenaan vain esimerkiksi selän tai jalat. Koko kropan treenaaminen kerrallaan on ihan oma hommansa. Ei sitä oikein miksikään kunnolliseksi salitreeniksi voi kutsua. Se on enemmän sellaista kuntopiirityyppistä liikehdintää. Vähän kuin bodypumpia, eli ei mitään lihaksien muokkaamista tai kasvattamista. Ei sillä, että jompaa kumpaa harrastaisin, mutta ihan vaan näin tiedoksi. Mä maksimoin ajankäytön tehokkuuden tekemällä liikkeitä liikepareina ilman palautuksia. Tällä tyylillä treenin saa alta pois alle tunnissa. Mä treenasin ennen tällä tyylillä lähestulkoon aina, mutta kun rupesin käymään miehen kanssa salilla, aloin...

Continue reading

Aamutreeni

Harrastan aamutreenaamista työmatkapyöräilyn ja -juoksun muodossa, mutta harvemmin jaksan olla niin reipas, että jaksaisin kuljettaa repussa salikamoja kaikkien muiden kamojen lisäksi. Tänä aamuna kuitenkin tein sen, koska olin sopinut Heidin kanssa treenitreffit puolikahdeksaksi Elixiaan. Tässä kuvassa treeni on jo ohi. Ennen lähtöä mulla oli tietenkin kiire, kamat etsimättä, reppu pakkaamatta, aamupalaa naamariin, kahvia, hammaspesu, pyöräilykamat niskaan ja pimeyteen pyöräilemään. Nyt on aamuisin jo ihan pimeää, että täytyy kaivaa heijastimet ja valot pyörään. Tai siinä ne on kiinni, mutta patterit ovat hyydähtäneet kesän aikana. Sain lämmön päälle pyöräillessä, mutta salilla vielä yläkropalle lämpöä keppiä heiluttelemalla. Vähän arvelutti mitä treenistä tulee ihan jumisena. Heidilläkin oli alla reipas treeniviikko, mutta kun treenitreffit on sovittu, niin silloin treenataan. Ei kipuu, ei hyötyy. Aloitettiin penkkipunnerruksilla. Heidi latoi ennätyspainonsa tankoon....

Continue reading