Ihana voimaharjoittelu

Olen tehnyt paluuta treenien pariin tauon jälkeen. Olin kesällä niin kuormittunut, ettei treeneistä tullut mitään. Pidin Levi Extreme Triathlonin jälkeen pidemmän paussin kovemmista treeneistä ja vasta nyt olen treenannut säännöllisemmin. Edelleen täytyy olla tarkkana treenimäärien ja palautumisen kanssa.

Tällä kertaa en asettanut itselleni minkäänlaisia tavoitteita. Ajattelin, että olisi kiva taas treenata säännöllisesti, en muuta. Liikkuminen pitää mielen ja kehon paremmassa kunnossa. Halusin treenien tuoman hyvän olon takaisin ja päätin lyöttäytyä mieheni seuraksi salille ja mennä sinne aina kun hänkin. Aluksi en tiennyt etukäteen, mitä sinä päivänä tehdään. Menin vain paikalle asianmukaisissa varusteissa ja luotin, että mies kertoo mitä tehdä. Salilla sain mieheltä tarkemmat ohjeet päivän treeniin.

Lähtötaso nolla

Mies oli päättänyt, että minusta tehdään vahva, joten hän suunnitteli minun treenit sitä tavoitetta ajatellen. Minulla itselläni ei ollut mielipidettä asiaan, mulle oli aivan sama. Halusin vain saada treenirutiinista kiinni.

Olemme tehneet syksystä asti kaksi kuntosaliharjoitusta viikossa ja sen lisäksi loikkatreenejä ja kävelylenkkejä. Tämän lisäksi olen käynyt satunnaisesti myös juoksemassa ja pyöräillyt työmatkoja. Eilen aloitin tauon jälkeen myös uintiharrastuksen.

Tykästyin voimatreeneihin, koska tuloksia rupesi tulemaan melko nopeasti. On ollut mahtavaa huomata, että painoja saa lisätä koko ajan. Tulokset motivoivat ja palkitsevat. Treenini lähtivät liikkeelle aikalailla nollasta, sillä en ole koskaan tehnyt puhtaasti voimatreeniä eikä mulla ollut siihen lainkaan hermotusta. Takana oli myös pitkä treenitauko kaikenlaisesta lihaskuntoharjoittelusta. Aloittaminen oli vaikeaa ja salille raahautuminen vaati erityisiä ponnisteluita.

Voimatreeniin vaadittavan hermotuksen puutteesta kertoo se, että saatoin tehdä 10 toiston sarjan jollakin tietyllä painolla ja siihen kun lisättiin esimerkiksi viisi kiloa, niin en saanut sillä tehtyä edes yhtä toistoa. Voimani olivat myös todella epäsuhtaiset. Saatoin tehdä penkkiä ja kyykkyä samoilla painoilla.

Voimatreenin resepti

Treeni-into kasvoi tulosten myötä ja salille lähtemisestä on tullut koko ajan vain helpompaa. Treenien edetessä aloin myös saamaan jutun juonesta kiinni. Olin ilmestynyt salille aina ihan nollat taulussa ja tehnyt kaiken mitä pyydettiin sen enempiä miettimättä. Mulla meni yllättävän kauan tajuta, että samoja pääliikkeitä tässä hinkataan viikosta toiseen hiukan erilaisin toistoin ja painomäärin. Olemme siis tehneet voimatreeniä, eli teemme enintään kuuden toiston sarjoja.

Aluksi yritin tehdä maastavetoa yhtenä pääliikkeenä, mutta mun selkä ei sitä kestänyt, joten se liike täytyi jättää pois. Olen tehnyt pääliikkeinä toisena treenipäivänä etukyykkyä (takakyykyn sijaan, selän takia) ja vauhtipunnerrusta. Toisena päivänä pääliikkeenä on penkkipunnerrus kapealla otteella ja sen lisäksi maastavedon sijasta vähän vaihdellen takareisiliike/takakyykky vähän pidempinä sarjoina ja pienemmillä painoilla. Pääliikkeiden lisäksi teen 2–6 apuliikettä kolme pidempää sarjaa kutakin (8–20 toistoa) ja keskivartaloliikkeet.

Nyt on tämä voimajakso lopuillaan. Maanantaina tein etukyykyssä ja vauhtipunnerruksessä suurimmilla painoilla tähän asti. Huomenna on penkkipunnerruksen vuoro. Etukyykky meni tosi kevyesti, eli olisi mennyt isompikin paino, mutta tällä hetkellä tulos oli 57,5 kiloa, kun lähdin liikkeelle 30 kilon sarjapainosta. Vauhtipunnerruksessa sain nyt 45 kiloa. Tämä liike on mulle edelleen teknisesti haastava, mutta eteenpäin tässäkin on menty, aloitin 20 kilon sarjapainosta.

Tulokseni eivät ole omaan treenitaustaani nähden kummoiset, mutta ei niiden täydykään. Treenaan täysin omaksi ilokseni ja kehitys onkin ilahduttanut suuresti. On niin riemastuttavaa kehittyä ja huomata voimien kasvavan! Kaikenlaisia treenipäivityksiä ja tuloksia lukiessa kannattaa aina huomioida, minkälainen tausta treenaajalla on. Minä olen treenannut vuosia. Lihasmuisti toimii, vaikka minusta tuntuikin, että nollasta lähdettiin liikkeelle.

“Pillikinttu, kasva äidiksi”

Otsikon lauseen tölväisi joku kärttyinen mummeli ystävälleni bussipysäkillä. Ystäväni oli tuolloin hiukan yli 20-vuotias ensimmäisen lapsen äiti. Vauva oli vaunuissa, jonka kuomun eteen oli heitetty harso suojaksi. Mummelin mielestä näin ei olisi saanut toimia, vaan vauvan olisi pitänyt saada katsella maailmaa. Ystäväni puolustautui, johon mummeli möläytti “pillikinttu, kasva äidiksi”. Iästään ja rimpulasta ulkomuodostaan huolimatta hän oli tietysti vastuullinen äiti. Tuo tokaisu aiheutti silloin kauhean raivon. Nykyään tuo on ystäväpiirissämme lentävä lause ja naurattaa hirveästi. Postaus ei nyt liity äitiyteen mitenkään. Tuli vain mieleeni, että olin itsekin aika rimppakinttu tuohon aikaan. Sain esikoiseni 22-vuotiaana (vuonna 2003) ja kahden vuoden välein seuraavat kaksi. Painoin aina raskauden alkuvaiheessa 52 kiloa ja heti synnytyksen jälkeen 64 kiloa. Hah. Painan nyt 64 kiloa.


Vuosi 2004

Mitä oikein on tapahtunut? Muistan löytäneeni blogit kuopuksen raskauden aikoihin, eli vuonna 2007. Tuohon aikaan blogeissa ei vielä käsitelty urheilua tai terveysasioita, enimmäkseen muotia ja lifestylea. Samaan aikaan naapurit olivat aloittaneet karppaamisen ja kovasti kehuivat ruokavalion tuovan muutoksia kehoon. Minä pillikinttu vilistin pitkiä ja aina vaan pidempiä juoksulenkkejä mielessä siintäen haave ensimmäisestä maratonista. Kuntosaliharjoittelun olin aloittanut keskimmäisen syntymän jälkeen, vuonna 2005. Kuntosaliharjoittelu tarkoitti minulle tuossa vaiheessa lähinnä ryhmäliikuntatunteja ja 20 toiston sarjoja yläkroppaa tunnin spinningin jälkeen. Jalkoja en vahingossakaan treenannut, koska rasitinhan niitä muutenkin koko ajan juoksemalla tai spinningissä. Naurattaa nykyään tämä ajattelutapa.


Mitä kuvia! 😀 Blogihistoriani ensimmäisiä otoksia.

Vähitellen bodypump ja muu ryhmäliikunta alkoi kyllästyttämään. Spinningiin en koskaan kyllästynyt. Siirryin sitten salin puolelle harjoittelemaan itsekseni voimaharjoitteluliikkeitä. Liikkeiden “tekniikan” olin oppinut body pump -tunneilla ja loput opettelin katsomalla mallia muista treenaajista ja netistä. Elixian aloituspakettiin kuului kolme tapaamista personal trainerin kanssa ja hän katsoi niiden liikkeiden tekniikan, jotka minun kuntosaliohjelmaani valittiin. Tuossa vaiheessa kuntosaliohjelmani koostui lähinnä laitteilla tehtävistä liikkeistä.

Tikissä kesällä 2013.

Karppauksen tullessa muotiin opin uuden asian: proteiini. Samoihin aikoihin opin sanan hiilihydraatti merkityksen ja liudan muita asioita liittyen ravitsemukseen ja terveellisiin elämäntapoihin. Aiempi ruokavalioni muuttui melkoisesti näiden asioiden myötä ja korvasin sitä iänikuista leipää jollakin proteiinipitoisemmalla. Yritin samalla opetella pois sokerijogurtista ja muista ruoka-aineista, jotka sisälsivät kauheasti jotain lisättyä. Muutos ei tietenkään tullut yhdessä yössä, eikä edes muutamassa kuukaudessa, vaan vähitellen kroppani alkoi muuttua. Muutos tuli siis ruokavalion muuttuessa proteiinipitoisemmaksi sekä voimaharjoittelun lisääntyessä.

Aloin muuttamaan ruokavaliotani vuonna 2007, jonka seurauksena tosiaan lihasta rupesi tarttumaan verrattuna aikaisempaan rimpulavartalooni. Ilmapiiri liikkumiseen ja naisten voimaharjoitteluun alkoi vähitellen muuttumaan myönteisempään suuntaan. Tuohon aikoihin salin puolella ei paljon naisia näkynyt. Oli ihan normaali kokoonpano Sellon Elixian kyykynurkkauksessa – minä ja salikarjut. Sain karistettua isojen lihasten pelon itsestäni ja uskaltauduin treenaamaan vähä vähältä isommilla painoilla. Tuli samalla ihan itse todistettua, että lihakset eivät kasva millään kevätjuhlaliikkeillä, vaan sitä varten pitää tehdä ihan juukelisti hommia. Isoahan minusta ei vieläkään ole tullut, vaikka välillä treenasin ihan tosissaan lyhyitä sarjoja niin isoilla painoilla kun vain ikinä jaksoin.


Tältä kesältä ei ole juurkaan mitään treenikuvia, koska treenitkin ovat olleet vähän sitä sun tätä. Kunto on sellainen ryhdikkään sporttinen kevyellä kuorrutuksella.

Vartaloni näyttää tällä hetkellä juurikin siltä, miten sitä on pidetty. Urheilu on osa arkea. Syön ihan tavallista kotiruokaa, joskin monipuolisesti ja huomattavasti tietoisemmin kuin ennen. Ruokarytmini on säännöllinen. Syön aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Välillä iltapala jää pois, jos syön päivällisen myöhään. Syön herkkuja suurinpiirtein kerran viikossa. Käytän superfoodeja ja muita urheiluravinteita lähinnä satunnaisesti. En urheile yhtä paljon kuin ennen, koska juoksu on poissa kuvioista eikä minulla ole vieläkään säännöllistä treenipaikkaa.

Lasten ollessa joka toinen viikko luonani, on vaikea sovittaa treenejä ja lapsiarkea. Niinä viikkoina kun lapset ovat minulla, en haluaisi olla heidän luotaan pois. En ole todellakaan siinä kunnossa kuin vaikka viime kesänä, mutta mitä sitten. 🙂 Ehkä vasta nyt, vuoden päästä uuden arjen alkamisesta, voin taas yrittää harrastaa säännöllisemmin. Tosin haluan harrastaa jatkossakin lapsiviikkoina lasten kanssa yhtä aikaa tai yhdessä riippuen treenistä ja fiiliksestä.

Ja mikä tämän postauksen tarkoitus oli? Ehkä kertoa sitä, että kaikki valinnat vaikuttavat toisiinsa. Omalla kohdallani päätös liikkua vähemmän ja ottaa rennommin, on tehnyt minusta tyytyväisemmän. Enää en ole valmis liikkumaan niin paljon ja syömään niin kurinalaisesti, että näyttäisin samalta kuin esim. vuonna 2013. Priorisoin elämänlaatua ja onnellisia hetkiä. Sitä voi myös kutsua itsekurin puutteeksi tai saamattomuudeksi. Näin on kuitenkin hyvä nyt.

Puntit vaihtuu lenkkareihin

Arvatkaa mikä on kivaa? No se, että voi hipsiä kesken päivän Kallion läpi Vallilaan treenaamaan. Ja se, että salilla ei ollut ketään muita. Kävin keskiviikkona siis kesken päivän rykimässä rautaa rinnalle ja tekemässä penkkipunnerruksia. Nopea treeni ennen palaveri ja sitten trikoissa jatkamaan töitä. Aivan normaalisti.

Ai että treenaaminen onkin ihanaa! Nyt vain pitäisi taas osata muuttaa punttitreenit lyhyistä sarjoista ja isoista painoista pitkiin sarjoihin ja kevyisiin painoihin. Ei oo helppoa. Isojen painojen nostelussa on jotain viehätystä. Oon ihan rakastunut viitossarjoihin. Viime aikoina olen tehnyt 5 x 5 sarjoja. Ihanasti nousee jo enemmän rautaa, mutta nyt kun painopiste alkaa taas talven jälkeen siirtymään punttailusta juoksuun, niin valintoja täytyy tehdä. Onneksi juoksu on kuitenkin kaikista ihaninta, joten ei haittaa yhtään. Ihanaa vaihtelua! Kaiken lisäksi CompactFit Movement Centerissä on niitä ihania kehonpainotunteja ja käsilläseisontatunteja, jotka ei kyllä häiritse juoksutreenejä yhtään, päinvastoin. Ajattelin siirtyä niihin, kun pitkät sarjat eivät oikein motivoi. Vielä kun tuon vasemman jalan saisi täysin oireettomaksi, niin jo olisi täydellistä.

Aurinkoista viikonloppua! <3

Motivaatio, tavoitteet ja aktiivisuusrannekkeen arvonta

Tähän aikaan vuodesta ei välttämättä tarvitse puhua motivaatiosta, ainakaan sen perusteella kuinka paljon jengiä kuntosaleilla pörrää juuri nyt. Mulle asia on kuitenkin ajankohtainen. Olen saanut itseni motivoitua liikkumaan vuosi toisen perään ihan sujuvasti. Minun suurin motivaattori on hyvä olo. Tiedän, että voin paremmin henkisesti ja fyysisesti, silloin kun liikun.

 

Tällä hetkellä jostakin syystä minulle ei riitä motivaattoriksi hyvä olo, vaan kaipaisin järeämpiä aseita, joihin olen aina ennenkin pystynyt luottamaan. Minulle ne aseet ovat erilaiset tavoitteet. Asetan itselleni aina jonkinlaisia liikunnallisia tavoitteita. Tavoitteiden saavuttaminen saa minut suunnittelemaan treenit etukäteen. Tavoite kirkkaana mielessä on helpompi saada itsensä ulos juoksemaan tai salille sellaisenakin päivänä, kun kiukuttaa, väsyttää tai ulkona tulee vaakasuoraan jotain märkää. Nyt en vain oikein tiedä mikä se seuraava tavoite olisi. Viime vuoden kaikki tavoitteet jäivät saavuttamatta. Tavoitteiden kariutuminen on jäänyt kaivelemaan siitäkin huolimatta, vaikka olen täysin hyväksynyt sen, että elämässä oli tuolloin muuta, johon täytyi keskittyä. Kaikkeen ei aina pysty, eikä tarvitsekaan pystyä.

Nyt kun elämässä asiat rullaa mukavammin, yritän kovasti miettiä seuraavaa tavoitetta, jota kohti lähteä. Juoksuun liittyvät tavoitteet tuntuvat luonnollisimmilta ja olen pyöritellyt erilaisia vaihtoehtoja mielessäni. Maratonin uusi ennätys? Puolikkaan ennätys? Ultramatka? Pikamatka? Triathlon? Jostakin syystä juoksijan identiteettini on nyt vähän kadoksissa ja en saa itseäni innostumaan juoksuun liittyvistä tavoitteista. Tuntuu niin masentavalta, kun juoksukunto pitää lähteä rakentelemaan taas niin pohjilta. Eilen salilla käydessäni löysin itsestäni taas sen salipirkon, joka on ollut hetken hukassa. Yhtäkkiä tuli ikävä känsäisiä käsiä ja sitä riemua mikä syntyy, kun tankoon voi ladata aina vaan isompaa kiekkoa. Tuli älytön innostus, ei pelkästään salitreenistä, vaan siitä, että rupeaisin taas treenaamaan määrätietoisesti. Nyt kun on intoa ja hyvää fiilistä, niin pitäisi äkkiä naulata jokin hyvä tavoite lähitulevaisuuteen, että pääsisin suunnittelemaan treeniohjelmaa. Ajattelin ihan huvikseen kysyä teiltä minkälaisia tavoitteita te mulle ehdottaisitte? Jos vaikka niistä keksisin sen THE tavoitteen.

Yksi motivoiva asia itselleni on tässä viime viikkoina ollut Garmin Vívosmart -aktiivisuusranneke. Olen käyttänyt sitä lähestulkoon päivittäin ranteessani. Laite mittaa päivän mittaan kävellyt ja juostut askeleet askeleina ja kilometreina. Aktiivisuusranneke tärähtää ranteessasi, kun olet liian pitkään pysytellyt paikoillasi. Garmin Vívosmart myös tulkitsee unenlaatuasi ja voit aamulla tarkistaa bluetooth-yhteyden avulla kännykästäsi, miten olet yösi nukkunut. Aktiivisuusranneke on myös hieman koukuttava, jos pitää siitä puhelimeen bluetooth-yhteyttä koko ajan päällä, nimittäin ranneke ilmoittaa puhelimeen tulevat viestit ja puhelut tärähtämällä. Aktiivisuusrannekkeeseen saa lisävarusteena ostettua sykevyön. Olen vakuuttunut tästä laitteesta ja mielestäni tämä on aloittelevalle kuntoilijalle erinomainen kapistus.

Tässä vielä parit grafiikat, joita laite antaa Garminconnectiin.

Mulla on nyt ilo arpoa yhdelle teistä lukijoista Garmin Vívosmart -aktiivisuusranneke. Voit osallistua arvontaan jättämällä kommenttiboksiin ajatuksiasi motivaatiosta, tavoitteista tai siitä, miksi juuri sinun pitäisi saada tämä kyseinen vempele. Arvonta on auki perjantaihin 16.1.2015 asti. Muista jättää sähköpostiosoitteesi, että saan voittajaan yhteyden (se näkyy vain minulle).

*Yhteistyössä Garmin

Koko kropan salitreeni

Salitreeni ei ole enää näin kesällä maistunut. Liikun mieluummin ulkona pyöräillen tai juosten. Tästä syystä olen palannut takaisin vanhaan tuttuun salitreenimalliin. Nopeasti homma alta pois ja koko kroppa kerralla käsittelyyn, niin ei tarvitse miettiä milloin pääsen treenaamaan muut lihasryhmät, jos yhdellä kertaa treenaan vain esimerkiksi selän tai jalat.

Koko kropan treenaaminen kerrallaan on ihan oma hommansa. Ei sitä oikein miksikään kunnolliseksi salitreeniksi voi kutsua. Se on enemmän sellaista kuntopiirityyppistä liikehdintää. Vähän kuin bodypumpia, eli ei mitään lihaksien muokkaamista tai kasvattamista. Ei sillä, että jompaa kumpaa harrastaisin, mutta ihan vaan näin tiedoksi. Mä maksimoin ajankäytön tehokkuuden tekemällä liikkeitä liikepareina ilman palautuksia. Tällä tyylillä treenin saa alta pois alle tunnissa.

Mä treenasin ennen tällä tyylillä lähestulkoon aina, mutta kun rupesin käymään miehen kanssa salilla, aloin tekemään eri lihasryhmät eri päivinä. Tuolla kolmi- tai nelijakoisella ohjelmalla voimatasot nousivat älytöntä vauhtia ja samaa tahtia lihakset rupesivat muokkaantumaan. Aluksi olin tästä uudentyyppisestä treenityylistä innoissani. Se oli mulle ihan uutta, jännittävää ja olihan se motivoivaa nähdä, miten voimaa tulee lisää. Tähän aikaan oli talvi ja olin juoksukyvytön. Sitten tuli kyllästyminen. Mä rakastan sitä, kun hiki virtaa noroina ja koko ajan syke hakkaa korkealla. Vaihtelua, sitähän ihminen kaipaa ja nyt kesällä priorisoin juurikin juoksua, enkä halua salitreenillä tukottaa jalkoja ja muuta kroppaa tukkoon.

Tässä tulee kaksi hieman erilaista koko kropan treeniä. Pitäisi suunnitella vielä parempi, juoksua tukeva lihaskuntotreeni. Siinä ei välttämättä painoja tarvita ollenkaan.

Koko kropan treeni
Lämmittelyn jälkeen 3 x 10-15 toistoa seuraavia liikkeitä.

Syvät kyykyt kevyillä painoilla
Vatsalihaksia
Penkkipunnerrus
Vatsalihaksia
Kulmasoutu tangolla
Maastaveto
Vipunostot sivuille
Ojentajadippi
Hauiskäännöt käsipainoilla
Vatsalihaksia
Askelkyykkyjä omalla painolla

Toinen koko kropan treeni

Askelkyykyt painojen kanssa (kevyet kuitenkin)
Vatsoja
Yhden jalan maastaveto kahvakuulat käsissä
Hauiskääntö tangolla
Penkkipunnerrus käsipainoilla
Vatsoja
Ylätalja leveällä otteella
Ojentajat taljassa tangolla
Käsilläseisontaa (olkapäät)
Vatsoja

En jaksa avata jokaista vatsalihasliikettä erikseen. Vinkkejä vatsalihasliikkeisiin löytyy mun vierailijapostauksesta Elleistä.

Aamutreeni

Harrastan aamutreenaamista työmatkapyöräilyn ja -juoksun muodossa, mutta harvemmin jaksan olla niin reipas, että jaksaisin kuljettaa repussa salikamoja kaikkien muiden kamojen lisäksi. Tänä aamuna kuitenkin tein sen, koska olin sopinut Heidin kanssa treenitreffit puolikahdeksaksi Elixiaan.

Tässä kuvassa treeni on jo ohi.

Ennen lähtöä mulla oli tietenkin kiire, kamat etsimättä, reppu pakkaamatta, aamupalaa naamariin, kahvia, hammaspesu, pyöräilykamat niskaan ja pimeyteen pyöräilemään. Nyt on aamuisin jo ihan pimeää, että täytyy kaivaa heijastimet ja valot pyörään. Tai siinä ne on kiinni, mutta patterit ovat hyydähtäneet kesän aikana.

Sain lämmön päälle pyöräillessä, mutta salilla vielä yläkropalle lämpöä keppiä heiluttelemalla. Vähän arvelutti mitä treenistä tulee ihan jumisena. Heidilläkin oli alla reipas treeniviikko, mutta kun treenitreffit on sovittu, niin silloin treenataan. Ei kipuu, ei hyötyy.

Aloitettiin penkkipunnerruksilla. Heidi latoi ennätyspainonsa tankoon. Mä otin puolestani tänään vähän kevyemmin, ainakin alkuun.

Yritin vetää leukoja, mutta ei tänään oikein irronnut. Sain mä yhden rimpuiltua. 😀 Hyvänä päivänä olen saanut kolme. Näitä pitää oikeasti ruveta treenaamaan nyt kun olkapääkin sen sallii.


Rintaa flyna. Mulle uusi liike ja tulee kyllä jäädäkseen. Tehokas liike, vaikka tekniikka on kuvan perusteella vielä hakusessa.

Heidin puhtaampi versio samasta liikkeestä

Ranskalaisia punnerruksia. Näiden lisäksi teimme vielä ojentajia naruilla pään yli ja hauiksia naruilla.


Ei kipuu, ei hyötyy, ei duunii, ei tuloksii. You know?

Loppuun vielä kunnon niistot vatsoille. Tämä kuvan liike on ihan mun lemppari, tuo Bosu tuo vähän lisähaastetta. Tein eilen vatsoille aika hapottavat setit, niin nyt on vatsalihakset siinä kunnossa, että huomenna hengittäminenkin sattuu.

Tunti siinä hujahti hyvässä seurassa hikoillen. Ens viikolla todellakin uusiksi. 🙂

Kesto: 1 h 12 min
Syke: keski – 109 bpm, max – 148 bpm
Kalorit: 334 kcal

Aamutreenien jälkeen oli kyllä hyvä fiilis aloittaa työpäivä, vaikkakin tärisevin käsin. Tiedän jo valmiiksi, että olen huomenna kipeä.

Jos loppuviikon ottaisi vähän rennommin? Nyt on kuitenkin vasta 1,5 viikkoa maratonista. Toisaalta ihan hirveästi houkuttelis käydä kevyellä lenkillä. Ehkä sunnuntaina? Ihan tosi kevyesti, lupaan! Heidikin varoitteli, etten piiputa itseäni nyt ylikuntoon tässä kaikessa treeni-innossani.