Viimeiset vaelluspäivät

Jälleen satoi vettä koko yön. Yöllä kylkeä kääntäessäni kuuntelin sateen rummutusta telttakankaaseen. Joskus tuo sateen ääni kuulostaa tunnelmalliselta, mutta kolmas sadepäivä ei enää jaksanut innostaa. Sade ei tuntunut lainkaan hellittävän, vaikka ennusteen mukaan sateen piti loppua puolen päivän aikaan. Täydellinen harmaus ja pilvisyys ei antanut tästä minkäänlaista vihjettä.

Heräsimme kahdeksalta jälleen tuvan kuistille aamupalatoimiin. Saimme valmistaa aamupalamme rauhassa ennen kuin telttakylän teinit heräilivät uuteen sadepäivään. Osa nuorista oli nukkunut puuliiterin suojassa.

Sataa sataa ropisee

Heräsimme ennen yhdeksää. Sade oli jatkunut koko yön ja jatkui edelleen. Siirryimme teltasta lämpimään tupaan laittamaan aamupalaa. Tuvassa yöpyneet miehet tekivät lähtöä ja osa oli jo lähtenyt jatkamaan matkaa. Lisäsimme tuvan kamiinaan pökköä pesään ja kannoimme makuupussimme ja -alustamme tupaan kuivumaan.

Lämmin tupa tuntui vähän liian mukavalta eikä sateeseen lähteminen juurikaan houkutellut. Päivän suunnitelmana oli kävellä melko lyhyt matka Porttikoskelta Lankojärvelle (noin 7 kilometriä). Yhdentoista aikoihin nostimme rinkat selkään ja lähdimme matkaan.