25 kilon rinkka selässä vaapuskelua
Toisena vaelluspäivänä kävelimme Anna Greetan järviltä Vuontisjärvelle.
Toisena vaelluspäivänä kävelimme Anna Greetan järviltä Vuontisjärvelle.
Kyllä Suomi on pitkä maa! Vuorokauden kesti matka Helsingistä Näätämöön ennen kuin pääsimme viimein vaeltamaan. Tällä kertaa aioimme tehdä kahdeksan yön vaelluksen Vätsärin erämaa-alueelle.
Osallistuin pitkän tauon jälkeen polkujuoksukilpailuun. Kokemus oli ihana, vaikka kaikki ei mennyt kohdallani ihan toivotulla tavalla.
Tänään meillä oli edessä tuntureiden ylitys ensin Rautulammelta Niilanpäälle ja sieltä sitten Sivakkaojan laavulle yöksi.
Päivästä muodostui raskas. Viimeiset kaksi kilometriä ennen Rautulampea rämmimme umpihangessa, jossa eteneminen oli uskomattoman raskasta.
Verkkainen vetelehtiminen puhui omaa kieltään ja päivän kirkastuessa tilanne vaati enää sen, että toinen sanoisi asian vihdoinkin ääneen. Minä olen levoton ja turhaudun helposti, siksi olin lähtemisen kannalla. Kaipasin fyysistä rasitusta ja ajattelin, että umpihangessa hikoilu olisi vain kivaa. Rami on harkitsevampi ja kannatti välipäivää. Taivuin järjen ääneen (kuten aina) ja sanoin lopulta ääneen “taidamme jäädä tähän”.
Tuvan hiljalleen lämmetessä kampesin itseni ylös punkastani. Huussireissulla huomasin aamun jo sarastavan punertavana taivaanrannassa, vaikka aurinko nousisi tänään vasta muutaman tunnin päästä ensimmäisen kerran kaamoksen jälkeen. Kaunis aamu sai minuun liikettä ja ryhdyin innokkaana suorittamaan minulle uusia talvivaellusrutiineja.
Heti liikkeelle lähdettyä jännitys hellitti ja pääsin nauttimaan olostani luonnossa. Luonnossa olen onnellisimmillani, siitä ei pääse mihinkään.
Kerron tässä postauksessa, miksi olemme valinneet juuri nämä majoitteet, jotka meillä nyt on, sekä vastaan kysymykseen, jota minulle aina aika ajoin esitetään: Kumpi on parempi teltta vai riippumatto?
Postaksessa on täydellinen pakkauslista talvivaellukselle. Pakkasinko mukaan jotain turhaa? Kaipasinko jotain mitä ei ollut mukana?
KOMMENTIT