Meillä ei ole autoa, joten retkelle lähteminen vaatii aina erityisiä järjestelyitä. Ikävä luontoon on ollut kova eikä lähiluonto tunnu poistavan tuota ikävää. Saimme Ramin äidiltä autoa lainaan ja suuntasimme eräällä viikolla oikein kahteen kertaan luontoon vähän lataamaan. Ensin kävimme arkipäivänä työpäivän jälkeen ja viikonloppuna yöksi. Luonto on ihmeellinen parantaja, vaikkei olisi erityisiä huolia tai murheita, luonnossa olo kevenee. Tuolloinkin lähdimme heti työpäivän päätteeksi ajamaan kohti Nuuksiota. Työviikon viimeisenä askareena haastattelin erästä suomalaista suuruutta. Olin jännittänyt haastattelua. Haastattelu meni hyvin, mutta keho jäi siitä ylikierroksille, lisäksi seuraavan viikon pitkä to do -lista pyöri kovasti mielessä. Automatkan aikana minulle tuli matkapahoinvointia. Ihmeellistä. En muista vuosiin kärsineeni pahoinvoinnista. Luovutin, laitoin silmäni kiinni ja nukahdin. Heräsin pienten torkkujen jälkeen Haukkalammen parkkipaikalle johtavalla tiellä. Olo oli vieläkin...