Pidin kesällä viikon verran kirjaa syömisistäni erästä myöhemmin julkaistavaa lehtijuttua varten. Olen julkaissut aiemmin blogissa viikon sensuroimattoman ruokapäiväkirjan. Ruokapäiväkirjan pitäminen oli silmiä avaavaa ja oivalsin kaksi tärkeää juttua. Omia ruokailutottumuksia voi olla hyvä tarkastella aina välillä, jos ei ole syömishäiriöön sairastumisen riskiä. Jatkuva ruokien tarkkailu ja suupalojen laskeminen on turhaa ja vaarallista. Vasta nyt uskallan sanoa ihan ääneen, että muutaman vuoden takainen toimintani (syömisten tarkkailu ja pakonomainen liikunta) oli ortoreksiaa, eikä siinä ollut mitään terveellistä, vaikka niin itselleni uskottelin. Kamppailen yhä tuota sisäistä piiskuriani vastaan, joka haluaisi tavoitella taas rasvatonta ja lihaksikasta ulkomuotoa. Oikeasti en halua sitä. Sellaisen vartalon tavoittelu vaatisi ihan älyttömästi uhrauksia. Uhrauksia vain oman ulkonäön vuoksi. Se ole enää arvojeni mukaista. Yritän pysyä kaukana siitä elämäntyylistä, jota aiemmin elin. Tiedostan, että...