Ensimmäisen vaelluspäivän kertomus
Toisen vaelluspäivän kertomus
Kolmannen vaelluspäivän kertomus
Heräsin aamulla kahdeksan aikoihin kuuntelemaan koko ajan voimistuvaa tuulta. Olimme edellisenä päivänä sopineet, että tänään kulkisimme vain lyhyen pätkän parin pitkän päivän jälkeen, joten ihmettelin taas kaikessa rauhassa uutta päivää.
Kummallakin tuntui kropassa edellisten päivien rasitus. Olo oli vetämätön eikä leirin purkaminen houkutellut. Tarkoituksena oli kävellä Iso Rovijärven rantaan, jonne olisi alle kahden tunnin kävelymatka. Otimme aamun vielä tavallistakin rauhallisemmin ja istuskelimme rauhassa aamupalalla ja joimme kaksi kupillista kahvia. Lueskelin vähän kirjaakin ennen kuin reipastuin pakkaamaan. Leiri olikin nopeasti purettu, kun homma sujui jo tässä vaiheessa reissua rutiinilla. Viileältä tuntunut aamu lämpeni eikä koko ajan voimistuva tuuli tuntunut kovin kylmältä.
Yhtäkkiä mun kello ilmoitti, että tänään olisi tiedossa ukkosta ja sadetta. Kello ei ollut moneen päivään yhteydessä verkkoon, niin kellon ilmoittamat säätiedot aiheuttivat hämmennystä. Olisin halunnut päästä tarkistamaan säätiedot, mutta verkkoa ei ollut saatavilla.
Kahdentoista pintaan nostimme rinkat selkään. Yllätykseksemme iso osa matkasta oli polkua. Polusta huolimatta maasto oli vaikeakulkuista eikä se helpottanut juurikaan etenemistämme. Saavuimme Iso Rovijärven rantaan ja ryhdyimme etsiskelemään sopivaa leiripaikkaa. Aluksi ei löytynyt sellaisia paikkoja, missä olisi ollut puita leiriytymistä varten ja sen jälkeen ongelmaksi muodostui myrskylukemissa huiteleva tuuli. Kävelimme pari kolme kilometriä suojaista leiripaikkaa haeskellen. Suojaisissa paikoissa ei ollut puita leiriytymistä varten ja siellä missä oli puita, oli liian kova tuuli.
Mua ärsytti yllättävän paljon suunnitelmien muuttuminen. Olin asennoitunut leppoiseen ja lyhyeen päivään, niin raskaassa maastossa kävely kiukutti. Pysähdyimme kivikkoisen lammen rantaan lounaalle. Syödessäni skannailin ympäristöä ja huomasin, että vastarannalla oli houkuttelevan näköinen leiripaikka. Olin päättänyt, että leiripaikka löytyy lounaspaikan läheltä, sillä mua ei kiinnostanut kävellä enää yhtään ylimääräistä metriä. Ramikin vaikutti voipuneelta. Tein pienen tiedustelumatkan vastarannalle – se soveltui meille leiripaikaksi. Pienen taivuttelun jälkeen sain Ramin jäämään löytämääni paikakan ja leiriydyimme paikan ainoisiin mahdollisiin puihin.
Aluksi olin sitä mieltä, että leiripaikka oli ruma ryteikkö, mutta ehkä mun mieli oli vain ruma, koska jo saman päivän iltana paikka näytti upealta. Rami sai puhelimeensa Norjan verkon ja onnistui tarkistamaan säätiedot, ja selvisi, että kova tuuli ja pian alkava sade hellittäisi muutaman tunnin päästä. Laitoimme tarpit matalalle niihin ainoisiin leiriytymiskelpoisiin puihin ja kömmimme niiden suojiin lukemaan kirjoja.
Tuulen hellitettyä myös pilvet väistyivät ja illasta tuli hämmästyttävän tyyni ja kaunis. Ilta oli muutenkin mukava. Mielikin kirkastui ja kärttyisyyden tilalle tuli onnellinen hyrinä. Leirin pystyttämisen jälkeen tuli levollinen olo. Kun leiri on pystyssä, niin tulee tunne, että on kotona ja kaikki on hyvin.
Aika pian iltaruuan jälkeen tuli tunne, että on kiva mennä pötköttämään. Aioin lukea kirjaa myöhään, että nukkuisin aamulla pitkään. Yhdeksältä silmät painuivat kiinni, ei ollut mitään mahdollisuuksia tapella unta vastaan.
Päivän reitti
Tuulijärvi–Iso Rovijärven lähistö
Kesto: 3 h 41 min, josta liikkeellä 2 h 8 min
