Ensimmäisen vaelluspäivän kertomus
Toisen vaelluspäivän kertomus
Kolmannen vaelluspäivän kertomus
Neljännen vaelluspäivän kertomus
Heräilin aamuyöstä moneen otteeseen. Kerran heräsin myös omaan herätyskellooni, vaikka olin mielestäni laittanut sen pois jo reissun ensimmäisenä päivänä. Herätyskelloni pirinä alkaa olla jo reissujemme klassikko. Ei taida olla yhtäkään sellaista lomareissua, jolla herätyskelloni ei soisi vähintään yhtenä aamuna.
Aamu oli aurinkoinen ja juuri oikealla tavalla viileä. Ensimmäistä kertaa tuntui syysvaellukselta. Tähän asti oli ollut vähän liian lämmin. Tänään on tarkoituksena kulkea tuntureiden yli Routasenkurun suuntaan.
Alkumatka oli eilisestä päivästä tuttua raskasta kivikkoa ja pian kävellessä sai riisua flanellipaidan pois. Pidimme ensimmäisen juomatauon 50 minuutin kävelyn jälkeen upean erämaisen lammen äärellä. Bongasimme sieltä eilen meitä vastaan kävelleen porukan leirin hienolta paikalta.
Alkupäivän patikka eteni polun päätä hukaten ja etsiskellen. Minulle tämä polun haeskelu on ihan mielekästä ajanvietettä, kun taas Rami mieluummin kulkisi suorinta mahdollista reittiä maaston muodoista väittämättä. Minulle polun etsiminen on kuin peli. Polku kuitenkin loppui, kun lähdimme kulkemaan tuntureiden yli Pikku Rovijärven suuntaan.
Rovipään huipulla ihastelimme kaikessa rauhassa maisemia ja kotkan liitoa. Tunturin päällä kännykkään löytyi verkko, joten ilmoitin kotiin lapsille ja ystäville, että meillä on kaikki hyvin. Samalla tarkistimme sääennusteen. Seuraavalle päivälle sääennuste näytti kovaa tuulta ja runsasta sadetta. Sääennuste muutti etenemissuunnitelmaamme. Päätimme edetä aiottua pidemmälle, että voisimme pitää sadepäivää paikoillaan. Lounastauon jälkeen käveleminen ei erityisemmin enää kiinnostanut. Maisematkin tuntuivat latteilta tuntureiden jälkeen. Olo oli kuitenkin yllättävän vahva eikä kropassa tuntunut minkäänlaisia kolotuksia.
Saavuimme iltaseitsemältä Routasenkurun eteläpäähän seitsemän tunnin patikoimisen jälkeen. Viime vuodesta tutulla leiripaikalla oli jo muita, joten etsimme itsellemme toisen leiripaikan. Taisin olla jo aika nälkäinen ja väsynyt, kun leirin pystyttäminen ei meinannut millään onnistua. Sähläsin ja sähelsin oikein kunnolla. Vasta kolmannella yrittämällä löytyi riippumatolle sopiva puiden väli ja sain leirin pystyyn. Asemoin tarpin seuraavan päivän myräkkää ajatellen riittävän kireälle.
Istuimme ulkona vain iltaruuan verran. Yritin taas lukea jonkin aikaa kirjaa, kunnes nukahdin. Havahduin uniltani Ramin otsalampun kajastukseen. Vesisade oli jo alkanut. Kävin pissalla ja yritin jatkaa unia, mutta uni ei tullutkaan ihan heti. Makoilin aika kauan kuunnellen tuulta ja sadetta. Heräsin neljän aikaan tuulen yltymisen ääniin. Kotona nukun aina todella sikeästi, mutta luonnossa herään muuttuvaan äänimaisemaan. Tuulenpuuskat tarrasivat tarppiin ja heilutti riippumattoa ja minua kuin lasta kehdossa. Jonkin aikaa siinä keinuskeltuani päätin tarkistaa tarpin narujen kiristykset säilyttääkseni mielenrauhan. Viime vuoden reissusta jäi pieni kammo kovaa tuulen ja sateen yhdistelmää kohtaan. Valvoin yllättävän pitkään ja mieli kiersi väsyneenä aika synkkiä kehiä. Kehitin mielessäni kaikenlaisia kauhuskenaarioita ja yritin rauhoitella itseäni keksimällä kaikkiin skenaarioihin ratkaisut. Lopulta sain uudestaan unen päästä kiinni.
Nukuin peräti kymmeneen asti. Heräsin siihen, kun Rami tuli poikkeuksellisesti herättämään minua eikä toisinpäin. Huonosti nukutun yön jälkeen olo oli aavistuksen apea.
Päivän reitti
Iso Rovijärven lähistö–Routasenkurun eteläpää
Kesto: 6 h 59 min, josta liikkeellä 4 h 6 min
