Sataa sataa ropisee

Heräsimme ennen yhdeksää. Sade oli jatkunut koko yön ja jatkui edelleen. Siirryimme teltasta lämpimään tupaan laittamaan aamupalaa. Tuvassa yöpyneet miehet tekivät lähtöä ja osa oli jo lähtenyt jatkamaan matkaa. Lisäsimme tuvan kamiinaan pökköä pesään ja kannoimme makuupussimme ja -alustamme tupaan kuivumaan.

Lämmin tupa tuntui vähän liian mukavalta eikä sateeseen lähteminen juurikaan houkutellut. Päivän suunnitelmana oli kävellä melko lyhyt matka Porttikoskelta Lankojärvelle (noin 7 kilometriä). Yhdentoista aikoihin nostimme rinkat selkään ja lähdimme matkaan.

Sadetta ja kiukkua

Koko yön kestänyt sade lakkasi aamuksi sen verran, että saimme tehtyä aamupalan ja aamutoimet kuivana. Teimme jälleen tutut aamurutiinit ja lähdimme jatkamaan matkaa. Seitsemännen vaelluspäivän päivän reittimme kulki Sudenpesältä Porttikoskelle Sotavaaranojan kautta. Kartassa ei näkynyt polkua Sotavaaralta Porttikoskelle. Aioimme mennä tuon pätkän kompassisuunnalla.

2. vaelluspäivä: Suo siellä, vetelä täällä

Heräsimme puoli yhdeksältä keittelemään aamukahvit ja pistimme pussipuurot tekeytymään. Tällä reissulla ruokapolitiikkaamme on kaikista helpoimmasta päästä. Kahvit ovat Nescafé-annospusseja, puurot BlåBandin pussimuonaa, samoin kaikki muut ateriat. Välipaloiksi meillä oli Tupla- ja Evoke-patukoita. Tällä menetelmällä säästyimme astioiden tiskaamiselta. Pussiruoat olivat tällä reissulla myös oikein maistuvia, joskin aika kalliita.