to top

Vatsavaivat katosivat

Olen vuosia kirjoitellut vatsavaivoistani. Olen kärsinyt niistä niin pitkään kuin muistan. Pahimmillaan vatsavaivat ovat olleet viime vuosina, jolloin elämäni on ollut melkoisessa myllerryksessä.

Vatsavaivani ovat olleet välillä suorastaan invalidisoivia. Ne, jotka ovat kärsineet IBS-oireista tietävät, että ei paljoa naurata, kun ei tiedä milloin ripsa on vähällä lörähtää housuun, ellei vessa ole välittömässä läheisyydessä. Silloin ei lähdetä mihinkään edustamaan, kun vatsa turpoaa palloksi eikä voi etukäteen tietää, onko tänään luvassa ummetus vai ripuli. Välttelin aina parhaani mukaan vääriksi tietämiäni ruoka-aineita, siitä huolimatta maha saattoi kiukustua milloin mistäkin. Tätä ei aina pystynyt mitenkään ennakoimaan.

Vuosien kuluessa opin välttelemään tiettyjä ruoka-aineita, joiden tiesin ärsyttävän vatsaani. Suurin yhteinen nimittäjä vatsavaivojen aiheuttajille oli FODMAP-hiilihydraatit. Jätin nämä ruoka-aineet ruokavaliostani muutama vuosi sitten. Pahin oireilu hellitti uuden ruokavalion myötä, mutta siitä huolimatta sain jatkuvasti olla tarkkana vatsani kanssa ja se aiheutti säännöllisen epäsäännöllisesti harmia. Aamuni alkoivat lähes poikkeuksetta ripulilla. Pidin tätä ihan normaalina.

Väärien ruoka-aineiden lisäksi ongelmia aiheutti liian pitkät ruokailuvälit, liian pieni tai suuri ruoka-annos. Ja välillä en keksinyt mitään selitystä oireille.

Sitten tapahtui ihme. Tai siltä se tuntuu, nimittäin vatsavaivat katosivat. Jäin pitkän haastavan ajanjakson jälkeen lomalle, siis ihan oikeasti lomalle. Lähdimme mieheni kanssa Kreikkaan kahdeksi viikoksi. Meillä ei ollut loman ajalle mitään suunnitelmia eikä aikatauluja. Minulla ei ollut huolia, ei murheita, ei stressattavaa.

Päätin lomallamme tilata ravintolasta uhkarohkeasti ruokaa, jossa oli FODMAP-hiilihydraatteja moneen lähtöön. Oli raakaa sipulia, valkosipulia, vaaleaa leipää, paprikaa ja päälle join vielä cokiksen. Ajattelin, että ei haittaa, jos lomalla tulee vatsavaivoja, mutta vatsa ei sanonut tähän ylläriin mitään. Ei mi-tään.

Jatkoin rohkeita kokeilujani ja tilasin seuraavana päivänä lautasellisen tsatsikia ja vetelin sitä aluksi varovaisesti. Kun vatsa ei edelleenkään ärähtänyt, jatkoin hyväksi todetulla linjalla ja nautiskelin loppuloman kaikista ihanista makuelämyksistä, joita olen vuosien aikana ikävöinut. Tämä ihme ei tapahtunut ensimmäistä kertaa, vaan olen havainnut muillakin ulkomaan reissuilla, että vatsa kestää yllättävän hyvin sellaisia ruokia, joita kotioloissa en voisi kuvitellakaan syöväni.

Kotiin palattuani jatkoin lomailua ja uskaltauduin aina silloin tällöin kokeilemaan pieniä määriä kiellettyjä ruokia. Suoritin kokeiluni aina sellaisina päivinä kun mulla ei ollut mitään pakollisia menoja. Joka kerta hämmästyin, kun vatsa ei edelleenkään ärähtänyt mistään (paitsi suklaasta ja maitotuotteista). Aiemmin vatsa on palannut lomien jälkeen kiukkuiseksi itsekseen, mutta tällä kertaa hyvä jakso tuntui vain jatkuvan. Yhtenä päivänä napostelin puolikkaan kukkakaalin raakana naamariin. Se maistui paremmalta kuin moni herkku. Eikä edelleenkään oireita!

Tätä ihmeellistä jaksoa on nyt kestänyt kohta puoli vuotta. Samaisena ajanjaksona olen opetellut pois suorittavasta elämänasenteesta ja olen merkittävästi rauhoittanut tahtia elämässäni. Tämä muutos on tietysti vaikuttanut siten, että stressitasot ovat pysyneet inhimillisissä lukemissa. Olen voinut henkisesti ja fyysisesti hyvin. Tämä olotila on tavoitteena saada pysyväksi ja toistaiseksi olen onnistunut hyvin. Stressi sopivassa suhteessa on hyvä asia, mutta liiallisissa määrissä siitä tulee elimistölle myrkkyä. Tämä oivallus on osa työuupumuksesta toipumista. Olen pala kerrallaan oppinut uusia toimintatapoja ja tehnyt konkreettisia muutoksia.

Työuupumuksesta ei toivuta hetkessä. Taisin kirjoittaa pari kuukautta sairasloman päättymisen jälkeen, että “näin toivuin uupumuksesta”. Nyt naurattaa. Toipuminen kestää niin paljon pidempään kuin muutaman kuukauden ja vaatii isoja muutoksia. Ymmärsin jo aika aikaisessa vaiheessa, että toipuminen vaatii muutoksia. Olen siitä kirjoittanutkin, mutta muutosten tekeminen onkin sitten se vaikeampi pala. Tämä on todella selkeä merkki siitä, että olen vihdoinkin oikeasti toipumassa.

  • Mari Hietala

    Ihanaa, että oot päässyt vähitellen eroon mahavaivoista! Ne on niin rasittavia. Stressi tosiaan on myrkkyä. Kerran kun käy läpi uupumuksen, sitä on jatkossa enemmän hereillä ja osaa välttää asioita, jotka saattaisi ajaa uudelleen vastaavaan tilaan. Voimia! 🙂

    December 21, 2019 at 4:04 pm Reply
  • Hanni

    Ihana kuulla, että vatsasi on rauhoittunut!

    Täällä myös yksi työuupumuksesta (diagnoosi vuonna 2017) hiljalleen toipuva. Jatkoin silloin samalla työnantajalla, mutta sain onnekseni vaihtaa vähemmän kuormittaviin työtehtäviin. Melko pian aloin nukkumaan (ja samalla voimaan) paremmin ja vatsani rauhoittui selvästi.

    Mutta silti toipuminen on vienyt aikaa. Nyt muutamaa vuotta myöhemmin voin jo sanoa, että voin huomattavasti paremmin kuin silloin, enkä enää ikinä halua päästää itseäni siihen kuntoon. Olen opetellut sanomaan ei ja rauhoittanut elämääni monin eri tavoin. Edelleen massu joskus reagoi stressaaviin ja jännittäviin tilanteisiin, mutta perus arjessa se on nykyään todella rauhallinen ja olen siitä niin kiitollinen.

    Kaikkea hyvää sinulle!

    January 9, 2020 at 3:45 pm Reply

Post a Reply to Hanni Cancel Reply