Kymmenen päivän Lapin vaellus teki mielelle ihan älyttömän hyvää. Vaelluksen jälkeen olo oli kokonaisvaltaisesti levännyt. Kymmenen päivää ilman velvollisuuksia ja somea, kyllähän sellainen tekee hyvää kenelle tahansa.
Hyvinvointi on aina kokonaisuus, joka rakentuu kolmen palikan päälle: lepo liikkuminen ja ruokavalio. Mielen hyvinvoinnilla on tietysti suuri merkitys hyvinvoinnin kannalta, mutta ilman näitä kolmea palikkaa ei mielikään voi hyvin. Vaellusreissulla mun hyvinvoinnin perustuksista ontui ruokavalio.
Vatsani on todella herkkä ja se reagoi voimakkaasti pieniinkin muutoksiin. Minun täytyy olla arjessa aina todella tarkka siitä mitä syön. Vaelluksella ei voi olla yhtä tarkka, koska rinkkaan täytyy pakata mukaan sellaisia ruokia, jotka ovat kevyitä ja nopea valmistaa. Tai olisi voinut olla tarkempi, mutta luistelin aidan alapuolelta, koska en jaksanut ryhtyä kuivattelemaan ruokia mukaan. Yritin valita mukaan sellaisia ruokia, jotka sopivat minulle. Ruoat olivat makujensa puolesta hyviä, mutta vatsa oli eri mieltä. Postaus vaellusruoista löytyy täältä.
Kotioloissa aina kun vatsa alkaa oirehtimaan, syön vatsaa rauhoittavia ruokia ja siistin joksikin aikaa ruokavaliosta kaiken sellaisen, jonka epäilen aiheuttavan oireita. Vaelluksella tähän ei ollut mahdollisuutta. Ne ruoat täytyi syödä, jotka oli mukana, koska ruoan määrä oli tietysti tarkkaan laskettu. Reissun edetessä kehoni oirehdinta vain yltyi. Olin tietysti pakannut mukaan satsit maitohappobakteerikapseleita, joka toi ensiapua pulputukseen ja rauhoitti vatsaa aina hiukan. Kärsin koko reissun ajan vatsavaivoista.
Vatsan oirehdinnan lisäksi ihmettelin joka aamuista voimakasta turvotusta, joka tuntui reissun edetessä vain pahentuvan. Ihmettelin videokameralle aamuisin silmäpussejani (näistä pitäisi tehdä jokin kooste), kun en meinannut tunnistaa itseäni. Turvotus hellitti päivän mittaan, kun kävellessä nesteet lähti liikkeelle, mutta vaelluskuvista näkee turvotuksen, joka laski vasta kotona.
Kirsikkana kakun päällä myös ihoni päätti ruveta oikein juhlakukintaan. Iho-oireet johtuivat varmasti pääosin väärästä ruokavaliosta, mutta puutteellisella puhdistuksella oli varmasti oma osuutensa. Olin ajatellut, että puhdas luonto, stressittömyys, kasvojen puhdistaminen purovedellä ja meikittömyys tekisi iholle hyvää, mutta väärässä olin. Ihoni räjähti ihan kamalaan kuntoon ja alkaa vasta nyt toipua ennalleen vaelluksen jäljiltä.
Ihoni on kyllä taipuvainen oireiluun eikä siihen tarvita edes mitään kummempia olosuhdemuutoksia, mutta nyt tuli oikein kunnon ylläri. En halunnut kuvata itseäni silloin kun iho oli pahimmillaan. Toisaalta harmi, koska nyt olisin voinut näyttää ennen–jälkeen -kuvat. Nyt en sitten näytä kumpaakaan. 😀
Olen hoitanut ihoani viime aikoina pääasiassa luonnonkosmetiikkatuotteilla. Olen saanut blogin kautta erilaisia luonnonkosmetiikkatuotteita testattavaksi. Haluan nyt mainita muutaman lempparin. Olen käyttänyt keväästä asti pääasiassa Olivia Kleinin tuotesarjaa, jonka tukena minulla on ollut Madaran naamiot. Tätä ennen käytin loppuun Mossan hiilikuorintatuotteen ja syväpuhdistavan kasvoveden. Whamisan tuotteet ovat myös vakuuttaneet, parhaillaan tiristelen toner-purkin viimeisiä tippoja. Erityismaininta täytyy antaa vielä Evolven puhdistusgeelille.
Ihon ollessa hankalimmillaan, käännyn ammattilaisen puoleen ja turvaudun medikaalisiin ihonhoitotuotteisiin, koska minusta tuntuu, että ne auttavat nopeiten ja parhaiten. Minttu Sahrman on ollut mun ihonhoidon personal trainer jo useamman vuoden. Hän sai ihoni rauhoittumaan erostressin aikoihin oikeanlaisella hoidolla ja hän valitsi tuolloin minulle myös oikeanlaiset kotihoitotuotteet. Tarkempaa selvitystä ihoasioista löytyy täältä.
Viime viikolla pääsin pitkästä aikaa Mintun käsiin, kun hän kutsui minut kasvohoitoon hänen juuri avattuun hoitolaan. Kannatti matkustaa Keravalle asti, sillä sain Skin Roomista avun ja iho rauhoittui heti hoidon jälkeen. Tämä yllättää joka kerta!
Vaikka näitä hyvinvointiasioita on tullut pohdittua paljon ja useasta eri näkökulmasta, silti tämä ihmisen ja hyvinvoinnin kokonaisvaltaisuus aina yllättää. Ruokavaliolla on isompi vaikutus meidän hyvinvointiin kuin arvaammekaan. Kehon rauhoittelemiseen tällaisen jälkeen menee aikaa. Vatsa ei ole vieläkään toipunut reissusta, vaan hermostuu edelleen todella pienistä. Nyt pohdin, minkälaisia muutoksia täytyisi tehdä, että pääsisin iho-ongelmista lopullisesti. Vatsan oikkuiluista alan vähitellen olla kärryillä.
Mulla oli ihan sama juttu kun oltiin haikkaamassa hetta-pallas muutama viikko sitten. Joka aamu oli naama sekä silmät aivan turvoksissa ja loppua kohden iho meni huonoon kuntoon ja oli sitä myös pari viikkoa reissun jälkeen. Tulin myös siihen tulokseen, että suolaiset pussiruuat ja ehkä liian vähäinen vedenjuonti johti tähän. :/
Mielenkiintoista, että sama on käynyt muillekin. Mä en mieltänyt ruokia niin suolaisiksi, mutta vedenjuonti ei varmasti minullakaan ollut riittävää. Myös pitkäkestoinen fyysinen rasitus lisää turvotusta, sen olen huomannut esim. Saariselän maastopyöräkisoissa. Jos ensi reissulle jaksaisin kuivattaa omia ruokia, niin näkisi minkälainen vaikutus sillä on.
Sama juttu täällä, vaikka mukana on itse kuivatut ruoat. Niin kuin mainitsit, sitä luulisi, että iho voi hyvin kun on meikittä ja koko ajan raittiissa ulkoilmassa, mutta ei.. :/
Kumma juttu! Mikäköhän siihen on syynä?