Vääränlainen ruokavalio aiheuttaa monenlaisia ongelmia

Kymmenen päivän Lapin vaellus teki mielelle ihan älyttömän hyvää. Vaelluksen jälkeen olo oli kokonaisvaltaisesti levännyt. Kymmenen päivää ilman velvollisuuksia ja somea, kyllähän sellainen tekee hyvää kenelle tahansa.

Hyvinvointi on aina kokonaisuus, joka rakentuu kolmen palikan päälle: lepo liikkuminen ja ruokavalio. Mielen hyvinvoinnilla on tietysti suuri merkitys hyvinvoinnin kannalta, mutta ilman näitä kolmea palikkaa ei mielikään voi hyvin. Vaellusreissulla mun hyvinvoinnin perustuksista ontui ruokavalio.

Vatsani on todella herkkä ja se reagoi voimakkaasti pieniinkin muutoksiin. Minun täytyy olla arjessa aina todella tarkka siitä mitä syön. Vaelluksella ei voi olla yhtä tarkka, koska rinkkaan täytyy pakata mukaan sellaisia ruokia, jotka ovat kevyitä ja nopea valmistaa. Tai olisi voinut olla tarkempi, mutta luistelin aidan alapuolelta, koska en jaksanut ryhtyä kuivattelemaan ruokia mukaan. Yritin valita mukaan sellaisia ruokia, jotka sopivat minulle. Ruoat olivat makujensa puolesta hyviä, mutta vatsa oli eri mieltä. Postaus vaellusruoista löytyy täältä.

Tämä taisi olla reissun ainoa vatsaystävällinen ruoka. Joka aamuinen kaurapuuro ja marjat.

Kotioloissa aina kun vatsa alkaa oirehtimaan, syön vatsaa rauhoittavia ruokia ja siistin joksikin aikaa ruokavaliosta kaiken sellaisen, jonka epäilen aiheuttavan oireita. Vaelluksella tähän ei ollut mahdollisuutta. Ne ruoat täytyi syödä, jotka oli mukana, koska ruoan määrä oli tietysti tarkkaan laskettu. Reissun edetessä kehoni oirehdinta vain yltyi. Olin tietysti pakannut mukaan satsit maitohappobakteerikapseleita, joka toi ensiapua pulputukseen ja rauhoitti vatsaa aina hiukan. Kärsin koko reissun ajan vatsavaivoista.

Vatsan oirehdinnan lisäksi ihmettelin joka aamuista voimakasta turvotusta, joka tuntui reissun edetessä vain pahentuvan. Ihmettelin videokameralle aamuisin silmäpussejani (näistä pitäisi tehdä jokin kooste), kun en meinannut tunnistaa itseäni. Turvotus hellitti päivän mittaan, kun kävellessä nesteet lähti liikkeelle, mutta vaelluskuvista näkee turvotuksen, joka laski vasta kotona.

Todistusaineistoa turvotuksesta

Kirsikkana kakun päällä myös ihoni päätti ruveta oikein juhlakukintaan. Iho-oireet johtuivat varmasti pääosin väärästä ruokavaliosta, mutta puutteellisella puhdistuksella oli varmasti oma osuutensa. Olin ajatellut, että puhdas luonto, stressittömyys, kasvojen puhdistaminen purovedellä ja meikittömyys tekisi iholle hyvää, mutta väärässä olin. Ihoni räjähti ihan kamalaan kuntoon ja alkaa vasta nyt toipua ennalleen vaelluksen jäljiltä.

Ihoni on kyllä taipuvainen oireiluun eikä siihen tarvita edes mitään kummempia olosuhdemuutoksia, mutta nyt tuli oikein kunnon ylläri. En halunnut kuvata itseäni silloin kun iho oli pahimmillaan. Toisaalta harmi, koska nyt olisin voinut näyttää ennen–jälkeen -kuvat. Nyt en sitten näytä kumpaakaan. 😀

Olen hoitanut ihoani viime aikoina pääasiassa luonnonkosmetiikkatuotteilla. Olen saanut blogin kautta erilaisia luonnonkosmetiikkatuotteita testattavaksi. Haluan nyt mainita muutaman lempparin. Olen käyttänyt keväästä asti pääasiassa Olivia Kleinin tuotesarjaa, jonka tukena minulla on ollut Madaran naamiot. Tätä ennen käytin loppuun Mossan hiilikuorintatuotteen ja syväpuhdistavan kasvoveden. Whamisan tuotteet ovat myös vakuuttaneet, parhaillaan tiristelen toner-purkin viimeisiä tippoja. Erityismaininta täytyy antaa vielä Evolven puhdistusgeelille.

Medikaalisen ihonhoidon puolelta hyväksi toteamani tuotteet iS Clinicalilta. Näiden tuotteiden avulla olen saanut ihoni rauhoittumaan. *tuotteet saatu
Skin Room Keravalla

Ihon ollessa hankalimmillaan, käännyn ammattilaisen puoleen ja turvaudun medikaalisiin ihonhoitotuotteisiin, koska minusta tuntuu, että ne auttavat nopeiten ja parhaiten. Minttu Sahrman on ollut mun ihonhoidon personal trainer jo useamman vuoden. Hän sai ihoni rauhoittumaan erostressin aikoihin oikeanlaisella hoidolla ja hän valitsi tuolloin minulle myös oikeanlaiset kotihoitotuotteet. Tarkempaa selvitystä ihoasioista löytyy täältä.

Viime viikolla pääsin pitkästä aikaa Mintun käsiin, kun hän kutsui minut kasvohoitoon hänen juuri avattuun hoitolaan. Kannatti matkustaa Keravalle asti, sillä sain Skin Roomista avun ja iho rauhoittui heti hoidon jälkeen. Tämä yllättää joka kerta!

Vaikka näitä hyvinvointiasioita on tullut pohdittua paljon ja useasta eri näkökulmasta, silti tämä ihmisen ja hyvinvoinnin kokonaisvaltaisuus aina yllättää. Ruokavaliolla on isompi vaikutus meidän hyvinvointiin kuin arvaammekaan. Kehon rauhoittelemiseen tällaisen jälkeen menee aikaa. Vatsa ei ole vieläkään toipunut reissusta, vaan hermostuu edelleen todella pienistä. Nyt pohdin, minkälaisia muutoksia täytyisi tehdä, että pääsisin iho-ongelmista lopullisesti. Vatsan oikkuiluista alan vähitellen olla kärryillä.

Hyvinvoinnin kulmakivet

*Kaupallinen yhteistyö: Actimel

Viime aikoina on tullut mietittyä omaa hyvinvointia. Olen pohtinut hiukan tarkemmin, mitä hyvinvointi minulle tarkoittaa ja minkälaisista asioista se koostuu. Hyvinvointi koostuu loppujen lopuksi hyvinkin yksinkertaisista ja järkeen käyvistä asioista, mutta niiden toteuttaminen ja itselleen sopivien tapojen löytäminen voi viedä aikaa.

Hyvinvoinnin kulmakivet koostuvat kolmesta asiasta:

  1. Uni & lepo
  2. Liikunta & ulkoilu
  3. Ravinto

Pureudun näihin teemoihin alla olevassa tekstissä ja kerron kokemuksiani uudesta Actimel-jogurtista, joka ei sisällä lainkaan sokeria. Postauksen lopusta löytyy myös video.

Uni & lepo

Levon, palautumisen ja unen merkitystä ei turhaan korosteta. Itse voin tällä hetkellä sanoa valitettavasti ihan omasta kokemuksesta, että sillä on todella paljon merkitystä. Olen painanut nyt kolme vuotta yhteen menoon vailla kunnollista palautumista työstä. Samaan aikaan viisihenkisen perheen arki ei anna armoa. Aina on paljon tekemistä ja hoidettavaa. Ei ollut mikään kovin suuri ihme, että jossakin kohtaa voimat loppuu. Ne loppuivat tänä syksynä. Olen nukkunut riittävästi, mutta unen laatu on ollut huonoa. Jos teet käytännössä koko valveillaoloajan jotakin “tarpeellista ja hyödyllistä”, kroppasi ei missään vaiheessa pääse kunnolla lepäämään eikä pelkät yöunet riitä palautumiseen. Työn ja vapaa-ajan välille olisi hyvä vetää ihan selkeä raja ja oppia pitämään ihan toimetonta aikaa ilman stressin tunnetta, jolloin voit olla läsnä vain siinä hetkessä. Tiedän, että kuulostaa yksinkertaiselta ja itsestään selvältä, mutta eipä sitten kuitenkaan ollut ainakaan minulle.

Liikunta ja ulkoilu

Liikunta on ollut aina minulle tärkeää. Treeneistä saan hyvää oloa ja onnistumisen kokemuksia. Tarvitsen liikuntaa päästääkseni kropasta paineita ulos. Tälläkin on kääntöpuolensa, sillä liikkuminen voi mennä överiksi, mutta tämän läksyn opin jo muutama vuosi sitten. Treeneistäkin pitää osata himmata. Kroppaa täytyy kuulostella ja pitää ymmärtää välillä jättää treenejä väliin, että palautuu ja kroppa saa levätä. Minulle treeni oli ennen tapa juosta omia ajatuksiani karkuun. Paha olo valui hien mukana hetkeksi ulos kropasta ja kehon täytti hyvän olon tunne. Paha olo palasi ja aina vaan lähdin uudestaan treenaamaan oloa pois. Lopun voitte arvata. Nykyisin osaan ottaa rennommin ja kuunnella itseäni paremmin. Nyt uskallan paremmin kohdata ajatukseni. Minä tarvitsen raitista ilmaa ja aikaa itsekseni. Olen oppinut nauttimaan kiireettömistä kävelylenkeistä vain minä ja ajatukseni. Tänä syksynä kävellessä vieraanani on ollut vaikeat tunteet ja paljon kyyneleitä. Ulkoiluhaasteen myötä olen huomannut, että taakka kevenee vähitellen. On tärkeää ottaa aikaa itselleen ja omille ajatuksille. Minä otan oman ajan ulkoillen itsekseni.

Ravinto

Kuten voitte arvata ja tiedättekin, tälläkään osa-alueella taival ei ole ollut se suorin ja silein. Olen kamppaillut oikkuavan suolistoni kanssa vuosikausia. Nyt osaan vihdoinkin hoitaa sitä oikein. Vatsani pysyy kunnossa, jos ymmärrän pitää siitä hyvää huolta. Minulle tärkeintä on säännöllisyys. Toiset pystyvät paastota pitkiäkin aikoja, mutta minulle sellainen ei sovi. Muistan jo teini-iässä, miten vatsani oli invalidisoivan kipeä, jos pidin liian pitkän tauon syömisessä. Olen löytänyt minulle sopivan ruokavalion (FODMAP), jonka avulla saan pidettyä pahimmat vatsanväänteet poissa. Olen huomannut myös miten hämmästyttävä vaikutus on maitohappobakteerivalmisteilla. Aikaisemmin olen ottanut maitohappobakteerin kapselina, mutta nyt olen muutaman viikon nauttinut aamuisin Actimelin uutta mansikan makuista Actimel-jogurttijuomaa, joka on täysin sokeroimaton. Actimel-juomat sisältävät yli 5 miljardia maitohappobakteereja (L-Casei). Tämä käytössäni ollut uutuus mansikkajogurtti on hyvänmakuinen ja sopivan pieni shotti, jonka nautin aamulla ensimmäisenä. Tämä uutuusmaku ei sisällä lainkaan sokeria ja on mielestäni kivan raikas eikä yhtään liian makea. Parasta tuotteessa on se, että se todella hellii vatsaa. Olen suhtautunut vastaaviin valmisteisiin hiukan huvittuneesti ja olen ajatellut, että melko paljon luvattu yhdeltä jogurtilta, kun lupaa viedä vatsavaivat pois, mutta minun nyt kyllä täytyy sanoa, että näin todella on. Toki tähän vaikuttaa myös ruokavalio muilta osin. Jos vedän hampparia ja karkkia,  niin pelkkä jogurtti ei kyllä vatsaa rauhoita, vaan ensin täytyy siistiä ruokavalio.

Vuosikaudet vatsavaivoista kärsineenä täytyy sanoa, että pahimmillaan vatsaongelmat ovat todella rampauttavia. Julkiset tilanteet voivat olla vatsakipujen vuoksi vaikeita tai mahdottomia. Treenit eivät välttämättä tule kyseeseenkään, jos päällimmäinen ajatus on, että “missä on lähin vessa”. Nykyisin minulle vaikein rasti on välipalat. Muistan syödä aamupalan, sillä herään joka aamu nälkäisenä ja rakastan aamupalahetkiä. Tällä hetkellä lempiaamupalani: ensin Actimel-shotti, rapea paahdettu kauraleipä päällyksineen ja jätti-iso kauralatte siihen kylkeen ja lopuksi viherjuoma + vitamiinit ja litran törppö vettä mukaan seuraaviin askareisiin. Lounaan muistan melkein aina syödä, ellei ole meneillään jotakin niin kiinnostavaa, että unohdan syödä. Useimmiten maha ilmoittelee yhdentoista-kahdentoista aikaan, että nyt tarttis saada ruokaa. Syön aina kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Välipala on mulle se vaikea rasti. Harvoin muistan ennakoida ja miettiä etukäteen jonkin järkevän välipalan, josta saisi energiaa ja vähän proteiiniakin. Käyn yleensä treenaamassa heti työpäivän jälkeen ennen päivällistä, joten välipalaa ei todellakaan kannattaisi unohtaa. Treeni kulkee kummasti paremmin, kun nälkä ei kalva sisuskaluja.

Vähän lisää ajatuksia löytyy myös videolta.

Kommentoi ihmeessä ajatuksiasi aiheesta!

Jatkuvaa tasapainoilua

Kirjoitin jokin aika sitten antibioottikierteestä. Meinasin menettää järkeni asian kanssa näin kepeästi ilmaistuna. 😀 Sitä tekstiä kirjoittaessa olin antibioottikuurilla ja sen jälkeen olen ollut vielä toisella antibioottikuurilla. Voin kertoa, että menee fiilikset aika tanakasti pakkasen puolelle näiden juttujen kanssa.

Sain teiltä lukuisat määrät tosi hyviä vinkkejä, paljon parempia kuin sain esimerkiksi yleislääkäriltä, jolla kävin. Suuri kiitos kaikista kommenteista ja vinkeistä! Postauksen kommenttien boostaamana varasin ajan erikoislääkärille ja luulenpa nyt saaneeni häneltä parempia apuja ongelmaan.

Olen tässä nyt viimeisen kuukauden rämpinyt vähän siipi maata viistäen. Mulle on tullut eteen erinäköisiä vastoinkäymisiä, ei mitään suuria todellakaan, mutta pienistä yksittäisistä asioista yhtäkkiä koostuihin vyyhti, jonka purkamiseen meni tovi. Onneksi viime viikonloppu oli tosiaan täysin vapaa ja sain ihan oikeasti levätä, joten nyt maailma näyttää paljon kirkkaammalta.

Vyyhdin muodosti pitkä työputki, pientä stressiä töistä, myös blogikriiseily osaltaan kuormitti mieltä, antibioottikuurit, terveydelliset huolet, alati kiukutteleva vatsa ja väliin jääneet treenit. Tässäpä olikin jo sellainen paketti, että alkoi yöunet olla vähän huteria ja pinna kireällä. Näin painajaisia ja murehdin asioita. Tein pienistä asioista suuria ja ongelmia asioista, joita ei ole edes olemassa. Tunnistatteko tällaista?

Tässä taas huomaa sen, miten ihminen on kokonaisuus. Jos en liiku, en voi hyvin. Jos syön huonosti, en voi hyvin. Jos vatsa oireilee (huonosta ruokavaliosta tai lääkkeistä johtuen), mieli menee synkäksi, enkä voi hyvin. Jos stressaan liikaa, keho reagoi – ja jälleen kerran en voi hyvin. Pitäisi olla sopivan rento ja stressitön, niin elämä sujuisi lauleskellen. Aina siihen ei pysty.

Vuosien saatossa olen vähitellen löytänyt itselleni sopivan ruokavalion. Ruokavalio on tässä tulehduskierteessä keskeisessä roolissa. Toinen seikka, joka määrää ruokavaliotani on vatsa. Listaan muutaman keskeisen asian, joiden avulla kroppa pysyy yhteistyöhaluisena:

  • sokerit minimiin
  • tuore leipä ja pasta pois
  • lisäaineet pois
  • maitotuotteet minimiin (kahvimaito ja juusto menee)
  • maitohappobakteerit päivittäisessä käytössä
  • karpalokapselit päivittäisessä käytössä
  • Hipeksal (keholle lempeämpi estolääkitys virtsatieinfektiokierteeseen)
  • puuvillaiset alusvaatteet
  • MSM päivittäin

Lisäksi vielä pelkästään vatsan takia nämä pois:

  • valkosipuli
  • raaka sipuli
  • pavut ja raa’at herneet
  • liiallinen chili tai kovin tulinen ruoka
  • kaalit pois, kypsennetty parsakaali menee sekä lehtikaali
  • liiallinen soija

En käytä juurikaan lisäravinteita. Nappeina otan vain nuo maitohappobakteerit, karpalot ja Hipeksalin. Ainoa säännöllisesti käyttämäni superfood on tuo MSM. Suosin normaalia kotiruokaa, aina vaan ja edelleen. 🙂 Ruokarytmistä ja ruokavaliosta vähän tarkemmin voisin kirjoitella ihan erillisen postauksen, jos teillä herää kysymyksiä sitä ajatellen tai jostakin muusta, niin kysykää! 🙂

Tällä hetkellä olen ihan erityiskiitollinen siitä, että kroppa on nyt kunnossa ja siitä, että pääsen illalla treenaamaan (myös lapset tulee mukaan)! 🙂 Tänään on jälleen luvassa loikkatreeni. Testasiko joku teistä tuota treeniä?

Ihanaa alkanutta viikkoa! Ollaan kiitollisia terveydestä ja toimivasta kropasta!

Epäonnistunut pitkä lenkki

Eilisen pitkä lenkki ei sitten mennyt niin kuin piti. Sain omasta mielestäni penikat Stadikalla istuessa auottua ihan riittävän auki. Yritin taas ajoittaa tankkaukset oikein, mutta jotain meni syömisten kanssa pieleen. Tai tiedänhän mä. Söin tuoretta patonkia, omenaa ja rippijuhlissa kakkua. Maha päätti 12 kilometrin juoksun jälkeen, että nyt riitti. Sanoin siskolle ja siskon miehelle, että mä en vain kertakaikkiaan pysty enää juosta, menkää te. Jäin kävelemään ja kävelin 5 kilometriä kotiin. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun piti vatsan takia jättää lenkki kesken. On vatsa ennenkin kiukutellut, mutta ei näin pahasti. Ei voi mitään, mutta opinpahan sen, että turha pelleillä mahan kustannuksella, jos haluan juosta lenkin hyvällä fiiliksellä. Mittariin tuli kilometrejä yhteensä 17 ja aikaa meni kaksi tuntia. 

Matka: 17 km
Kesto: 1 h 54 min
Syke: keski – 128 bpm, max – 152 bpm
Kalorit: 670 kcal

Tänään penikat ovat olleet aivan järkyttävän kipeät, enemmän oikea jalka, mutta vasemmassa on myös tuntemuksia. Yritin juosta tänään tien yli ja tuntui, että pohje halkeaa eikä jousta yhtään. Au! Sain varattua keskiviikolle hieronta-ajan. Tiedossa on 45 minuuttia silkkaa kidutusta. 

Mulla on nyt aika ankeat fiilikset kaikkeen treenaamiseen, koska vasen käsi kipeytyy salitreenistä ja penikat juoksemisesta. Mua piristää nyt kuitenkin se, että mulla on kiikarissa maantiepyörä, josta saan perjantaina lisäspeksejä. En meinaa nahoissani pysyä, koska tähän mennessä saadut tiedot kelpuutan riemusta kiljuen. Tähän saumaan parasta lääkettä epäonniselle treenaamiselle olisi juuri tuo maantiepyörä. Pyöräily tuntuu tällä hetkellä olevan ainoa laji, mistä en saa paikkoja kipeäksi tai rikottua enempää.

Elen eväitä

Minulta on pyydetty ruokavaliopostausta. Tässä sitä tulee ajatuksenvirtana. En ole viime aikoina hirveesti miettinyt syömisiäni. En ole koskaan ollut mitenkään hirveän tarkka siitä, mitä suuhuni laitan. Mutta sitten kun tarkemmin ajattelee, niin olenhan mä. Työpaikkaruokalassa en koskaan (poikkeuksia tietty on) ota perunaa, pastaa tai riisiä, enkä leipää. Otan vähän (n. 200 g) lihaa, kanaa tai kalaa, joita on lähes aina saatavilla ja lopun lautasen täytän salaatilla.

Eilen söin kiireessä töiden jälkeen Teboililta ostetun metukkasämpylän ja Batteryn. Hyi mua! Yleensä en harrasta moisia paheita, maksoikin ihan liikaa (3,70 e).

Aamuisin syön aina ruisleipää. Aamu ei vain ole aamu ilman ruisleipää, maitokahvia, litran vesitörppöä, Hesaria ja vähintään puolta tuntia aikaa pupeltaa aamupala naamariin. Kiireettömät aamut takaavat hyvän lähdön päivään. No okei, liioittelin, ei takaa, mutta edesauttaa. On niin paljon seesteisempi olo, jos on saanut aamulla olla itsekseen omien ajatusten kanssa ilman häsellystä. Siskoni ihmetteli, miksi ihmeessä herään niin aikaisin. Olen huomannut, että itselleen täytyy antaa aikaa. Täytyy kuunnella omia ajatuksia ja olla itsekseen. Saman asian ajaa luonnossa liikkuminen. Ja ajatelkaa, kun tekee nämä molemmat peräkkäin. Ensin viettää rauhallisen aamun ja sen jälkeen pyöräilee töihin. Mahtavaa. Uskokaa pois!

Eilen illalla kotiin polkiessa näin Otaniemen kohdalla melojia.

Ja takaisin aiheeseen. Treenipäivinä pyrin syömään välipalan töissä, että jaksan iltaan asti. Yleensä syön hedelmän tai jonkun proteiinipirtelön.

Iltaisin syön usein leipää tai rahkaa ja marjoja/hedelmiä. Pitäisi opetella tekemään lämmintä ruokaa,  se jää usein iltaisin välistä.

Tytöt leipovat sämpylöitä.

Eilinen iltapala – rahkaa ja hedelmäsalaattia.

Rakastan hyvää ruokaa, leivonnaisia ja muita herkkuja. Herkkuja olen yrittänyt välttää niitä parhaani mukaan, koska maha kiukustuu niistä aina. Mieluummin elän rauhallisen vatsan kanssa kuin pulputtavan ja vääntelehtivän. Silti usein himo voittaa järjen ja sitten joudun kärsimään.

Juon paljon vettä päivän aikana. Aamuisin litran, työmatkalla vajaan urheilujuomapullollisen, työpäivän aikana juon kolme-neljä tällaista (kuva alla) törpöllistä, pyöräillessä kotiin juon taas ja kotona illalla litran.

Olen miettinyt, että olisi kiva kokeilla jotakin tiettyä ruokavalioa, joka olisi helpohko toteuttaa ja joka olisi lähellä tämänhetkisiä ruokatottumuksia. Jos olisi aikaa ja intoa, olisi myös kiva selvittää perinpohjin, miten kroppa reagoi mihinkin ruoka-aineeseen.