to top

Masennus on sairaus, ei epäonnistuminen

Muistan elävästi sen päivän, jolloin päätin kertoa blogissa masennuksesta. Pelkäsin miten minuun suhtaudutaan paljastuksen jälkeen. Minulle sanottiin, ettei niin kannattaisi tehdä, koska henkilökohtaisia asioita ei kannata jakaa julkisesti.

Olin eri mieltä. Ajattelin, että masennuksesta ja muista vaikeammista asioista nimenomaan pitäisi puhua enemmän ja avoimemmin, että niiden ympärillä leijuva häpeä voisi väistyä pysyvästi.

Masennukseen johtaneista syistä ja terapiassa käydyistä asioista ei tarvitse avautua. Yksityiset asiat ovat yksityisiä ja saavat sellaisina pysyäkin, mutta vertaistukea voi antaa muutenkin kuin paljastamalla kaikki henkilökohtaisimmatkin asiat.

Kaapista ulos -postauksesta on nyt neljä vuotta ja jo tässä ajassa asiat ovat menneet eteenpäin. Nykyään uskalletaan puhua paljon avoimemmin terapiakäynneistä ja mielenterveysasioista. Myös muusta erilaisuudesta puhutaan paljon suvaitsevammin ja avoimemmin, vaikka ihannemaailmaan on vielä matkaa.

Muistan ajatelleeni, että olen kokemusteni kanssa yksin. Tunsin olevani epäonnistunut surkimus. Nyt tiedän, että olin yksi monista. Nyt tiedän myös sen, että masennus on sairaus eikä epäonnistuminen. Luulin ennen, että masentunut näyttää syrjäytyneeltä, epäsiistiltä ja täysin ilottomalta. Nyt tiedän, että masennus ei aina näy ulospäin.

Valitettavan moni tietää, miltä masennus tuntuu ja harmillisen moni edelleen luulee olevansa asian kanssa yksin. Masennukseen saa apua. Minä olin onnekkaassa asemassa, kun pääsin nopeasti työterveyshuollon kautta erikoislääkärille ja sain lähetteen psykoterapiaan. Söin vajaan vuoden verran masennuslääkettä, jonka avulla toiveet kuolemasta jäivät pois ja sain elämänilon takaisin.

Kävin kaksi vuotta psykodynaamisessa psykoterapiassa kaksi kertaa viikossa. Se on yksi tärkeimmistä satsauksista itseeni. Terapian avulla sain avattua pääkoppaan kertyneet solmut ja löysin puuttuvan itseluottamuksen. Opin käsittelemään tunteita ja tunnistamaan, mistä tunteet kumpuavat.

Hae apua

Jos sinulla elämä vastustaa, voimat on vähissä, ahdistaa ja ajatus kuolemasta tuntuu kiehtovalta. Hae apua! Varaa aika terveyskeskuksesta tai kysy neuvoa Suomen Mielenterveysseuran valtakunnallisesta kriisipuhelimesta: 010 195 202.

Dokumenttisuositukseni

Katsoin kesälomani alussa lähes yhteenmenoon Yle Areenasta True Selfie -dokumenttisarjan mielenterveysongelmista. Sarjassa kahdeksan norjalaista nuorta kuvaavat arkeaan ja kertovat elämästään mielenterveysongelmien kanssa. Suosittelen katsomaan.

Katsoin myös tanskalaisen kolmen jakson dokumenttisarjan Yle Areenasta, jossa kerrotaan lasten psyykkisistä ja neurologisista sairauksista. Sarja on enää kolme päivää katsottavissa. Sarjan nimi on Lastenosasto.

Kumpikin sarja on aika rankkaa katsottavaa, mutta auttaa ymmärtämään erityislapsia ja mielenterveysongelmaisia paremmin. Suosittelen katsomaan!

  • Anna O.

    Kiitos dokkarisuosituksista!! Täällä myös yksi samojen asioiden kanssa painiva ja itselle oli myös iso kynnys “tulla kaapista” jokin aika sitten blogissa, vaikkei pitkää blogihistoriaa olekaan. Pitkä optimistisuuden, sinnittelyn, selviämisen ja romahdusten historia kylläkin takana (kaikille muille homma näytti yleensä olevan kasassa, mutta kotona pelkkää mustaa yksin). Vieläkin matkaa toipumiseen, mutta onneksi olen myös osannut hakea apua. Näistä asioista pitää puhua paljon, jotta mielenterveysongelmat eivät olisi tabu! Btw tykkään sun blogista, keep on good work! 😊☀️ Kivaa kesää!

    June 12, 2018 at 5:38 pm Reply
  • Soila // MieleniMaassa

    Kiitos tästä postauksesta! Täällä yks keskivaikeesti masentunut, joka luuli että on aivan yksin. Niin ihana että näistä asioista voidaan puhua paljon avoimemmin, eikä oo mitenkään erikoista että käy juttelemassa jossakin. Mitä enemmän näistä uskalletaan puhua, sitä varhasemmassa vaiheessa ihmiset ymmärtää hakea apua.
    Kiitos <3

    June 13, 2018 at 12:29 pm Reply
  • Mimi

    Kiitos, että kirjoitit tämän ❤️

    June 13, 2018 at 9:14 pm Reply
  • Ellu

    June 13, 2018 at 10:45 pm Reply

Post a Reply to Elina Hovinen Cancel Reply