Vuodenvaihde on hyvä sauma tarkastella omaa elämää vähän kriittisemmin. Mihin olen tyytyväinen? Mitä muutoksia haluaisin tehdä? Mitä haluaisin saavuttaa? Muita hyviä tarkastelun hetkiä ovat lomat ja muut arjesta irtaantumisen hetket, jolloin saa vähän etäisyyttä omiin tottumuksiin ja rutiineihin. Silloin näkee tarkemmin, mitkä jutut ovat itselle tärkeitä ja mistä olisi ehkä valmis luopumaan.
Vuodenvaihteeseen liittyviin elämän täyskäännöksiin suhtaudun epäluuloisesti. Muistan, miten vuosi toisen perään tein aina samat lupaukset ja jo muutaman viikon päästä täytyi nöyrtyä myöntämään, ettei taaskaan onnistunut. En osannut tehdä riittävän realistisia lupauksia, vaan päätin muuttaa elämäni täysin. Halusin muuttua yhdessä yössä toiseksi ihmiseksi.
Vanhoista pinttyneistä tavoista ja tottumuksista ei pääse eroon yhdessä yössä. Yhtälailla uusien tottumuksien ja tapojen opettelu vie aikaa. Pikakelasin eilen elämääni blogin alkuajoille, jolloin syvällisempi sukeltaminen terveellisten elämäntapojen maailmaan alkoi. Tuohon aikaan sain elämääni hallinnan tunteen ja onnistumisen kokemuksia himotreenaamisella, syömisten sairaalloisella tarkkailemisella ja yltiöpäisellä siivoamisella. Halusin tuolloin löytää tasapainon syömiseen ja herkutteluun. Pääni täytti ajatukset herkuista ja sain tyydytystä näläntunteesta ja herkuista kieltäytymisestä. Repsahtelin silti usein ja saatoin yhdeltä istumalta syödä jättipussin karkkia ja perään puoli pakettia jäätelöä. Eikä tehnyt edes tiukkaa! Moitin itseäni tällaisesta ja oli aivan normaalia, että vedin rangaistukseksi salilla kolmen tunnin treenisessiot hyppien ryhmäliikuntatunnilta toiselle. Sairasta ja surullista. Tuolloin en osannut käsitellä tunteitani oikein muuten kuin treenaamalla itselleni aina hetkeksi hyvän olon. Tiedätte hyvin tarinani. Siitä on nyt kahdeksan vuotta aikaa ja vasta nyt olen löytänyt tasapainon. Niin kauan siihen meni, että saavutin sellaisen elämän, johon olisin edes suurimman osan ajasta tyytyväinen. Tällä kertaa minulla ei ollut uudenvuodenaattona listaa asioista, jotka haluaisin elämässäni muuttaa.
Asetan itselleni aina säännöllisesti tavoitteita. Teen pitkän tähtäimen tavoitteita ja lyhyemmän tähtäimen tavoitteita. Asetan tavoitteita vähän jokaiselle elämän osa-alueelle. Mitä konkreettisempi tavoite, sitä selkeämpää tavoitteen eteen työskentely on. “Haluan tulla hyväksi ihmiseksi” -tavoite on vähän vaikeampi. Miten tulla hyväksi ihmiseksi? Minkälainen on hyvä ihminen? Tavoitteiden asettamista helpottaa, kun ensin mietit mitkä arvot sinua ohjaa. (Lue Emmin postaus.) Arvot eivät ole niitä, jotka haluaisit niiden olevan, vaan niitä, joiden mukaan teet valintoja arjessa. Tämä on hyvä hetki olla itselleen oikeasti rehellinen. Mieti omaa ajankäyttöäsi ja tarkastele mihin aikaasi käytät ja minkälaisia asioita teet mieluummin kuin toisia ja miksi? Jos sanot, että perhe on sinulle tärkein, mieti miten se näkyy valinnoissasi vai näkyykö?
Omien arvojen vaaliminen on tärkeää. Opintojen pariin siirtyminen oli minulle tärkeä päätös myös arvojeni kannalta. Nyt minulla on enemmän aikaa perheelleni ja tehdä asioita, jotka itse koen merkityksellisiksi. En silti kannusta sellaiseen, että jokaisen pitäisi heittäytyä tyhjän päälle etsimään, josko universumi tarjoaisi jotakin mahtavaa. Universumi antaa sen minkä olet omilla valinnoilla, onnenkantamoisilla ja työllä ansainnut. Unelmointi ja haaveilu on ihanaa, mutta omien haaveiden ja epärealististen tavoitteiden tuputtaminen toiselle ei ole tarpeellista. Meistä kaikista ei ole unelmaduunareiksi. Ajatella, että kaikki eivät halua tavoitella samaa kuin sinä tai minä. Mielestäni tärkeintä olisi olla tasapainossa omien valintojen kanssa. Tee ylpeänä sitä mitä teet. Ei ole arvokkaampia tai vähempiarvoisia töitä tai ammatteja. Meitä kaikkia tarvitaan.
Jakakaa toki ajatuksianne aiheesta ja jatketaan keskustelua kommenteissa. Miten sinä ajattelet näistä asioista?
Hei,
Olen seurannut blogiasi jo pitkään, kiitos siitä se on voimaannuttava. Lähtökohdat minulla on jokseenkin samat kuin sinulla, ehkä myös se osa syy miksi niin mielenkiinnolla seuraan tekstejäsi.
Uusi vuosi uusi elämä oli taas hyvä teksti. Uudenvuodenlupaukset ja elämätapa remontit, olemmeko lähtökohtaisesti sellaisia että haukkaamme ns liian suuren palasen kakusta kerralla tai tavoittelemme kuuta taivaalta heti ja kun suuria muutoksia ei heti tule näkyviin mielenkiinto lopahtaa ja tulee alamäkiä ja mollaamme itseämme kun en taaskaan onnistunut ja kateus iskee kun muut ,mutta miksi en minä. Itse ainakin olen sortunut tähän useasti. Kunnes olen tajunnut että järkevämpi tehdä pienempiä muutoksia ja konkreettisia tavoitteita ja lyhyemmälle aika välille sekä pidemmälle jolloin motivaatio pysyy paremmin ja näkee sitä onnistumista itsessä, joka taas tuo lisää motivaatiota. Tässä hetkessä elämistä ja olemalla läsnä aidosti täytyy muistuttaa itselle, ei vain suorittaa tai ajatella että kun tästä selviän niin ensiviikolla helpottaa, koska joskus elämä voi tehdä täyskäännöksen yllättäen. Itse olen huomannut sen että välillä täytyy pysähtyä itsensä kanssa ja kysyä itseltä, kuka minä olen? mitä minä haluan? mikä on minulle hyväksi? miten olen hyvä ihminen itselleni?
Mutta kun antaa aikaa itselle, perheelle, ystäville. Tekee itselle mielenkiintoisia ja motivaatiota ja energiaa lisääviä asioita. On läsnä juuri siinä hetkessä ja antaa kaikkensa silloin myös saa paljon takaisin joka kantaa eteenpäin.
Hyvää alkanutta vuotta sinulle ja perheellesi! ?
Hyviä pointteja, kiitos kommentista! Minullakin arvomaailma on keikahtanut toiseen suuntaan ja siitä johtuen myös tavoitteet ja suunta elämälle on muuttunut. Siksikin on hyvä tehdä pieniä muutoksia, edetä maltilla ja välillä pohtia, onko tämä todella se mitä haluan.
Itse olen siinä pisteessä, että on pakko tehdä muutoksia. Yllätin itsenikin purskahtamalla eilen itkuun työterveyslääkärin vastaanotolla ja huokaisemalla, että mä vaan olen niin väsynyt. Mikä on totta, koska pari vuotta jatkunut jatkuva ylikuormitustilanne töissä on vienyt uneni. Nukun puolet tai 1/3 siitä, mitä mun pitäisi. Kun en enää saa unta. Tämä viikko loppuun kokeillaan nukahtamislääkkeen ja levon kanssa, ja jos ei auta, niin takaisin lääkärin vastaanotolle pitkäaikaisempien suunnitelmien luomista varten.
Mun lupaukseni uudelle vuodelle on se, että pidän parempaa huolta itsestäni. Pieniä askelia ja muutoksia olen ottamassa / tekemässä kerrallaan. Ensimmäinen tavoite on saada unirytmi kuntoon ja työaika kohtuulliseksi. Sen jälkeen sitten jossain kohtaa pureudun ravinto- ja liikunta-asioihin, joista etenkin jälkimmäinen on omalla kohdallani ollut jo pitempään ihan retuperällä.
On mielenkiintoista ajatella, että tällainen hiljattain 40 vuotta täyttänyt kolmen lapsen äiti ottaa näissä asioissa oppinsa kantapään kautta. Siis opin siitä, kuinka tärkeää on pitää itsestään huolta. Ja itseasiassa sama koskee arvojakin. Kyllähän sitä on helppo luetella, että perhe ja läheiset ovat tärkeimmällä sijalla, samoin oma terveys. Ja että työ tulee vasta siellä takana. Mutta mä juuri tässä mietin, että olenko viimeiset pari vuotta elänyt oikeasti arvojeni mukaisesti. Kyllä mulla rehellisesti sanottuna se työ on vienyt leijonanosan mun vuorokausittaisesta ajasta…
Kiitos blogistasi, sitä on mukavaa ja lohdullista lukea! Ja tuntuu siltä, että jonkunlainen juoksukärpänen olisi minuakin lähestymässä vuosien tauon jälkeen…:D Ja hyvää uutta vuotta sinulle ja perheellesi!
Ikävä kuulla, että olet tuossa tilanteessa, mutta lohdullista, että tiedostat tilanteen nyt. Pienin lempein muutoksin kohti parempaa. Älä vaan ole itsellesi liian ankara. Terve itsekkyys on ihan tervetullutta, siitä hyötyy ympärillä olevatkin.
Minäkin kolkuttelen neljääkymppiä ja samassa veneessä keikutaan, mutta parempi kuitenkin nyt kuin sitten liian myöhään. <3
Kiitos kommentista ja ihanaa uutta vuotta sullekin <3