“Paha pitää huolen itsestään, hyvää pitää helliä”

Olen jälleen aloittanut kamppailun kaamosta vastaan. Olen vuosien varrella löytänyt toimivia tapoja kahlata kaamoksen läpi. Kerron nyt viimeisimmät oivallukseni ja lopuksi parhaat aseeni kaamosankeuden selättämiseen.

Tämän viikon alussa pyysin Instagram-seuraajiani kertomaan parhaat vinkit kaamosankeuden selättämiseen. Itselläni oli tuona päivänä hiukan matalapaineinen fiilis ja pimeys tuntui lannistavalta. Sain useita hyviä vinkkejä ja kävin hyviä keskusteluja aiheesta.

Mieleenpainuvin viesti kehotti tekemään itselleen hyvän näkyväksi. Tämä henkilö kertoi oppineensa tällaisen viisauden: “paha pitää huolen itsestään, hyvää pitää helliä”. Pysähdyin tämän sanoman äärelle – tuo on niin totta! Lainaus taitaa olla Lotta Uusitalo-Malmivaaran ja Kaisa Vuorisen (2016) kirjasta Huomaa hyvää! Täytynee lukea tuo kirja. Eräs toinen seuraajani kehotti löytämään ilonaiheita jokaisesta päivästä.

Kuuntelin juuri podcastia, jossa puhuttiin onnellisuudesta ja siitä, miten kiitollisuus lisää onnellisuutta eikä toisinpäin. Olen aina ollut pohjavireeltäni iloinen, optimistinen ja eteenpäin katsova. Mielen harhaillessa mustassa tämä piirre himmenee. Koen, että olen selvinnyt masennuksista ja vastoinkäymisistä juuri sen avulla, että olen osannut katsoa vaikeiden aikojen yli. Näen lähes aina ja lähes kaikessa jotain hyvää, edes pienen pilkahduksen verran. Suhtaudun vaikeuksiin vaiheena, joka menee ohi. Aina on aihetta kiitollisuuteen.

Vaikeimpina aikoina olin kiitollinen vaikkapa kauniista auringonnoususta tai -laskusta, hyvin onnistuneesta lenkistä, hyvin pienistä hetkistä, joista tein itselleni näkyviä ja merkityksellisiä. Kiire vaikeuttaa tällaista fiilistelyä. Jos aina pitää kiirehtiä asiasta ja paikasta toiseen ilman, että ehtii palautua edellisestä asiasta, estää itseltään mahdollisuuden nauttia hetkestä. Tämä on juuri sitä ajatteluaikaa, josta puhuin aiemmassa postauksessa.

Mieli ei pysy kirkkaana, jos keho on väsynyt. Ja keho väsyy, jos sitä kohtelee huonosti. Tästä saattaa huomaamatta muodostua ankeuden kierre. Olen yrittänyt pitää kiinni hyvistä yöunista, se on hyvä pohja kaikelle. Yritän muistaa ottaa joka päivä vitamiinit, erityisesti D- ja C-vitamiinit. Pyrin syömään hyvin, säännöllisesti ja terveellisesti. Sohvannurkaan käpertyminen, passivoituminen ja herkkujen syöminen ei auta, vaikka tällaisellekin nautiskelulle on aikansa ja paikkansa.

Tässä parhaat vinkkini kaamoksen selättämiseen:

  1. Nuku hyvin.
  2. Ota aikaa palautumiseen (treenistä ja työstä).
  3. Syö hyvin = terveellisesti ja säännöllisesti.
  4. Syö vitamiineja (ainakin D).
  5. Käytä kirkasvalolamppua.
  6. Urheile, mutta huomioi stressi. Stressaantuneena ei saa treenata liian kovaa.
  7. Iloitse pienistä ja keskity hyviin asioihin.
  8. Vietä aikaa rakkaiden ihmisten kanssa.
  9. Ulkoile. Pukeudu ulos säänmukaisiin vaatteisiin, tällöin ulkoilu on mukavaa.
  10. Ole lempeä itsellesi.

Kuvat: Heidi Tainio
Juoksuvaatteet: 2XU*, lenkkarit: Saucony* (*tuotteet saatu)

Masennusmörkö

Olen sairastanut kaksi kertaa masennuksen. Molemmilla kerroilla masentumiselle oli mielestäni rationaalinen selitys. Ensimmäisellä kerralla olin oman identiteetin etsimisen kanssa ihan solmussa. Olin eronnut uskonnollisesta yhteisöstä, joka oli määritellyt identiteettini ja elämäntyylini. Oman identiteetin löytäminen teki kipeää. Toisella kertaa pottiin oli kasautunut avioerosta toipuminen, oman työidentiteetin etsiminen ja se, että elin elämää, joka ei vastannut arvomaailmaani.

Masennukseen on aina jokin syy, tai niin minä haluan asian ajatella. Masennuksen voi aiheuttaa ulkoiset tekijät, kuten isot elämänmuutokset, elinympäristö, henkilökohtaiset kokemukset tai geeniperimä tai näiden yhdistelmä.

Omalla kohdallani olen molemmilla kerroilla löytänyt masennuksen taustalla olevan kipupisteen ja pyrkinyt käsittelemään asian sen kokoiseksi, että sen kanssa voi elää. Kipupisteet saattavat vaatia pitkää työstämistä aina uudestaan ja uudestaan.

Masennuksesta toipuminen on haavanhoitoa

Arpeutunut haava saattaa yhtäkkiä aueta, jos elämä sohaisee jo paranemisvaiheessa olevaa haavaa. Eteen saattaa tulla tilanne, jollaista ei ole ennen kokenut ja se tökkää haavaa. Sitten asiaa täytyy taas käsitellä, jälleen uudesta näkökulmasta. Vähitellen arpi vaalenee eikä sitä enää erota kunnolla iholta. Lähempi tarkastelu paljastaa arven ja siinä vaiheessa voi jo hymyillen kertoa, että tällainen on matkan varrella tullut, mutta nyt se on jo parantunut.

Aluksi haavoja saattaa olla useita, eikä kaikkia ehdi hoitamaan kerralla. Jotkut haavat paranevat nopeasti ja toisia täytyy hoitaa pitkään. Juuri kun luulet saaneesi kaikki haavat siistiksi, tulee uusi ja vieläkin syvempi. Hoitoprosessi on turhauttavaa ja vaatii kovasti työtä. Hoitaminen vaatii myös rohkeutta ja uskallusta sörkkiä pahasti tulehtuneita kohtia, joiden ennuste saattaa näyttää toivottomalta.

Tärkeintä olisi oppia jokaisesta haavanhoitoprosessista. Olisi hyvä muistaa, miten eri vaiheet menee ja antaa jokaiselle vaiheelle riittävästi aikaa mennä ohi. Tulehdusvaihe kestää jonkin aikaa, sen jälkeen alkaa helpompi vaihe, mutta siihen, että ihosta ei huomaa juuri mitään, menee yllättävän kauan. Joskus haavaan voi mennä bakteeri, mutta senkin saa pois, vaikka se pitkittää paranemista. Uuden haavan kohdalla muistaa, että ai niin, tämä on tämä vaihe, kohta helpottaa.

Usein haavojen hoitamiseen menee kaikki käytettävissä oleva aika ja energia, mutta heti kun voimavarat kohenee kannattaisi huolehtia itsestään myös muilla tavoin. Syödä tarpeeksi, koittaa löytää elämään rytmiä ja rutiineja, nukkua hyvin, ulkoilla ja rentoutua. Mielelle tarvitsee antaa myös lepoa kaikesta siitä työstämisestä.

Terapia on täyttä työtä. Terapiapäivinä olin usein todella väsynyt ja pää saattoi tulla kipeäksi kaikesta siitä miettimisestä. Pohtimisen vastapainoksi olisi hyvä tehdä jotakin keyvttä. Itselleni se oli luonto. Olen huono lepäämään ihan paikoillaan, vaan rentoudun tekemällä. Pahimpina aikoina rauhalliset, suorastaan laahustavat, kävelyt luonnossa tuntui hyvältä ja sopivalta. Välillä jonkun luovan asian tekeminen sai olon kohenemaan.

Mitä masennukselle kuuluu nyt?

Suhtaudun tällä hetkellä masennukseen aika neutraalisti. Olen oppinut aika hyväksi haavanhoitajaksi. Siitä huolimatta olen jatkuvasti pienessä valmiustilassa. Pitkän terapian avulla opin työstämään asioita ja pyrin käsittelemään asiat heti pois arkea häiritsemästä. Tiedostan, että masennuksen vaara on koko ajan olemassa. Erityisesti näin talven lähestyessä pyrin ennakoimaan kaamosmasennusta. Kaamosmasennus ei ole mikään läppä, vaan sitä sairastaa yllättävän moni.

Ehkäisen kaamosmasennusta muutamalla jutulla. Alan esimerkiksi nyt kesätauon jälkeen syömään taas vitamiineja. Syön päivittäin D-vitamiinia, omegaa ja C:tä sekä nyt verenluovutuksen jälkeen myös rautaa. Pyrin pitämään stressitasot kohtuullisena, aikataulut järkevinä ja arjen sujuvana ja mielekkäänä. Liikkumista ja unta ei voi liikaa korostaa. Säännöllinen ulkoilu ja kehon liikuttelu on tärkeää, mutta  vieläkin tärkeämpää on nukkua tarpeeksi. Lepo. Nykymeininki on täynnä ärsykkeitä ja toimintaa, että se aika, jolloin ei ole millään laitteella tai tekemässä mitään hyödyllistä, se on lepoa.

Kaikilla luettelemillani asioilla on ihan hirveästi merkitystä. Arjen pitäisi olla sellaista josta nauttii. Elämän pitää olla elämisen arvoista.

Kuvat: Heidi Tainio

Uupumus tulee varkain

Jo vuosi ennen varsinaista lopullista uuvahtamista, tunnistin ensimmäiset merkit. Ne olivat masennuksen merkkejä. Ne olivat niitä samankaltaisia tuntemuksia, joita minulla oli silloin kun sairastuin ensimmäisen kerran masennukseen. En suostunut hyväksymään merkkejä oikeiksi, vaan selitin ne itselleni ja läheisilleni ohimenevinä. Selitin ne aina jonkin sen hetkisen tilanteen synnyttämiksi. Nyt on stressiä. Juuri nyt oli tämä ja tämä, jonka vuoksi mun ajatukset ovat negatiivisia. Kyllä tämä tästä.

Väsymys kertaantui. En tiedä onko teillä kokemusta sellaisesta kokonaisvaltaisesta syvästä väsymyksestä? Kun olo on kertakaikkisen uupunut. Hereillä ollessa tuntuu kuin tarpoisi syvässä suossa harso silmillä. Mistään ei tunnu tulevan mitään. Jokainen pienikin askare tuntuu suurelta voimainponnistukselta. Joka aamu väsyttää, vaikka olisi nukkunut miten paljon.

Keväällä huolestuin hiustenlähdöstä, hiuksia lähti jokaisella pesukerralla tukoittain. Keho yritti saada minua ymmärtämään tilannetta. Oli virtsatieinfektioita toisen perään, päänsärkyä, väsymys oli kaiken aikaa läsnä, ihon kunto meni todella huonoksi, oli fyysisiä kipuja eri puolilla vartaloa ja lopulta tuli vielä välilevynpullistuma. Ramppasin lääkärillä ja rupesin syömään aamuisin kourallisen erilaisia vitamiineja.

Lopulta olin jo niin uupunut, ettei mistään tullut mitään. Pinna oli jatkuvasti ylikireällä. Hermot menivät pienestäkin vastoinkäymisestä. Myöhemmin mukaan tuli itkeskely. En saanut pidettyä kiinni yksinkertaisistakaan aikatauluista. Unohtelin asioita ja tein virheitä. Ruoanlaitto viivästyi niin pitkälle, että lähdin kauppaan vasta siinä vaiheessa, kun kaikilla oli jo kova nälkä. Katastrofin ainekset leijuivat jatkuvasti ilmassa. Unohtelin hellan päälle, silitysraudan seinään ja minua sai aina odotella, koska en vain saanut ajatuksiani sen verran kasaan, että olisin kerralla osannut miettiä, onko minulla kaikki mukana: vaatteet päällä, lompakko, avaimet ja kännykkä. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa, mutta kyllä vain tuotti vaikeuksia.

Unohtelin asioita ja tavarat olivat jatkuvasti hukassa. Kysyin lapsilta helposti viisi kertaa ”oletko tehnyt läksyt?” tai ”oletko pessyt hampaat?”. Ymmärsin vasta kun minulle tiuskaistiin kovaan ääneen ”äiti, sä kysyit sen jo neljä kertaa”.

Vaatteet saatu: Jack Wolfskin / Scandinavian Outdoor

Minulla oli ollut jo pitkään päässäni sellainen tunne, ettei sinne mahdu mitään. Yritin ottaa kaistaa rauhoittumiselle kuuntelemalla äänikirjoja, pelaamalla aivot narikkaan -pelejä ja neulomalla. Saatoin istua yksin jäähtyvässä saunassa tunninkin selvittelemässä solmuun menneitä ajatuksiani ja itkeä. Toistuvat epäonnistumiset ja alisuoriutumiset nakersivat itseluottamustani pala kerrallaan. Itseluottamuksen murentuminen imaisi minut koko ajan tiukemmin tummiin ajatuksiin. Voimavarojen vähentyminen sai minut voimaan koko ajan vain huonommin, koska koin jatkuvaa syyllisyyttä ja epäonnistumista kaikilla elämän osa-alueilla. Kieltäydyin näkemästä ystäviäkin, koska koin olevani muille vain taakaksi. En uskonut, että kukaan haluaisi olla minun kanssa, koska olen niin ankeaa seuraa. Päähäni ei mahtunut, että kukaan voisi rakastaa minua, koska en itsekään näe itsessäni mitään hyvää.

Oudompien ihmisten seurassa onnistuin olemaan puhelias, hymyilevä ja iloinen. Latasin akkuja erilaisissa pr-tapahtumissa (niihin, joihin kulloinkin jaksoin mennä), joissa sain aina pienen hetken tuntea olevani ihan normaali. Keskustelunaiheet pysyvät oudompien ihmisten kanssa aina sopivan kevyellä tasolla. Somen päivittäminen on ollut minulle myös keino pitää itseni aktiivisena ja positiivisena.

Mä ihan oikeasti ajattelin, että ulkoiluhaaste olisi ollut ratkaisu tilanteeseen, mutta se oikeastaan laukaisi koko tilanteen. Haasteen alkaessa vihdoinkin myönsin itselleni, että kaikki ei ole nyt hyvin. Ajattelin, että käyn työspykologilla vähän jäsentelemässä ajatuksia ja jatkan siitä sitten töihin. Sillä reissulla olen edelleen. Psykologi passitti minut lääkärin kautta kotiin lepäämään työuupumusta pois ja tekemään asioita, joista tulee hyvä mieli.

Kuukauden sairasloman aikana tunteet ovat heitelleet laidasta laitaan rajustikin. Välillä on tuntunut, että asiat selviävät kyllä varmasti parhain päin. Toisena hetkenä minusta on tuntunut, etten jaksa edes hengittää. Useina iltoina olen kaivautunut nukkuvan mieheni syliin tiukemmin ja yrittänyt saada jatkuvasti laukkaavaa sydäntäni rauhoittumaan ja antamaan tilaa unelle. Ahdistavat ajatukset pitäisi osata vain työntää pois ja luottaa, että elämä kantaa. Helpommin sanottu kuin tehty.

Tällä hetkellä olo on jo parempi. Asioiden kohtaaminen ei ole ollut helppoa. Väitin psykiatrille vastaan, että en ole masentunut, vaikka itse ihan hyvin tiesin olevani, olleeni jo jonkin aikaa. Masennukseen toisen kerran sairastuminen tuntuu suurelta epäonnistumiselta. Syytin itseäni siitä, ettenkö ollutkaan oppinut kahden vuoden tiiviistä psykoterapiasta mitään. Tiedän nyt, että olen oppinut paljonkin. En enää vajoa ihan niin syvälle, vaan olen pystynyt pitämään itseni siinä vedenpinnan tuntumassa eikä pää ole käynyt kuin lyhyitä hetkiä pinnan alla.

Tiedän miksi näin kävi ja mitä seuraavalla kerralla pitää tehdä toisin. Masennukseen on aina syy, näin minä uskon. Kun sen syyn selvittää ja tekee ratkaisuja sen suhteen, voi parantua.

Tänään on ollut pitkästä aikaa ihan hyvä päivä. Tänään tuntuu, että asiat selviävät vielä parhain päin. Lepään vuoden loppuun asti ja vuodenvaihteessa alkaa uudet tuulet. Kirjoitan ja sometan sen verran kuin jaksan. Tämä nyt teille tiedoksi. Kyllä minusta tulee taas oma iloinen itseni, kun saan voimat takaisin ja akut täyteen.

Elämä kantaa.

5. konkreettista vinkkiä selviytyä kaamoksesta

*Yhteistyössä Minisun

Kaamostaistelu jatkuu. Tällä kertaa listaan itselleni toimiviksi todetut vinkit, joiden avulla mieliala pysyy hyvänä ja kroppa virkeänä. Yleensä herään tähän kaamostaisteluun vasta siinä vaiheessa, kun kaamos vyöryy jo päälle ja mieliala alkaa huomaamatta valua pakkasen puolelle. Tänäkin vuonna kävi niin, vaikka bongasin jo hyvissä ajoin lehdistä ja blogeista erilaisia vinkkejä.

Kaamostaistelussa on kyse siitä, että herkimmät reagoivat valon puutteeseen voimakkaastikin. Kaamosmasennus ei siis ole vain sanonta, vaan jotkin ihan oikeasti sairastuvat masennukseen pimeimpään aikaan. Toisille valon puute aiheuttaa pientä mielialan laskua ja tahmaisempaa arkea. Minä kuulun tähän jälkimmäiseen porukkaan. Talvikuukausina minun on vaikeampaa saada arkisia asioita suoritettua väsymyksen takia. Tuntuu, että päälleni laskeutuu ohut verho, joka hidastaa toimintaani, syö energiaani ja himmentää niitä kirkkaimpia fiiliksiä.

Viimeisien vuosien aikana olen yrittänyt löytää keinoja, joiden avulla olo olisi keveämpi ja mieli kirkkaampi. Listaan nyt näitä keinojani myös teille, jos joku teistä hyötyisi vinkeistäni.

Kirkasvalo

Kaamosmasennuksen hoidoksi lasketaan valohoito. Kirkasvalolla on ihan tutkitusti tehoaa kaamosväsymykseen, mutta valoa pitää osata käyttää oikein ja oikeaan aikaan. Kirkasvaloa tulee ottaa aamuisin siten, että olet riittävän lähellä lamppua silmät auki. Lamppua ei kuitenkaan tarvitse tuijottaa, kunhan esimerkiksi nautit aamupalan valon äärellä, se riittää. Valo kertoo aivojesi käpylisäkkeelle, että tervemoro, täällä on valoisaa ja ihan kivaa – jaksaa jaksaa. Jos valo jää saamatta keho reagoi pimeyteen lisäämällä kehon omaa melatoniinin, eli unihormonin tuotantoa, siksi suosittelen kirkasvaloa. Olen nyt kaksi vuotta käyttänyt kirkasvaloa talvisin ja olen nämä kaksi talvea jaksanut paremmin. Tosin kaksi viimeisintä talvea olen myös ollut aivan umpirakastunut. ❤️  Rakastumista suosittelen kyllä ehdottomasti kaamosmasennuksen hoidoksi. 😀

Liikunta

Olen harrastanut työmatkaliikkumista jo useamman vuoden ja se on yksi hyvinvointini kulmakivistä läpi vuoden. Ulkona liikkuminen tuo tosi nopeasti paremman olon. Huomaan sen erityisesti aamuisin, jolloin lähden pyöräilemään kohti työpaikkaa. Jo kilometrin pyöräiltyäni kasvoille leviää hymy ja alkaa laulattamaan. Liikunnan ei tarvitse olla mitään suorittamist. Kävellen taitettu kauppareissu piristää, jonka jälkeen jaksaa suorittaa iltatoimet virkeämpänä. Toki raskas liikunta on aina hyvästä, koska se kohottaa lihaskuntoa, vilkastuttaa aineenvaihduntaa, tuo hyvänolonhormoneja, parantaa unenlaatua ja liuta monia muita hyviä sivutuotteita. 🙂 Yksi iso tekijä talviajan ulkoilussa on varusteet. Itse huomaan olevani sen verran keski-ikäistynyt, että pukeudun mukavuus edellä, tärkeintä on, että tarkenee eikä kastu.

D-vitamiini

Suomessa ei talvella paljon aurinko paistele ja näin ollen D-vitamiinit jää auringosta saamatta. D-vitamiini on ravinnosta saatava rasvaliukoinen vitamiini. Ruoasta sitä saa mm. kalasta, broilerista, kananmunan keltuaisesta ja ruoka-aineista, joihin on lisätty D-vitamiinia, mutta näitä ruoka-aineita pitäisi syödä huomattavia määriä, että edes osa tarvittavasta päivittäisestä saantisuosituksesta täyttyisi. Auringosta saatavaan D-vitamiiniin voi näillä leveyspiireillä luottaa vain aikavälillä toukokuu-elokuu ja silloinkin auringossa pitäisi oleilla ihan keskipäivällä ilman vaatteiden suojaa, mutta kuitenkaan käräyttämättä itseään. D-vitamiinin nauttiminen on tärkeää siksi, että kalsium imeytyisi kehoomme paremmin, vastustuskykymme pysyisi hyvänä, lihaksistomme voimakkaampana ja luustomme parempana. D-vitamiinia tulisi ottaa siis ainakin talvikuukausina, mutta kuitenkin aloittaa sen syöminen viimeistään syyskuussa ja napostella niitä huhtikuulle saakka. Itse otan päivittäin 50 mikrogramman kapselin oliiviöljyllä boostattuja d-vitamiinikapseleita ja lapsille annan 20 mikrogrammaa päivittäin. Tuotteesta voit lukea lisää täältä.

Uni

Kaamosaikana väsyttää tavallistakin enemmän ja voisi olla ihan fiksua kuunnella kehoa ja suosiolla nukkua hiukan enemmän. Pistä illalla hyvissä ajoin kännykkä, läppäri ja töllötin kiinni ja päästä kroppasi oikeasti lepotilaan. Sitten voitkin nukkua yön kuin vauva ja herätä aamulla kahdeksan tunnin yöunien jälkeen pirteänä uuteen päivään. Köh. Tämä olisi toki ihanteellinen tilanne, muttei aina kaikille ihan mahdollista. Voi olla, että lapset herättelee, stressi pitää hereillä tai unta vaan pitää odottaa ja odottaa. Näihin en osaa antaa mitään neuvoa, muuta kuin toivoa, että joku ratkaisu tällaisiin löytyisi. ❤️  Kahdeksan tunnin yöunet olisi tietysti tavoite, sillä pitkien unien jälkeen jaksaa paremmin. Power napit iltapäivällä töiden jälkeen on myös yksi hyvä keino saada lisää energiaa päivään, kunhan pitää ne unet maksimissan 20 minuutin pituisina. Monesti pikku unien jälkeen olo on kuin uudestisyntyneellä.

Ruokavalio

Pimeys, väsymys, vetämättömyys ja alakuloisuus saa aikaan sen, että tekee mieli herkutella. Kroppa vaatii pysähtymään karkkihyllyllä, punaviini ja juustot tuntuu parhaimmalta idealta ja kaikenlainen hiilarimättö vetää puoleensa. Herkuttelu on tietenkin ok, samoin on ok välillä vain maata sohvalla ja olla tekemättä yhtään mitään. Ei tarvitse yrittää olla jatkuvasti pirteä ja iloinen. Skarppi ruokavalio auttaa kuitenkin pysymään virkeänä paremmin kuin arvaakaan. Suklaalevyn vetäminen saattaa tuntua hyvältä ajatukselta ja maistuu hyvältä sen hetken, mutta sen jälkeen tulee paha olo, iskee väsymys ja mahdollisesti kaupan päälle tulee vielä morkkis. Tärkeää on syödä tarpeeksi, säännöllisesti ja kunnollista ruokaa. En edelleenkään hypetä mitään ihmeellisiä ruokavalioita. Tavallinen monipuolinen kotiruoka on vallan riittävää, kunhan syö tarpeeksi kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Kaikkea sopivassa suhteessa. Itse olen nyt vähän hurahtanut marja- ja pähkinäyhteistöiden myötä erilaisiin smoothieihin ja tuorepuuroihin. Marjapirtelöt surauttelee nopeasti ja jos viitsii vähän panostaa, voi lisään heittää vähän jotain siemeniä tai proteiinilisää, niin smoothie yksistään riittää välipalaksi tai aamupalaksi. Itse en vaan osaa vielä luopua leipäaamupalastani. Ruisleipä ja aamukahvi, niistä en luovu.

Puuttuiko listasta sinun paras vinkkisi?

 

#KAAMOSTAISTELU

Rakas päiväkirjani, tänään on marraskuun ensimmäinen päivä. Ulkona on pimeää ja kylmää. Aamulla taivaasta ryöpsähti räntäsadekuuro ja päätin jäädä etätöihin. Sytytin kynttilät, vedin villasukat jalkaan ja laitoin soimaan hyvän mielen musiikkia. Paiskin hommia pyjamahousuissani iltapäivään saakka, kunnes ymmärsin pukea päivävaatteet päälle. Olin päättänyt etukäteen, että marraskuussa olen reipas, terveellinen ja aktiivinen, että mieliala pysyisi korkealla ja olo virkeänä. Marraskuu on aina ollut minulle vuoden kahdestatoista kuukaudesta se vaikein. Mieliala painuu lämpöasteiden mukana pakkasen puolelle eikä mikään oikein huvita. Olen miettinyt jo hyvissä ajoin keinoja kaamoksesta selviytymiseen. Nyt sitten ajattelin tehdä tästä tällaisen julkisen kamppailun kaamosta vastaan. Tämä on postaussarjan ensimmäinen osa. Kirjoittelen myöhemmin lisää valinnoistani ja selviytymiskeinoistani.

Olen facebookissa jäsenenä Kestävyyttä pintakaasulla 24/7 -ryhmässä (kestävyyslajien harrastajien ryhmä), jossa on jo useamman vuoden ollut perinteenä haastaa jäsenet #marrasputki -tempaukseen. Kyseessä ei suinkaan ole koko 30 päivää kestävä viinanjuontikampanja, vaan tavoitteena on juosta marraskuun jokaisena päivänä. Tempauksessa on hyvä ajatus, mutta ajattelin hiukan modifioida #marrasputki-ajatusta ja ajattelin kokeilla haastaa itseni ja tietysti myös sinut armas lukijani olemaan joka päivä hiukan aktiivisempi kuin tavallisesti. Haastan sinut ja minut tekemään joka päivä jonkin pienen, sinulle sopivan, paremman valinnan. En näe järkeväksi kannustaa itseäni tai sinua juoksemaan kuukauden jokaisena päivänä, sillä itse saisin sellaisella touhulla itseni vain stressiin ja kroppani rikki.

Evoke Natural Goodsin* instagram-tilillä (@evokenaturalgoods) alkoi tänään otsikossa olevalla hashtagilla kampanja, jossa koitetaan saada ihmiset pysymään iloisella mielellä ja kannustamaan toinen toisiamme selviytymään kaamoksesta. Osallistukaa kampanjaan tägäämällä Evoken tili kuvaasi, jolla avulla haluat jakaa omia selviytymiskeinoja, lisäksi käytä tuota hashtagia #kaamostaistelu. Kampanjaan osallistujien kesken arvotaan tuotepalkintoja, mutta itse näkisin että suurin palkinto tässä on toisten kannustaminen.

Oletko mukana #kaamostaistelu’ssa? Mitkä ovat sun arjen parempia valintoja?

Itse lähden tästä nyt vaihtamaan juoksukamoja päälle, otan kaksi vanhinta tytärtäni mukaan sekä keskimmäisen tyttären fudiskaverin ja lähdemme lenkille. Kuopus menee partioon. 🙂 Tehdään tästä marraskuusta yhdessä siedettävä, jooko?

*Evoke Oy on työnantajani
*Kuvissa näkyvät Merrell Around Town Chukka -kengät on saatu blogin kautta

Kaamoksentorjuntaa

Minulla on ollut tänä syksynä projektina keksiä sellaiset selviytymiskeinot kaamoksen varalle, että niiden avulla suoriutuisi talven yli mahdollisimman virkeänä ja hyvävointisena kaikin tavoin. Kerron teille vinkit, jotka toimivat minulle.

Ruokavalio

Täytyy syödä hyvin. Pitää syödä riittävästi hyviä, laadukkaita ja maistuvia ruokia. Ruokarytmi on myös erittäin tärkeää. Keho tarvitsee säännöllisesti polttoainetta jaksaakseen ja pysyäkseen hyvässä kunnossa. Huonolaatuinen ruoka, liian vähäinen syöminen tai epäsäännöllinen ruokarytmi vain väsyttää ja tekee pahantuuliseksi. Sokeri väsyttää ja vähäinen sokeripitoisuus taas piristää. Huono tai vääränlainen ruokavalio pahimmillaan aiheuttaa suolisto-ongelmia, jotka vaikuttavat mielialaan. Herkuttelu on kuitenkin välillä aivan paikallaan, älä vaan aloita mitään dieettejä ja kuureja kaamosta vasten (äläkä muutenkaan). Pieni nippelitieto: kasvissyöjille riittää vähempi uni ja lihansyöjät nukkuvat enemmän.

Liikunta

Liikunnan merkitys on omassa jaksamisessani keskeinen tekijä. Liikunta ei saa olla suorittamista ja pakkopullaa. Pitää tehdä sellaisia asioita, joista tulee hyvä olo ja joista nauttii. Käveleskele ulkona, joogaa tai tee vaikka raivokasta salitreeniä, mutta älä tee mitään sen takia, että pitää, vaan tee sen takia, että se on sinusta kivaa. Nauti liikunnasta!

Uni

Tämä on mulle se vaikein kohta. Uni on tosi tärkeää jaksamisen kannalta, mutta myös kehon palautuminen ja kunnon kohoaminen vaatii kunnollista lepoa. Uni ja riittävä lepo on oikeastaan ihan kaiken a ja o. Tuolla meidän nupissa kun on koko koneisto, joka pyörittää tätä pakettia ja jos se kovalevy ei pääse koskaan lepotilaan, niin miten mikään muukaan osa-alue voisi toimia? Olen aika hätäinen luonne, enkä monesti malta mennä nukkumaan riittävän ajoissa saadakseni ideaalin pitkät yöunet. Sain osittaisen synninpäästön unta tutkineelta lääketieteen professorilta Markku Partiselta, joka piti Philipsin tapahtumassa luentoa unesta. Suhteellisen kova treeni lähellä nukkumaanmenoa antaa paremman levon aivoille, koska keho rasittuneena nukkuu paremmin, tällöin vähäisempi unen määrä riittää.

Kirkasvalo

Olen tuon Philipsin luennon jälkeen ollut ihan vakuuttunut kirkasvalon tehoista kaamosmasennuksen torjuntaan. Se tutkitusti auttaa selviytymään väsymyksestä, koska kirkasvalo antaa signaaleja tuonne meidän aivojen suprakiasmaattiseen tumakkeeseen (opin uuden sanan), joka uskottelee meille, että valoa on riittävästi ja jaksamme virkeämpinä puskea menemään. Valon lisääminen saattaa heikentää halua hakea mielihyvää esimerkiksi ruoasta. Kirkasvaloa on tarkoitus ottaa aamuisin 20 minuutista tuntiin. Itse istuskelen Philips EnergyUp -lampun välittömässä läheisyydessä aamupalan ajan ja ihan kuin se jo vaikuttaisi.

Mieli ja hyvinvointi

Kaikkien näiden edellä mainittujen asioiden lisäksi mä psyykkaan itseäni monin eri tavoin. Yritän pitää mielen kirkkaana ja positiivisena. Ajattelen kivoja asioita ja pidän mielessä pitkän tähtäimen suunnitelmia, jotka auttavat jaksamaan talven yli. Asetan itselleni juoksutavoitteita, fiilistelen tulevaa purjehduskautta, asetan itselleni työhön ja uraan liittyviä tavoitteita, visioin kaikkia kivoja pieniä asioita, joiden tekemisestä ja pelkästään ajattelemisesta tulee hyvä mieli. Turha varmaan edes sanoa, että aina ei aurinko paista, mutta kaikista hankaluuksistakin pääsee yli, kunhan on rohkeutta kohdata asiat ja käsitellä ne.

Olen tässä vasta viime aikoina tajunnut, että hyvinvointi ei ole sitä, että olet hyvässä kunnossa, eikä sitä että syöt terveellisesti, eikä sitä että nukut hyvin tai että olisit aina iloinen ja positiivinen, vaan se on näiden kaikkien asioiden summa. Hyvinvointi on kokonaisuus. Pidä huoli itsestäsi ihan kaikilla osa-alueilla. Rakasta itseäsi, siitä se lähtee.

Tässä mun yks fiilistelybiisi. Tämä biisi saa lähestulkoon aina paremmalle tuulelle, kun tämän kuuntelee.

 

*Yhteistyössä Philips