Elämä ei ole koskaan sitä miltä se näyttää. Sosiaalisessa mediassa monesti hämärtyy se, mitä kaikkea kuvan takana tapahtuu. Sosiaalinen media ei ole koko elämä, se on vain pieni kiillotettu pala. Havahduin tänään asiaan erään kaikella rakkaudella (näin tulkitsin) lausutun kommentin vuoksi.
Olen monesta asiasta elämässäni kiitollinen. Saan kokea mahtavia asioita. Olla mukana mielettömissä projekteissa. Minulla on hyvä työpaikka. Saan tehdä työtä, josta pidän. Minulla on ihania ystäviä. Minulla on ihana perhe ja rakastava aviomies. Tällä hetkellä en keksi montaakaan asiaa, joista valittaa.
Välillä kuitenkin tulee hetkiä ja päiviä, jolloin kaikki ärsyttää, vaikka oikeasti asiat on hyvin. Aina välillä pysähdyn miettimään, että onko missään mitään järkeä? Onko tämä sitä mitä haluan? Mikä asia ärsyttää ja mitä sille voisi tehdä? Usein ratkaisu löytyy, kun listaa plussat ja miinukset paperille ja miettii mitä itse voi tehdä. Asioiden ulkoistaminen ja toisten syyttäminen on helppoa, mutta usein ratkaisu löytyy ihan itsestä.
Teen paljon töitä eri asioiden eteen. Herään aamulla aikaisin. Yritän mahduttaa päiviini treenit, blogijutut, kaikki päivätyöhön liittyvät asiat, lasten asiat, lasten harrastukset, perheen yhteisen ajan, kotityöt ja ystävien kanssa olemisen. Usein jatkan jotakin kesken jäänyttä työtä tai blogijuttua vielä iltamyöhällä. Mikään ei tule tyhjästä tai ilmaiseksi. Yhdetkään lenkkarit eivät ilmesty postilaatikkoon ilman duunia. Puhumattakaan, että niitä tulisi lisää, jos ei hoitaisi asioita kunnolla.
Opin ahdistavimpina aikoina, että elämässä on aina aihetta iloon ja kiitokseen. Aina on joku asia hyvin, vaikka moni asia olisi tosi huonosti. Joinakin todella pahoina päivinä se ilon aihe saattoi olla taivaalla lentävä lintu tai kaunis auringonlasku.
Nykyään huomaan herkästi, jos vauhti kiihtyy liian kovaksi. Tulen ärtyisäksi ja tekee mieli lopettaa kaikki. Tällöin pitää hidastaa ja löytää niitä tarvittavia hengähdyshetkiä arkeen. On ihan älyttömän tärkeää ottaa itselleen aikaa. Levätä oikeasti ja palautua. Välillä täytyy sanoa ei. Kaikkeen ei tarvitse suostua ja jokaiseen tapahtumaan ei tarvitse mennä. Mietin aina onko tämä tärkeää? Haluanko käyttää aikaani tähän?
Eilen illalla menin keskellä kiireistä arkea Nivean järjestämään joogatilaisuuteen Urban Mandalaan. Kannatti mennä. Joogastudion ilmapiiri sai mut hetkeksi kokonaan pois kiireestä ja onnistuin tyhjentämään kilometrin pitkän to do -listan päästäni. Rentouduin totaalisesti, söin ihanaa ruokaa ja menin kotiin tyytyväisenä. Sama onnentunne tuli tänään kun pääsin metsään. Iloikaa pienistä asioista!
Olet kyllä hieno ihminen , herkkä , osaava , taitava , tunteva , tekevä ja osaat niin hyvin kirjoittaa tunteistasi ja tekemistäsi!
Rauhaisaa pääsiäisen aikaa!
Suorittaminen ja koko ajan tekeminen on niin syvällä, että rentoutumisesta ja oman ajan ottamisesta on tullut vaikeaa. Pahinta on kokea huonoa omaatuntoa tekemättömyydestä ja paikallaan olosta. Pienin askelin kohti rennompaa elämänasennetta ja itsekriittisyyttä ? Kiitos ihanasta ja elämänläheisistä blogistasi!