to top

Jokakeväinen rakastuminen

Kevät on paras vuodenaika. Olen keväällä onnellisimmillani. Mä jotenkin herään henkiin uudestaan aina keväällä sitä mukaa kun luontokin herää ja lämpöasteet kiipeää plusmerkin puolelle. Onko teillä muilla keväisin selittämätöntä onnentunnetta ja ilon kuplintaa? Mulle tämä on lähes jokakeväinen fiilis, tosin elämäntilanteiden vuoksi tunne ei ole aina ollut yhtä voimakas kuin esimerkiksi tänä keväänä. Keväisin on pakko kuunnella aina ne samat biisit repeatilla ja fiilistellä aikaisempia keväitä, tietenkin niitä parhaimpia. Keväässä parasta on se tieto, että kesä tulee. Joku voisi kysyä, että eikö sitten kesä ole paras vuodenaika, mutta vastaukseni on ei. :D Kevät on paras. Loogista. Tällä hetkellä minut tekee onnelliseksi se, että pystyn juoksemaan. Tiistaisissa treeneissä mäkivedot meni kerrankin ihan täyspainoisesti jalalla ponnistaen. Jalkaan ei enää satu iskutus. Tekniikka pysyi vihdoinkin...

Continue reading

Maantiepyöräilykausi aloitettu

Tänään oli aivan huippuhyvä päivä! Heräsin hyvin nukutun yön jälkeen, söin aamupalan ja tein vähän töitä. Sitten vaihdoin maantiepyörään uuden sisäkumin puhjenneen tilalle, pesin pyörän ja peräti vähän huolsin sitä: kiristin jarrut. Olen oppinut tänä keväänä älyttömästi pyöristä ja pyöränhuollosta, siitä kiitos kuuluu Crescent-yhteistyölle. Renkaan vaihdettuani huomasin, että ulkokumi vetelee ihan viimeisiään. Päätin ottaa riskin ja rullailin Lauttasaareen lähimpään pyöräliikkeeseen ostamaan uuden pistosuojatun ulkokumin, ettei rengas puhkea heti taas uudestaan. Askartelin uuden ulkokumin liikkeessä paikoilleen ja lähdin polkemaan kevään ensimmäistä maantiepyörälenkkiä. Sivujuoni: Olen hajamielinen tumpelo ja cyclocrossi seisoo työpaikan kellarissa lukittuna ja avaimet ovat hukkuneet. Kyllä, vara-avaimia myöten. Siitä johtuu tämä maantiepyörän innokas kesäkuntoon laittaminen. Nyt tarvitaan rälläkkä, jolla U-lukon saa avattua. Voi voi voi. Toinen sivujuoni suurelle tarpeelle päästä ulos, oli lasten...

Continue reading

Pisin harjoittelulenkki

Kuten aamulla kerroin, tänään oli pitkän lenkin vuoro. Sisko totesi, että tänään ohjelmassa on 30 kilometrin lenkki, joten ei siinä auttanut sanoa kuin "selvä homma". Pitkä lenkki oli itsellänikin mielessä, mutta 30 kilometriä on minunkin mielestä tosi pitkä lenkki. Viime maratonille treenatessa pisin harjoittelulenkki oli 28 kilometriä. Päätimme lenkille lähtemisestä eilen illalla kymmeneltä, joten tankkaaminen oli vähän mitä oli. Söin illalla jättilautasellisen rahkaa, jonka seassa oli hedelmiä ja marjoja ja tietysti litrakaupalla vettä ja kivennäisvettä. En ole vieläkään saanut ostettua urheilujuomaa kaappiin. Aamulla vatsa oli vähän arka, okei, tunnustan. Söin illalla myös merkkareita - niistä se vatsakipu. Mietin mitä mä uskallan syödä ja jännitti lenkille lähtö. Vieläkin se epäonnistunut lenkki jäytää takaraivossa. Söin kaksi ruisleipää, päälle tonnikalaa, join kaksi kupillista kahvia ja...

Continue reading

Olkapään kuntoutus leikkauksen jälkeen

Mun olkapää leikattiin kolme kuukautta sitten. Olkapää oli vaivannut jo pitkään ennen leikkausta ja käden oireilun syytä oli arvuuteltu työterveyslääkärin, satunnaisen fysioterapiakäyntien ja hierojan toimesta. Elin kipuilevan käden kanssa tapaturmapäivästä vuoden eteenpäin, jonka jälkeen vihdoinkin pääsin olkapäävammoihin erikoistuneen ortopedin vastaanotolle ja magneettitutkimukseen. Olkapäävaiva alkoi siis työmatkatapaturmasta, jolloin liukastuin töistä kotiin juostessa jäällä ja otin kädellä vastaan. Magneettitutkimus paljasti, että takalabrumissa oli 2,5 cm repeämä ja vaiva saataisiin leikkaushoidolla kuntoon. Puntaroin leikkaukseen menoa vakavasti ja mietin erilaisia vaihtoehtoja. Olkapään kanssa olisi voinut elää ilman leikkaustakin, mutta minun olisi täytynyt heittää hyvästit monelle urheilulajille ja lihaskuntoliikkeille. Lisäksi käsi alkoi loppuvaiheessa olla leposärkyinen, vihlaisi ilkeästi  monta kertaa päivässä ja häiritsi välillä untakin. Lopulta päädyin valitsemaan leikkaushoidon, joka tiesi pitkän sairasloman ja pitkän ja...

Continue reading

Juoksuhurmos

Eilen lähdin siskon kanssa aiotulle pitkälle lenkille. Koko päivän olin siihen asennoitunut, mutta aikataulu ei ollut aivan selvillä. Aamulla söin aamupalan ja puolen päivän jälkeen söin vähän hiilaripitoista evästä lenkillä jaksamista ajatellen ja tietysti tankkasin vettä. Söin siis kaksi paahtoleipää, päärynän ja banaanin. Aamupalaksi olin syönyt ruisleivän, jonka päällä oli salaattia, kurkkua, tomaattia ja yksi kananmuna siivuina. Pääsimme vihdoinkin liikkeelle varttia vaille neljä. Epäilin jo omaa vireystilaa ja nälkäkin kolkutteli ovella. Siskokin arpoi, että lähdetäänkö ollenkaan, koska sataa. Ei mitään jahkaamisia enää, nyt lähdetään. Juomapullovyö vyötärölle ja menoksi. Sain valita reitin ja lähdimme yllättäen juoksemaan rantoja pitkin. Juostiin aika rauhallista tahtia ja aloitin heti alkumatkasta siskon yllyttämisen "Ilmoittaudu säkin maratonille! Voidaan sitten treenata yhdessä!". Koko lenkki sujui aivan täysin ilman...

Continue reading

Kesä on ihan kohta täällä

Mun elämänlaatu on parantunut huomattavasti, kun aloitin taas työmatkapyöräilyn. Puhuin eilen äidin kanssa puhelimessa ja hän sanoi samaa. Hän myi pari vuotta sitten auton pois, osti hyvän pyörän ja pyörään peräkärryn.Mä olen hehkuttanut tätä niin monta kertaa, mutta pyöräillessä on etuoikeutettu olo. Luonto on vaan niin ihmeellinen ja ulkona oleminen tekee hyvää. Pyöräillessä olen kuin pikkulapsi. Ihmettelen asioita, pysähdyn ottamaan valokuvia, nautin yksinolosta, kuuntelen musiikkia ja rällään täysiä. On vain minä, ajatukset ja pyörä.Viime viikolla näin joutsenia, eilen aamulla etanoita, illalla purjeveneitä ja tänään hiirenkorvat koivuissa. Kesä on ihan kohta täällä! ...

Continue reading