Ruokavaliomietteitä ja treenaajan välipala

*Yhteistyössä Arla Protein

Minulta on usein kysytty treenaamisesta, hyvinvoinnista ja ruokavaliosta. Treenaaminen sujuu, se on kivaa eikä minun tarvitse kauheasti ponnistella motivoidakseni itseäni liikkeelle. Hyvinvointi onkin sitten mutkikkaampi juttu, koska se koostuu niin monesta asiasta ja kokonaisuudesta. Kirjoittelen hyvinvoinnista toisella kertaa. Nyt kirjoitan ruokavaliosta, koska se on minulle se vaikein asia kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Se on niin älytön viidakko, että hengästyttää. On niin monta vahvaa mielipidettä siitä miten pitäisi syödä. Olisi niin paljon asiaa, joista pitäisi ottaa selvää, mutta ei oikein tunnu aika ja viitseliäisyys riittävän. Ruokavalion suhteen itselläni punaisena lankana ja ohjenuorana kulkee se, mitä noudatan elämän jokaisella osa-alueella – teen sellaisia asioita, jotka tuntuu hyvältä, luontevalta ja helpolta. Mitään ei pidä tehdä, vaan jokainen voisi tehdä niitä asioita, jotka tuntuvat hyvältä ja sopivalta kussakin hetkessä. Mennyttä on turha murehtia eikä tulevaisuudenkaan asioiden pähkäily kauheasti johda mihinkään. Tehdään valintoja tässä hetkessä ja eletään niiden mukaisesti.

Pyrin viimeiseen asti välttämään sitä, että kertoisin muille miten tulisi tehdä, ajatella tai syödä. Kerronkin nyt, miten minä teen. Tee sinä sinulle sopivia valintoja. Olemme yksilöitä ja meille ei kaikille sovi samanlaiset jutut.

Aamupalatarpeet

Olen ruokavalion suhteen aika höveli. En nipota mistään. Teen valintoja helppous-näkökulma edellä. Syön karkkia, jos sitä tekee mieli. Otan jälkiruokaa, jos siltä tuntuu. Olen jo jonkin aikaa sitten päässyt siitä ajattelusta eroon, että “jos mä nyt syön tämän, niin en voi syödä tuota” tai “jos syön tämän, niin illalla pitää kyllä mennä lenkille”. Syön herkun hyvillä mielin ja nautin siitä hetkestä ja jatkan elämää eteenpäin ilman mitään paineita tai tehtävälistaa.

Usein aamuisin paistan esikoiselle banaanipannarin (keliaakikko), pienemmät voitelevat omat leipänsä tai pyytävät saada kananmunalätyt ja pistän meille kaikille vielä blenderiin smoothien tulemaan.

Töissä syön työpaikkaruokalassa tukevan lounaan. En jaksaisi millään kikkailla omien eväiden suunnittelun ja kuljettamisen kanssa. Mulla kulkee aina repussa muutenkin puoli omaisuutta mukana. Aina sieltä työpaikkaruokalasta löytyy minulle syötävää. Teen toki linjastolla valintoja, niinhän me kaikki. Välillä otan leipää, välillä en. Yleensä otan salaattia ja kasviksia lähes lautasen täydeltä ja heitän siihen päälle vielä lämpimästä linjastosta jotain proteiinipitoista. Välillä haluan ottaa riisiä, perunaa, pastaa, välillä en. Teen valintoja siltä pohjalta mitä mulla tekee mieli. Keho tuntuu aika hyvin antavan vinkkejä siitä mitä kroppa kulloinkin tarvitsee.

Välipalaksi otan välillä työpaikkaruokalasta hedelmän, jälkiruokarahkan tai leipää. Välipaloja kuljetan välillä myös kotoa. Olen kuljettanut proteiinipatukoita, pähkinöitä, rahkaa ja heraproteiinipirtelöjauhetta. Välipala on aivan ehdoton osa päivän ruokavaliota. Minä en ainakaan jaksa iltaan asti skarppina ja iloisena, jos verensokeritasot putoaa.

Ilman välipalaa käy näin. 😀

Sain Arlalta testattavaksi uusia proteinjogurtteja, joista on tullut minulle loistava välipalavaihtoehto. Ja lapsille. Lapsethan meinasivat syödä nämä multa käsistä ennen kun ehdin edes töistä kotiin. 😀

Tämä tuote on rahkan ja jogurtin välimuoto. Makuina on karhunvatukka-vanilja, mango-ananas ja toki myös maustamaton. Maku on ihanan freesi eikä yhtään keinotekoisen oloinen ja koostumus sopivan paksu, ei yhtään litkumainen. Purkki sisältää 15 grammaa proteiinia. Jogurtin makeus tulee marjoista ja hedelmistä, lisättyä sokeria ei onneksi ole. Jogurtista ei myöskään tule sellaista epämääräistä pahaa jälkimakua, joka tulee monista vastaavankaltaisista tuotteista. Mä en tykkää yhtään makujogurteista, enkä niitä suostu meidän jääkaappiin ostamaan. Senkin vuoksi lapset olivat näistä niin onnessaan. 😀 Minä natsiäiti annan jogurttia vain maustamattomana ja sitä maustetaan sitten marjoilla, hedelmillä, myslillä, hunajalla tai pähkinöillä. Oikeasti tytöt tykkäävät maustamattomasta jogurtista eivätkä ihmeemmin vaadi sokerijogurtteja enää. On ollut jännä huomata, miten heidänkin ruokailutottumukset muuttuvat vähitellen samaan suuntaan kuin omani. Ostan heille leipää, mutta se käy koko ajan huonommin kaupaksi. Muroja en ole myöskään pitkään aikaan kantanut kaupasta kotiin. Niissä on aivan käsittämätön määrä sokeria. Miten lapsraukat voisivat jaksaa koulussa jonkun murohöttöaamupalan voimin? Sivuraide, mutta ajatus pohdittavaksi.

Töistä kotiin tultua yleensä syön ensin jonkun nopean pienen välipalan, että jaksan edes ajatella ruoanlaittoa. Yleensä se on ollut hedelmä tai rahka, nyt uutena vaihtoehtona tämä Arla Protein -jogurtti. Jogurtti käy myös loistavasti treeninjälkeisenä välipalana. Sopivan kokoinen ja juuri passeli välipala heti treenin jälkeiseen proteiinintarpeeseen.

Päivälliseksi pyrin syömään toisen lämpimän aterian tai muuta tukevaa. Iltapalaksi saattaa riittää jokin kevyempi versio riippuen päivällisen ajankohdasta.

Kotitreeninjälkeinen datailu- ja jogurttihetki

Olen tosi huono ottamaan proteiinipirtelöitä tai proteiinipatukoita treenin jälkeen. Niiden maku on harvoin mun mieleen. Tykkään syödä jotain mikä maistuu hyvältä ja tykkään pureskella tai lusikoida jotain suuhuni, joten senkin puolesta Arla Protein -jogurtti sopii meikäläisen jääkaappiin mainiosti. Jos jotain kritiikkiä saa esittää, niin purkin koko voisi olla tuplasti isompi. Nimimerkillä kova ruokahalu.