Tänä aamuna pääsin taas treenaamaan TFW Helsinki -salille. GreenStreetin Johannes kutsui treeniporukan koolle ja toinen Johannes veti meille taas niin motivoivan puheen ja sen perään hyvän kiertoharjoittelutreenin. Paikalla oli jälleen yksi tuttu kasvo – Heidi ja paljon uusia kasvoja. Meininki oli ihanan pirteä ja hyväntuulinen, vaikka treenit aloitettiin aamuseitsemältä. Hatsolo-Johannes saa omalla pursuavalla energiallaan ja motivoivalla olemuksellaan rikottua suomalaisten tyypillisiä tapoja. Hän pisti meidät tuijottamaan toisiamme läheltä silmiin ja kannustamaan toisiamme suomalaiselle epätyypillisellä tavalla. Mä niin tykkään tuosta meiningistä. TFW:n ilmapiiri saa aina yrittämään enemmän ja siitä jää aina älyttömän hyvä fiilis.
Mun lähtö meni taas vähän niin ja näin. Heräsin 15 minuuttia ennen sitä kun mun piti lähteä liikkeelle. En ollut pakannut reppua valmiiksi, joten mun aamu oli hirveää hätäistä sinkoilua ennen pyörän selkään hyppäämistä. Muutaman kilometrin poljettua mietin, että miksiköhän en ottanut hanskoja kypärän sisältä mukaan, kun käsiä paleli. Siinä samassa huomasin, ettei mulla ollut kypärääkään päässä. Nauratti ja hirvitti ja hävettikin. Katson aina paheksuvasti pyöräilijöitä, jotka eivät käytä kypärää ja tänään mä olin se paljaspäinen pyöräilijä.
Onnistuin siinä aamupöhinässä myös pyöräilemään harhaan, joten myöhästyin treenin alusta hieman. Mietin jo, että ajan suoraan työpaikalle ja jätän treenin väliin, mutta menin kuitenkin, vaikka hävetti olla myöhässä. Onneksi menin, nimittäin treenin jälkeen olo oli tosi hyvä ja aamun kruunasi myös GreenStreetin ihana snickers-raakakakku.
Samalla reissulla tuli sovittua perjantaiaamuksi Heidin ja Hillan kanssa sauvarinnetreenit. Jesh! Edellisen sauvarinnetreenin video tulee huomenna blogiin, eli seuraava #endorfiinkylässä-sarjan jakso.
