Viides vaelluspäivä: Sääennuste muutti suunnitelmat
Viidentenä vaelluspäivänä kävelimme tuntureiden yli Iso Rovijärveltä Routasenkurun suuntaan.
Viidentenä vaelluspäivänä kävelimme tuntureiden yli Iso Rovijärveltä Routasenkurun suuntaan.
Ensimmäisen vaelluspäivän kertomusToisen vaelluspäivän kertomusKolmannen vaelluspäivän kertomus Heräsin aamulla kahdeksan aikoihin kuuntelemaan koko ajan voimistuvaa tuulta. Olimme edellisenä päivänä sopineet, että tänään kulkisimme vain lyhyen […]
Kyllä Suomi on pitkä maa! Vuorokauden kesti matka Helsingistä Näätämöön ennen kuin pääsimme viimein vaeltamaan. Tällä kertaa aioimme tehdä kahdeksan yön vaelluksen Vätsärin erämaa-alueelle.
Päivästä muodostui raskas. Viimeiset kaksi kilometriä ennen Rautulampea rämmimme umpihangessa, jossa eteneminen oli uskomattoman raskasta.
Verkkainen vetelehtiminen puhui omaa kieltään ja päivän kirkastuessa tilanne vaati enää sen, että toinen sanoisi asian vihdoinkin ääneen. Minä olen levoton ja turhaudun helposti, siksi olin lähtemisen kannalla. Kaipasin fyysistä rasitusta ja ajattelin, että umpihangessa hikoilu olisi vain kivaa. Rami on harkitsevampi ja kannatti välipäivää. Taivuin järjen ääneen (kuten aina) ja sanoin lopulta ääneen “taidamme jäädä tähän”.
Tuvan hiljalleen lämmetessä kampesin itseni ylös punkastani. Huussireissulla huomasin aamun jo sarastavan punertavana taivaanrannassa, vaikka aurinko nousisi tänään vasta muutaman tunnin päästä ensimmäisen kerran kaamoksen jälkeen. Kaunis aamu sai minuun liikettä ja ryhdyin innokkaana suorittamaan minulle uusia talvivaellusrutiineja.
Heti liikkeelle lähdettyä jännitys hellitti ja pääsin nauttimaan olostani luonnossa. Luonnossa olen onnellisimmillani, siitä ei pääse mihinkään.
Vaellukselle täytyy aina lähteä nöyrin mielin. Luonto voi tarjoilla eteen kaikkea sellaista, joka voi vaikuttaa reissun kulkuun. Alkuperäiset suunnitelmat voivat muuttua moneen kertaan. Mahdollisiin muutoksiin on syytä varautua, vaikka se kuinka harmittaisi. Ylimääräisiä riskejä ei kannata ottaa, vaikka riskien välttäminen saattaisi tuntua ylivarovaiselta nössöilyltä.
Ilma oli kolea ja tuuli tuntui purevalta. Päivän suunnitelmamme oli edelleen avoinna. Kumpikin taisi mielessään toivoa välipäivää, ja päivän venyessä kohti puoltapäivää, vihdoinkin sanoimme sen ääneen “jäämmekö vain tähän”.
KOMMENTIT