Ensimmäisen vaelluspäivän kertomus
Nukuin yöni katkonaisesti enkä aluksi meinannut saada unta. Tupa oli liian lämmin ja muiden kuorsausäänet estivät unentulon. En kuitenkaan jaksanut hakea eteisessä olevasta rinkasta korvatulppia.
Kello herätti seitsemältä, kuten olimme edellispäivänä muiden retkeilijöiden kanssa sopineet. Vanuttelin makuupussissani kuunnellen muiden aamupuuhien ääniä. Kuulin kuinka kamiina sytytettiin ja sen kuinka Rami puki kahistellen vaatteita päälleen.
Tuvan hiljalleen lämmetessä kampesin itseni ylös punkastani. Huussireissulla huomasin aamun jo sarastavan punertavana taivaanrannassa, vaikka aurinko nousisi tänään vasta muutaman tunnin päästä ensimmäisen kerran kaamoksen jälkeen. Kaunis aamu sai minuun liikettä ja ryhdyin innokkaana suorittamaan minulle uusia talvivaellusrutiineja.
Uusien retkirutiinien opettelua
Aamupalaksi minulla oli joka aamulle kotona jo valmiiksi voidellut ruisleivät. Otin leivän aina kahvivettä keitellessäni taskuun sulamaan. Olin varannut aamupalavaihtoehdoksi myös pussillisen pikapuuroa ja välipalapatukan. Välipalapatukan söin monena päivänä vasta iltaruuan yhteydessä. Puurot jäivät tällä reissulla kokonaan syömättä.
Aamupalan jälkeen piti keitellä vettä tulevaa päivää varten. Rautulammella oli puro auki, josta onneksi sai vettä eikä tarvinnut sulattaa lunta. Keitin vettä termospulloon ja laitoin lounaan ruokatermariin tekeytymään. Lounaaksi meillä oli aina kaupan kuivatettu valmispasta, johon lisätään vain vesi ja sen kaveriksi muutama lihapulla. Täytimme myös vesipullot, jotka sujautimme villasukkiin, ettei vesi jäätyisi pakkasessa.
Ahkion pakkaaminen on nopeampaa kuin rinkan pakkaaminen. Ahkiossa on paljon enemmän tilaa eikä varusteita tarvitse kummemmin sulloa. Löysin nopeasti minulle loogisimman tavan pitää tavaroitani järjestyksessä. Vannon värikoodattujen pussien nimeen, ne helpottavat tavaroiden löytämistä, kun tietää mitä on minkäkin värisessä pussissa. Tavaroiden löytämistä helpottaa myös se, että reissun alussa päättää tavaroille paikat ja pitäytyy siinä järjestyksessä koko retken ajan.
Aamuhämärässä liikkelle
Sain aamupuuhat ja pakkaamiset nopeammin valmiiksi kuin olin ajatellut. Olin innoissani pakannut jo ahkioni ja odottelin lähtövalmiina, että Rami sai hoidettua itsensä lähtövalmiiksi. Kerrankin minä odotan Ramia! En malttanut odottaa, millainen päivä olisi tulossa ja minkälaista eteneminen on Rautulammelta Lankojärvelle.
Lähdimme tuvan pihasta valmista uraa Lankojärven suuntaan. Hiihtelin Ramin perässä onnellisena ihastellen aamuhämärää ja vähitellen kirkastuvaa maisemaa. Ramia ärsytti haastava maasto ja hän jupisi asiaa ääneen. Valmis ura teki tiukkoja mutkia mäkisessä maastossa. Näissä oli vaikeaa hallita aisojen päässä tulevaa ahkiota. Minua nämä haasteet eivät tuossa hetkessä häirinneet, vaan jaksoin kärsivällisesti kikkailla vaikeiden paikkojen ohi. Olin onnellinen, että tämä on tällä hetkellä ainoa haaste elämässäni. Mitkään muut murheet tai arkiset huolet eivät edes päässeet luokseni koko reissun aikana. Vaelluksilla mieli liikkuu aika kevyellä taajuudella. Luonnossa en murehdi, sure tai ahdistu.
Serpentiinipätkän jälkeen eteneminen oli Lankojärvelle asti aika keyvttä ja helppoa. Loivassa alamäessä oli helppo kulkea valmista latua pitkin. Emme taaskaan pitäneet varsinaisia taukoja. Pysähtelin välillä ihmettelemään ympäröivää kauneutta, mutten jaksanut kaivaa juomapulloa tai taukotakkia esille. Talvinen luonto on ihmeellinen! Lumi kätkee alleen kaikenlaisia muotoja ja paljastaa eläinten liikkeet eri tavalla. Puoli kahdentoista aikaan aurinko nousi pastellinväriselle taivaalle 7. hääpäivämme kunniaksi. Mieli oli korkealla.
Ilta tuvalla kahdestaan
Saavuimme Lankojärven tuvalle yllättävän nopeasti aikaisin iltapäivällä. Kello ei tainnut olla edes kahta. Mietimme miten saisimme pian pimenevän iltapäivän ja illan kulumaan. Tämä huoli osoittautuu joka kerta turhaksi. Aika kului helposti puuhastellessa. Teimme avannon, josta saimme vettä tupaan. Lämmittelimme tupaa, jonka lämmittämiseen meni huomattavasti pidempi aika kuin Rautulammen tuvan lämmittämiseen.
Saimme olla koko päivän tuvalla ihan kahdestaan ja päätimme taas yöpyä tuvassa. Seuraavaksi yöksi oli ruvattu kovaa tuulta ja lumisadetta. Sain Rautulammen tuvalla olleelta iloiselta tyypiltä popcorn-pussin jämät. Paukuttelin hääpäivän kunniaksi popparit. Kömmimme taas punkkiimme lukemaan kirjoja. Minä rouskuttelin poppareita samalla.
Ennen nukkumaanmenoa Rami laittoi vielä kamiinaan puita ja minä puhalsin kynttilät sammuksiin. En meinannut taaskaan saada unta liian kuumassa tuvassa. Yhtäkkiä yöllä havahduin siihen, että pöydällä paloi kynttilä, vaikka olin puhaltanut kynttilät sammuksiin. Yhtäkkiä olin aivan hereillä ja olin varma, että tuvassa pörrää jotkut samantyyppiset henget kuin kirjassa, jota luin. Herätin Raminkin ihmettelemään asiaa, mutta hän ei jaksanut paljoa kiinnostua asiasta vaan käänsi kylkeä. Jäin sydän pamppaillen kuuntelemaan tuulen huminaa ja pauketta kamiinan hormissa ja tuvan hirsissä. Ehkä olin puhaltanut kynttilän huonosti? Sain itseni rauhoiteltua ja pyöriskelyn jälkeen lopulta uni tuli uudestaan, mutta kova alusta herätti monta kertaa yössä vaihtamaan asentoa, kun vuorotellen lonkka, selkä tai olkapää kipeytyi.
Lue myös:
Näin valmistauduin tammikuiselle talvivaellukselle
Talvivaelluksen pakkauslista – Oliko minulla mukana mitään turhaa tai puuttuiko jotain?
No pääsittekö te pois sieltä? Vai veikö se kynttilän sytyttänyt mörkö teidät?
Joo, päästiin. 😄 Työt on vaan ikävästi vienyt taas kaiken ajan ja energian, niin en ole ehtinyt kirjoittaa lisää vaellustarinoita. Toivottavasti ehdin taas pian kirjoittaa.