Lastenpyöräily ja ARVONTA

*Yhteistyössä Crescent

Minulla on kolme tytärtä, kaikki elokuussa syntyneitä. Esikoinen täyttää 12-vuotta, keskimmäinen 10-vuotta ja kuopus täyttää kahdeksan. Tytöt saivat valita Crescentin pyörävalikoimasta itselleen pyörät. Jännä huomata millä kriteereillä lapset pyörää valitsevat. Tärkein seikka on väri. 😀 Tytöt! Lastenpyöriä saa myös vähän jokaiseen tarpeeseen samaan tapaan kuin aikuisillekin. On yksivaihteisia, sporttisempia hybridin oloisia ja sitten on maastopyöriä. Pyöriin saa myös aikuistenpyörien tapaan erilaisia lisävarusteita. Löytyy monennäköisiä istuimia, soittokelloja, koreja ja kaikkea mahdollista (klik). Pyörästä voi lisävarusteiden avulla tuunata omannäköisen.

Esikoisen pyöräksi valikoitui aikuisten valikoimasta classicpyörä Crescent Lomma. Esikoinen täytti juuri ja juuri aikuisten pyöräkoon kokokriteerit, sillä hän on hieman yli 150 senttiä pitkä. Pyörässä ei ole vaihteita, koska kolmevaihteisessa vastaavassa ei ollut samaa väriä valittavissa. 😀 Mintunvihreä-vaaleanpunainen mummis on kyllä aivan superherkku ja kerää katseita pyöräteillä liikkuessa. Mun piti itse käydä vähän testikruisailulla pyörällä. Iski kateus, koska itselläni ei ole tuollaista tavispyörää lainkaan. Esikoisen aiempi pyörä oli jopon kaltainen ja tyylilleen uskollisena valitsi tuollaisen katu-uskottavan pyörän eikä mitään sporttista hybridiä.

Keskimmäinen tytär olisi välttämättä halunnut itselleen kirkaanpunaisen classicpyörän, mutta koska ressukan jalat eivät olisi yltäneet istuimelta polkimille, niin piti kääntää tytön pää ja pyytää häntä valitsemaan sopivien pyörien valikoimasta. Onneksi hänellekin löytyi mieleinen mintunvihreä Crescent Mist, joka on seitsemänvaihteinen 26 tuuman pyörä. Pyörä on hänelle juuri sopiva pienimmillä säädöillä. Keskimmäinen tytär on noin 140 senttiä pitkä.

Kohta kahdeksanvuotiaan kuopuksen pyöräksi valikoitui 24-tuumainen Crescent Lone. Pikkuisen pyörässä on seitsemän vaihdetta. Pyörän saavuttua kuopusta hieman hirvitti vanteiden oranssi väri, mutta testiajon jälkeen naama oli näkkärillä eikä hän olisi malttanut lopettaa pyöräilyä lainkaan. Tyttö oli niin polleana koska pyörässä oli niin monta vaihdetta ja istuinkin on aivan uniikki. Kuopus on noin 130 senttiä pitkä.

Crescent on tunnettu laadustaan ja pyörät tosissaan ovat todella laadukkaan oloisia ja tulevat varmasti kestämään käytössä sisarukselta seuraavalle. Crescentissä on myös se hyvä puoli, että ne säilyttää arvonsa ja pyörän saa hyvin myytyä käytettynä eteenpäin, jos seuraavaa käyttäjää ei ole omassa perheessä.


Naapuruston pyöräilyjengiä. 🙂

En malta odottaa, että päästään koko porukalla tekemään pyöräretkiä. Eväät reppuun ja koko päiväksi jonnekin kivoihin maisemiin hengaamaan. Tytöt jaksavat pyöräillä jo pitkiäkin matkoja. Retki Suomenlinnaan voisi olla kiva. Ihana pyöräilykesä tiedossa.

Lasten pyörää valikoidessa kannattaa ehdottomasti testiajaa pyörä ja katsoa ammattilaisen kanssa, että pyörä on varmasti sopiva.

Saan ARPOA teille lukijoille potkupyörän. Potkupyörä on loistava tapa opetella pyöräilyn tasapainoa ja ohjaustangon hallintaa. Moni potkupyörällä aloittanut on siirtynyt suoraan pyörään, jossa ei ole apupyöriä.

YKC4021602.jpg_6 168663

Erityisesti ihan pienten lasten vanhemmat tai pikkuihmisten kummit syöksykää kommenttiboksiin kirjoittamaan kumman värisen potkupyörän haluat ja miksi. Muista jättää sähköpostiosoite, josta sinut saa kiinni, että saan voittajaan yhteyden. Arvonta on käynnissä ensi viikon maanantaihin 25.5.2015 klo 23.59 asti.

Konsernin virallinen pyörälenkki

Viime viikolla mun kalenteriin ilmestyi varaus otsikolla “Konsernin virallinen pyörälenkki – kapeat renkaat ja kyyryssä”. Hyväksyin kutsun välittömästi, vaikka samalle päivälle osui laktaattitesti ja pyramidivetoharjoitus (tästä lisää myöhemmin).

Pölähdin toimistolle kuvausten jälkeen jännittämään mitä on luvassa. Pitkät pyörälenkit on parhaita porukassa ja niin, ettei itse tarvitse suunnitella reittiä. Jesse oli suunnitellut meille reitin, joka alkoi Mellunmäen metroasemalta. Siirryimme nopeissa asuissamme ja pyörinemme metrolla alkupisteeseen ja lähdimme sotkemaan.

Matkan varrella sattui ja tapahtui. Muutaman kerran jouduimme suunnistamaan reittiä uusiksi. Mun pyörästä irtosi kaksi kertaa poljin ja Jessen pyörän ohjaustanko löystyi. Onneksi oli työkalut mukana. Mun pyörän poljin ruuvattiin ensin tuossa videolla näkyvällä tavalla. 😀 Laitettiin me se sitten ihan tavallisesti, en olisi uskaltanut ajaa noin.

https://youtu.be/E0rHKDVaED4

Rullailtiin aika leppoista tahtia noin 60 kilometriä, jonka jälkeen pyöräilin vielä kotiin, eli mulla matkaa kertyi 70 kilometriä.

Matkalla pysähdyimme ihanan Palménin kyläkaupan kohdalla vetämään berliininmunkkia ja colaa. Lopetin ruokavaliosekoilut ja palasin vanhaan ruokavaliooni, tosin pyrin jatkossakin välttämään niitä tiettyjä vatsalleni epäsopivia asioita ja eiköhän tässä aikanaan rauhallista tahtia muutoksia tehden löydy se mulle oikea ruokavalio. Mä selkeästi stressasin siitä ruokavaliosta mahani ihan solmuun.

Pyöräretken jälkeen olin ihan tyhjä. Sykemittarikin ilmoitti palautumisajaksi 60 tuntia. Viikonloppu meneekin sitten rentoutuessa. Tänään luvassa pitkästä aikaa tyttöjenilta! Ihanaa!

Maantiepyöräilykausi aloitettu

Tänään oli aivan huippuhyvä päivä! Heräsin hyvin nukutun yön jälkeen, söin aamupalan ja tein vähän töitä. Sitten vaihdoin maantiepyörään uuden sisäkumin puhjenneen tilalle, pesin pyörän ja peräti vähän huolsin sitä: kiristin jarrut. Olen oppinut tänä keväänä älyttömästi pyöristä ja pyöränhuollosta, siitä kiitos kuuluu Crescent-yhteistyölle. Renkaan vaihdettuani huomasin, että ulkokumi vetelee ihan viimeisiään. Päätin ottaa riskin ja rullailin Lauttasaareen lähimpään pyöräliikkeeseen ostamaan uuden pistosuojatun ulkokumin, ettei rengas puhkea heti taas uudestaan. Askartelin uuden ulkokumin liikkeessä paikoilleen ja lähdin polkemaan kevään ensimmäistä maantiepyörälenkkiä.

Sivujuoni: Olen hajamielinen tumpelo ja cyclocrossi seisoo työpaikan kellarissa lukittuna ja avaimet ovat hukkuneet. Kyllä, vara-avaimia myöten. Siitä johtuu tämä maantiepyörän innokas kesäkuntoon laittaminen. Nyt tarvitaan rälläkkä, jolla U-lukon saa avattua. Voi voi voi. Toinen sivujuoni suurelle tarpeelle päästä ulos, oli lasten vatsatauti jonka vuoksi viikonloppu meni pitkälti sisällä.


Onneksi pesin eilen kylppärin.


Olin myös itse aika musta operaation jälkeen.

En tiedä miten sitä fiilistä voisi kuvailla, mikä ensimmäisestä pyörälenkistä tuli. Enkä tiedä miten pyöräily voi olla niin siistiä. Jokin mieletön vapauden fiilis siitä tulee ja sitä myöten riemu. Siihen vielä keväinen auringonpaiste ja ohimoilta valuvat hikipisarat. Rullailin 56 kilometriä pitkin Espoon sivuteitä. Jokin jännä taika on myös kestävyysurheilussa.

Pyöräilykunnossa ja aerobisessa kunnossa ylipäänsä on paljon parannettavaa, mutta onneksi kevät on vasta aluillaan. Tuleva kesä ja syksykin tietää keskittymistä juoksuun, mikäli mun kroppa vain kestää. Voisin ihan tässä ja nyt luvata, että huollan kehoani tästä lähtien paremmin ja muistan jatkossa lämmittelyt, koska se estää tehokkaimmin vammat.

Tänään huolsin kroppaani taas Helsingin Urheiluhieronnassa. Jalka vaikuttaa jo tosi lupaavalta. Otin tänään muutamia juoksuaskeleita eikä jalka enää samalla tavalla vihlo ja portaiden nousu sujuu jo kivuitta. Aika pitkään tämä vaiva on kyllä kestänytkin. Sama juttu oli viime vuonna, mutta onneksi pystyin koko kesän sitten juoksemaan vaivoitta. Toivottavasti tämä vuosi menee samalla kaavalla. Vaikka hehkutankin pyöräilyä, niin kyllä se juoksu on vaan mun ykköslaji ja josta saan parhaimmat kiksit.

Nyt toivon, että jalka on loppuviikosta siinä kunnossa, että pääsen taas juoksemaan. Sain Tuukalta jälleen kotihoito-ohjeita, joita aion nyt myös noudattaa. Pitää kaivaa se sama säntillinen asenne itsestäni esiin, joka mulla oli olkapääleikkauksen jälkeisen kuntoutuksen kanssa. Tein täsmällisesti kaikki kuntoutusliikkeet, joita fysioterapeutti neuvoi.

Lisää juoksujuttuja on siis tiedossa jatkossakin ja yksi uusi tavoitekin on jo tiedossa, mutta niistä lisää myöhemmin.

GoExpo-lippujen voittajat

Hellurei, nyt on messuliput arvottu ja onnelliset voittajat ovat saaneet viestiä voitosta. Minä olen tosiaan messuilla Crescentin standilla kaikkina päivinä klo 13-15. Tervetuloa morjenstaan! 🙂

Liput voittivat seuraavat kommentoijat: Emmi, Riikka, Jenna, Riikka, Julia ja Ellinoora. Onnea voittajille!

Ohessa vinkit pyörän pesuun.

http://youtu.be/HOFa3p9dKEg

Messujen sivuilla hehkutetaan, että pyöräilykausi alkaa Fillarimessuista ja niinhän se on. Tiet on ainakin täällä pääkaupunkiseudulla jo lumettomat. Vielä kun hiekoitushiekat lakaistaan pois, niin tämä muija lähtee heti kättelyssä paahtamaan pitkää pyörälenkkiä. Sitä odotellessa!

Toivepostaus: Pyörän valinta

*Yhteistyössä Crescent

Pyörämallien viidakossa on tullut seikkailtua ja ihmeteltyä, mitä eroa kaikilla niillä eri pyörämalleilla on. Muutamat mallit on helppo silmämääräisesti erottaa toisistaan, mutta itselläni oli aluksi vaikeuksia hahmottaa esimerkiksi cyclocrossin, fitnesspyörän ja maantiepyörän erot. Yritän nyt parhaani mukaan vääntää rautalangasta, mitä näissä malleissa on eroa ja kertoa mihin tarkoitukseen ne ovat omiaan.

Itselläni on käytössä kolme eri pyörämallia – maantiepyörä, maastopyörä ja cyclocrossi. Aiemmin pyöräilin vuoden ympäri maastopyörällä, mutta nyt pyöräilyyn enemmän hurahdettua pyöräilen työmatkoja vaihdellen cyclocrossilla ja maastopyörällä, kesällä pyöräilen pitkiä lenkkejä maantiepyörällä. Talvisin laitan pyörään tietysti nastarenkaat, että pyöräily olisi mahdollisimman turvallista.

Lähden esittelemään pyörämalleja perinteisemmästä päästä ja etenen siitä sitten vähitellen hifistelypyöriin.

Classicpyörä, mummopyöränä tai citypyöränä paremmin tunnettu

Mummopyörä sopii kauppapyöräksi, kruisailuun, fiilistelyyn ja miksei työmatkapyöräilyynkin. Klassikkopyörä on pyörien pyörä. Classicpyörää saa yksivaihteisena tai vaihteiden kanssa. Jalkajarruinen ja napavaihteinen pyörä on oivallinen valinta satunnaiseen pyöräilyyn ja pitkäaikaiseksi kulkupeliksi. Yksinkertaisuudensa vuoksi pyörää ei tarvitse kauheasti huoltaa.

 

Hybridi

Hybridipyöräkategoria on laaja. Hybridipyörässä yhdistyy maasto- ja retkipyörien ominaisuudet ja tämän ansiosta se taipuu hyvin muhkuraisempaan maastoon, mutta parhaimmillaan se on kaupunkiympäristössä. Hybridipyöriä löytyy sporttisen näköisinä ja riisuttuina tai varustellumpana ja perinteikkäämmän näköisenä. Erinomainen työmatkapyörä.

Fitnesspyörä

Fitnesspyörä on vähän kuin cyclocrossi tai vähän kuin hybridi. Suomeksi sanottuna se on riisuttu hybridi ja cyclocrossi suoralla ohjaustangolla. Fitnesspyörä on riisutun varustelunsa ansiosta nopea, mutta järeämpien jarrujensa ansiosta turvallinen työmatkapyörä.


Kuva: Crescent

 

Maastopyörä, MTB

Maastopyörä soveltuu nimensä mukaisesti parhaiten kadun ulkopuolelle. Leveät ja kohokuvioiset renkaat ovat omiaan pitämään ajon turvallisena monenlaisella alustalla. Maastopyörän ajoasento on pysty, että havainnointi sokkeloisessa ja muuttuvassa ympäristössä on helpompaa. Maastopyörä soveltuu paksujen ja kuvioitujen renkaiden ansiosta myös talvipyöräilyyn. Maastopyörässä on runsaasti vaihteita, jotta sillä pääsee polkemaan jyrkkääkin mäkeä ylös. Maastopyörien alalajeja löytyy moneen eri tarkoitukseen ja pyörän saa jousitettuna tai ilman jousia. Äärimmäinen versio maastopyörästä on fatbike, jossa on tuplasti leveät renkaat. Läskipyörällä voi melkein pyöräillä vaikka vettenpäällä. 😀

Cyclocross

Cyclocross on maantiepyörästä cyclocross-kisoihin jalostettu malli. Cyclari on nopea ja kevyehkö pyörä, joka on omiaan pidempää työmatkaa polkevalle tai pyörällä lenkkejä tekevälle. Pyörän ajoasento on matala ja aerodynaaminen. Cyclocrossin erottaa maantiepyörästä suurempi maavara ja järeämmät jarrut. Cyclocrossin saa varusteltua hybridin suuntaan tai vaihtoehtoisesti riisua, jolloin silmämääräisesti cyclocrossin erottaminen maantiepyörästä voi olla vaikeaa.

Maantiepyörä, kilpapyörä

Tässä kohtaa lähtee mulla mopo käsistä ja alkaa valua kuola suupielistä. Maantiepyörässä on sileät, kapeat ja korkeapaineiset renkaat ja käyräsarvet. Maantiepyöriä saa alumiinirungolla tai hiilikuiturungolla tai erilaisiin käyttötarkoituksiin jalostettuina (triathlonpyörä, aika-ajopyörä). Mitä kevyempi pyörä, sitä nopeampaa pääsee. Myös pyörän osia saa monen eri tasoisia ja hinta saattaa kivuta tähtitieteelliseksi. Itse ajan alumiinirunkoisella pyörällä, joka riittää minun tarpeisiini vallan mainiosti, mutta säännöllisesti himoitsen uljaita hiilikuiturunkoisia kiitureita.

Sähköpyörä

Pyörän saa myös sähköavusteisena, joka tarkoittaa sitä, että pyörän liikkumista avustaa polkimia polkiessa sähkövoima. Sähköpoweri on tervetullut lisä esimerkiksi ylämäissä ja vastatuulessa. Sähköavustus loppuu, kun pyörä kulkee yli 25 km/h. Sähköpyörä on hyvä valinta pitkää työmatkaa polkevalle ihmiselle, joka nauttii ulkona olemisesta. Sähköpyöriä saa lähestulkoon missä mallissa tahansa, eli ei näytä miltään hassulta mopon ja jopon välimallilta, vaan ihan tavalliselta pyörältä.

Tärkeää

Pyörää valitessa suunnata pyöräliikkeeseen ja turvautua ammattilaisen apuun, että tulee varmistettua sinulle juuri sopiva rungon koko ja sopivat pyörän ominaisuudet. Väärän kokoinen pyörä on todella epämiellyttävä polkea ja saat vain selkäsi kipeäksi. Myös pyörän säätöjen

Fillarimessut

Viikon päästä alkaa GoExpo-messut, jonne minäkin olen menossa. Löydät minut Crescentin standilta joka päivä klo 13-15. Tule moikkaamaan ja testaamaan pyöriä. Saan arpoa teille lukijoille kuusi messulippua, joten osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen jokin postaustoive. Arvonta päättyy tiistai-iltana 3.3.2015 klo 22, jotta ehdin keskiviikkona postittamaan liput voittajille ennen messuja. Muistathan ilmoittaa kommentoidessa voimassa olevan sähköpostiosoitteen, että saan voittajiin yhteyden. Sähköpostiosoite näkyy vain minulle.

Työmatkapyöräilijän arkirutiinit

Kysymyspostauksessa kysyttiin kuinka kauan mulla kestää aamuisin laittautua ja mitä tavaroita kuljetan mukanani. Ajattelin paneutua aiheeseen ihan koko postauksen verran.

Edellisessä työpaikassa mulla oli kokonainen pukukaappi käytössä, jonne olin vuosien aikana ehtinyt kuljettaa melkoisen arsenaalin kamaa. Vakiovarusteina siellä oli pyyhe, shampoo, hoitoaine, suihkugeeli, dödö, shaver ja vartalovoide. Vaihtelevana varustuksena pikkuhousunsuojia, tops-puikkoja ja vaihtovaatteita ja -kenkiä.


Vanhan työpaikan pukkarista kaipaan kuivauskaappia. Sadekelillä ei pelkkä sade kastele, vaan renkaiden mukana roiskuva vesi viimeistelee sen, että on ihan takuuvarmasti läpimärkä eivätkä läpimärät vaatteet ehdi kuivua työpäivän aikana.

Uudessa työpaikassa ei ole ehkä mun onnekseni mitään pukukaappia mihin säilöä puolta omaisuutta, vaan mun pitää osata aamulla päättää kaikki se tavaramäärä mitä reppuun pakkaan. Päivittäin tarvittavat tavarat roudaan aina repussa mukanani, eli työvaatteet, meikit, kasvovoiteet, asusteet, tietokone ja kengät. Reppuna mulla on susiruma JanSport, joka on saanut osansa suomen talvesta. Repun tärkein ominaisuus on tilavuus, joten sen kriteerin reppu täyttää. Tällä hetkellä kun kuljetan mukanani tietokonetta ja usein kameraakin, niin vähän arveluttaa, että riittääkö laitteita suojaamaan repun sadesuoja. Minulla onkin aikeissa etsiä vedenpitävä reppu, jossa voi huoletta kuljettaa arvokkaampaakin omaisuutta.

Tavaran roudaaminen on oma taiteenlajinsa ja kommelluksilta en ole voinut välttyä. Muistan eräänkin aamun, jolloin tiukat farkut repesivät kertakaikkiaan tyylikkäästi haaroista polviin. Ei siinä auttanut kuin vetää nuhjuiset legginsit jalkaan ja hiipiä keskustaan ostamaan uudet housut. Onneksi legginsit löytyivät pukukaapista. On ollut aamu, jolloin olen itkenyt ja nauranut, kun repusta ei löytynyt pikkuhousuja eikä rintsikoita. Ei, vaikka kuinka sen käänsi useampaan kertaan ympäri. Olen suihkuttanut kainaloihin dödön sijasta hiuskiinnettä, meikkipussi on unohtunut useita kertoja… Onhan näitä.

Miten se arkirutiini sitten meneekään? Uuden työpaikan myötä syön aamupalan vasta työpaikalla. Tämä säästää monta lusmuiluminuuttia kodin päässä. Itse työmatkaan menee noin puolisen tuntia. Suihku, meikkaus, vaatteet niskaan, hiuksiin vähän jotain hiusöljyä ja liikahdus työpisteelle. Kaikki tämä vie maksimissaan 20 minuuttia. Kriiseilyaamuina saattaa mennä kauemminkin. Ihonhoidon suhteen olen terästäytynyt pHformulan myötä, mutta hiustenhoito on aika onnettomalla tolalla. Mä pesen hiukset joka aamu, jonka jälkeen laitan hiuksiin vähän jotain öljyä ja annan niiden kuivua kiharalle. Välillä pahoinpitelen hiuksiani vetämällä ne märkinä sotkunutturalle.


Tämä oli lopputulos jonakin päivänä viime viikolla.

Onko sulla kokemuksia/kommelluksia työmatkapyöräilyyn liittyen?

Yksi asia on ja pysyy

Pikainen tervehdys täältä uuden duunin kiemuroista. Olen vielä aika pihalla, mutta yksi asia on pysynyt ennallaan ja se on työmatkapyöräily. Olen pyöräillyt tänne uuteen duuniin reippahasti lähestulkoon joka päivä. Matkaa on hiukan enemmän kuin edelliseen työpaikkaan, eli noin 11 kilometriä riippuen siitä kuinka pahasti eksyn. 😀 Mun työmatkareitti ei ole vielä vakiintunut. Tämä pidempi työmatka on kyllä kiva juttu, koska saan nauttia ulkoilusta vähän pidempään joka päivä.

Tässä alkuviikosta tuli todettua, että nyt on kiitollinen vuodenaika pyöräillä, koska aamuisin alkaa olla jo aika valoisaa ja näkee upeita auringonnousuja. Auringonnousujen näkeminen on mulle myös yksi iso motivoiva tekijä lähteä ajoissa polkemaan. Jos lähtee ratkaisevat puoli tuntia myöhemmin, niin maisemat ovat paljon tylsemmät. Tämä motivointitekijä toimii kesää kohti koko ajan paremmin. Jossakin vaiheessa on pakko luovuttaa, koska päivä pitenee koko ajan ja aurinko nousee koko ajan vain aikaisemmin.

Tämän viikon aurinkoiset päivät ovat olleet kyllä herkkua. Mieliala kohenee välittömästi ja olo on paljon kepeämpi. Uusi työ kyllä osaltaan vaikuttaa tähän mielialaan kohentavasti.

Työmatkapyöräily on ihan parasta. Siitä saa niin paljon voimaa. Mulle se on välillä meditointia, toisinaan pohdiskelen asioita, joskus keskityn kuuntelemaan musiikkia, välillä mulle riittää pelkät maisemat. Todella harvoin työmatkapyöräily ärsyttää tai ottaa päähän. Vaikeinta on lähteminen, mutta sekin harvemmin. Työmatkapyöräily on mun rutiini ja repun pakkaaminen on mulle iisimpää kuin se, että menisin suihkuun ja alkaisin kotona kiukuttelemaan vaatevalintojen kanssa. Työpaikalla on enää turha kiukutella niitä valintoja, joita on reppuun päätynyt, jos haluaa vaatteet päällä tehdä töitä, niin ne vaatteet on vain kiukuttelematta vedettävä päälle.

Nyt siirrynkin tuonne pukkariin vetämään kuraisia trikoita päälle ja lähden kotiin viettämään 34-vuotissynttäreitäni. Ohjelmassa on kävelylenkki ja sitten tyttöjeni kanssa vähän herkuttelua ja saunomista.

Talvipyöräilyvideoita

Jos ette ole vielä Sykesportin sivuilta bonganneet talvipyöräilyvideoita, niin tässä niitä nyt sitten on kaksin kappalein. Ensimmäisessä videossa on pyörän talvivarustelussa ja toisessa talvipyöräilypukeutumisesta.

https://www.youtube.com/watch?v=CsP3oj6YRKI

https://www.youtube.com/watch?v=oAT_BZ67c2Q

Ps. Älä käytä niitä pyörän valoja vilkulla, poliisikin kieltää sen. Mun tekee mieli taklata ne pyöräilijät, jotka tulee vilkkuvaloilla vastaan. Samaan taklattavien kastiin menee ne, joilla ei ole kypärää, heijastimia tai valoja.

Suhtautuminen urheiluvammaan

Heissan! Reissusta on nyt kotiuduttu rentoutuneena ja akut on ladattu täyteen. Ainoa ongelma nyt on vain, että en saa oikein itseäni ajoissa nukkumaan. Hurja kahden tunnin aikaero kuitenkin verottaa. Hah. Reissun tarkoitus oli vähän nollata ennen uuden alkua. Reilun viikon päästä siirryn nykyisestä duunistani Sykesportin leipiin tuottajan hommiin. Samalla toki jatkan bloggaamista ja tarkoitus olisi panostaa blogiin enemmän. Olen tästä uudesta alusta todella innoissani ja kiitollinen. En malta odottaa, että pääsen tekemään niitä juttuja, joista eniten nautin.


Milloinkahan sitä taas pääsisi juoksemaan?

Tätä uuden alun innostusta hieman himmentää se, etten ole fyysisesti täydessä terässä. Jalkavamma, joka ilmaantui muutama päivä ennen reissua, ei ole vieläkään parantunut tai edes osoittanut mitään paranemisen merkkejä Burana-kuurista huolimatta. Mulla olisi nyt ihan kauheasti intoa tehdä ja kokeilla kaikkea, mutta jalka on kyllä suoraan sanottuna aika huonona. Tänään kokeilin varovaisesti pyöräillä. Pyöräilin tosi kevyesti töistä kotiin ja totesin, että se ei nyt oikein kannata. Jalalla ei kestä pyörittää polkimia, ei painaa eikä nostaa. Illalla sitten kävin lasten kanssa uimassa ja uin vähän reilun kilometrin verran rintauintia. Oli tarkoitus uida ainakin kaksi, mutta jalka ei kestänyt rintauinnin potkuja, joten näin viisaammaksi jättää treenin kesken. Vapaauintia en osaa. Vapaauinnin potkuja jalka saattaisi kestää, joten ehkä tämä olisi yksi lajivaihtoehto opeteltavaksi. Tällä hetkellä mun vapaauinti on sitä, että luulen hukkuvani, kun en hallitse sitä tekniikkaa vähääkään.

Mulla on näitä rasitusvammoja ollut ennenkin, kuten taisin tuossa pari postausta takaperin kirjoitellakin. Näihin on aina yhtä vaikea suhtautua ja asennoitua taas siihen kuntoutumiseen. Mikä tässä on niin vaikeaa? Eihän näille mitään voi, eikä asia voivottelemalla muutu, mutta kyllä se vaan siltikin harmittaa. Ei pääse tekemään niitä itselleen mieluisimpia juttuja ja jää tosi iso osa liikkeistä ja urheilulajeista pois. Kuka jaksaa motivoitua treenaamaan x aikaa pelkkää yläkroppaa? Heitin tänään vitsillä, että nyt olisi hyvä hetki lähteä tavoittelemaan uutta penkkienkkaa. Nyt en pääse hikoilemaan reissussa syötyjä höttöhiilareitakaan kropasta pois. Työmatkaliikuntakin on jonkin aikaa tauolla. Miten mä selviän? 😉 Tämän tason asioista valittaminen paljastaa sen, että elämässä on asiat muuten aika hyvin. Se on ihan kiva asia kuitenkin huomata.

Olisiko teillä jotain hyviä lajivaihtoehtoja kokeiltavaksi jalkapuolelle? Entä suhtautumis- ja asennoitumisvinkkejä toipumiseen? Itse tässä tänään asiaa pohtiessa tulin siihen tulokseen, että lähelle katsoessa näkee vain liikaa yksityiskohtia ja jää helposti niihin pyörimään. Katse pitää suunnata kauas, vammasta huolimatta täytyy olla tavoite, jonka vuoksi kuntouttaa itseään. Penkkienkka ei ole kovin pitkän tähtäimen tavoite eikä se edes saa mua innostumaan, se saa mut lähinnä nauramaan. Huomenna käyn näyttämässä jalkaa lääkärille, sitten tietää taas vähän enemmän.

Ps. Huomenna arvon Garmin Vívosmart -aktiivisuusrannekkeen, joten stay tuned ja kiitos kärsivällisyydestä!

Työmatkapyöräily

Vihdoinkin olisi toivepostauksen aika. Sain joulukuun lopulla Crescentiltä yhteistyöprojektin yhteydessä testiin uuden cyclocross-pyörän (Crescent Zepto Comp), joka varusteltiin talvikelpoiseksi. Yhteistyöprojektin tuotoksia pääsette tässä tammikuun aikana ihmettelemään, jolloin on tulossa useampi video ja yksityiskohtaisempi artikkeli talvipyöräilystä, pyörän talvivarustelusta ja pukeutumisesta.

Ennen näitä viimeistellympiä tuotoksia kerron vähän omia kokemuksia työmatkapyöräilystä ja talvipyöräilystä.

 


Crescent Zepto Comp

 

Mun ensimmäinen kunnollinen pyörä – Gary Fisher Marli

Aloitin työmatkapyöräilyn keväällä 2010, jolloin olin aloittanut työt uudessa työpaikassa. Mulla oli pyörävarastossa ollut useamman vuoden käyttämättömänä Hobbyhallista ostettu pyörä. Ajelin sillä innokkaasti, kunnes se varastettiin. Ostin samasta lafkasta uuden pyörän, joka osoittautui paljon huonommaksi kuin edeltäjä. Sata kilometriä viikossa hinkatessa ei viitsisi ihan millä tahansa konkelilla sotkea ja kun pyöräilyyn hurahtaa, niin siihen hurahtaa. Taistelin tuolla halpispyörällä yhden kesän ja jotenkin sopivasti talven kynnyksellä avain katkesi pyörän lukkoon ja pyörä jäi talvehtimaan työpaikan pihalle. Keväällä päätin, että rutkulla sitkuttelu saa riittää ja käännyin pyöräilevän ystäväni puoleen. Ostin häneltä maastopyörän. Rakastin tuota Gary Fisherin Marlinia koko sydämestäni ja pyöräilyinnostus lennähti ihan uusille leveleille. Pyörän vaihtamisen yhteydessä tuli satsattua varusteisiinkin vähän. Pyörässä oli lukkopolkimet, joten ostin pyöräilykengät ja vähän paremman kypärän. Tuolloin oli vielä kesä, joten muita varusteita ei kauheasti tarvinnut miettiä. Oikeasti työmatkapyöräilyyn tai talvipyöräilyyn ei mitään kovin hifiä pyörää edes tarvitse, mutta varoitan vain, että lajiin saattaa hurahtaa. Mä nimittäin halusin kohta maantiepyörän ja jokaiseen eri käyttötarkoitukseen oman pyörän. Morjens.

Syksyllä 2011 päätin, että alan polkemaan työmatkat läpi talven ja kävin vaihdattamassa Fillarikellarissa pyörään nastarenkaat. Tätä ennen tosin olin ehtinyt jo vetää muutamat kunnolliset tällit molemmille lonkille.

Syksyn mentyä pidemmälle rupesi ilmenemään erilaisia haasteita varustelun kanssa. Varpaat ja sormet jäätyy aika äkkiä, vaikkei ole edes pakkasta. Pyörä ilman lokasuojia, on märällä kelillä sama kuin pyörisit kuralätäökssä muutaman 360 ihan vain huvikseen. Märälle ja kylmälle kelille on suorastaan mahdotonta löytää sellaisia housuja, jotka on lämpimät ja pysyy kuivana. Takiksi kelpaa vedenpitävä kevyt tuulitakki, jonka alle voi lisätä kerroksia. Tuulihousut eivät ole pyöräillessä mukavat, puhumattakaan mistään sadehousuista. Housut kuin housut kuluu tosi äkkiä takapuolesta, kun niitä käyttää niin älyttömän paljon. Paras ja oikeastaan ainoa ratkaisu tähän on softshell-housut ja ne lokasuojat. Kovallakin pakkasella pärjää softshell-housuila, kun alle laittaa villakerrastoa. Tosi kovalla pakkasella olen tainnut laittaa noiden housujen päälle vielä tuulihousut, mutta näitä kertoja on talvessa ehkä yksi tai kaksi. Varpaiden palelemiseen on tosi helppo lääke – kengänsuojukset. Ihmeellistä, miten yksi ohut kankaanpala lämmittääkin niin paljon. Tuli aika nopeasti huomattua, että kaiken maailman viritykset ja huonolaatuiset kamat tulee äkkiä kalliiksi, kun koko ajan joutuu ostaa uusia tilalle.


Tuli kuvauksissa jonkin verran repeiltyä tälle varustukselle. 😀

Joku ehkä miettii miksi hullussa sitkutella pyörällä töihin päivästä toiseen, vuodenajasta riippumatta. Voisin sanoa, että kokeile, niin tiedät. Olen moneen kertaan yrittänyt sitä fiilistä avata. Mulle se on vaan sellainen juttu, jota mä tarvitsen. Aamulla ennen töitä hetki ulkona omien ajatusten kanssa ja sama nollaus illalla töiden päätteeksi. Ei sitä vaan pysty kuvailemaan. Mä nautin työmatkapyöräilystä ihan älyttömästi, kelistä riippumatta, kunhan varusteet on oikeanlaiset.

Jos maltatte vielä hetken, niin saatte lisää aihepiirin postauksia ja videoita. Sillävälin voitte laittaa kommenttiboksiin kysymyksiä ja toiveita asioita, joista haluaisitte mun kirjoittavan.