Tänään oli aivan huippuhyvä päivä! Heräsin hyvin nukutun yön jälkeen, söin aamupalan ja tein vähän töitä. Sitten vaihdoin maantiepyörään uuden sisäkumin puhjenneen tilalle, pesin pyörän ja peräti vähän huolsin sitä: kiristin jarrut. Olen oppinut tänä keväänä älyttömästi pyöristä ja pyöränhuollosta, siitä kiitos kuuluu Crescent-yhteistyölle. Renkaan vaihdettuani huomasin, että ulkokumi vetelee ihan viimeisiään. Päätin ottaa riskin ja rullailin Lauttasaareen lähimpään pyöräliikkeeseen ostamaan uuden pistosuojatun ulkokumin, ettei rengas puhkea heti taas uudestaan. Askartelin uuden ulkokumin liikkeessä paikoilleen ja lähdin polkemaan kevään ensimmäistä maantiepyörälenkkiä.
Sivujuoni: Olen hajamielinen tumpelo ja cyclocrossi seisoo työpaikan kellarissa lukittuna ja avaimet ovat hukkuneet. Kyllä, vara-avaimia myöten. Siitä johtuu tämä maantiepyörän innokas kesäkuntoon laittaminen. Nyt tarvitaan rälläkkä, jolla U-lukon saa avattua. Voi voi voi. Toinen sivujuoni suurelle tarpeelle päästä ulos, oli lasten vatsatauti jonka vuoksi viikonloppu meni pitkälti sisällä.
Onneksi pesin eilen kylppärin.
Olin myös itse aika musta operaation jälkeen.
En tiedä miten sitä fiilistä voisi kuvailla, mikä ensimmäisestä pyörälenkistä tuli. Enkä tiedä miten pyöräily voi olla niin siistiä. Jokin mieletön vapauden fiilis siitä tulee ja sitä myöten riemu. Siihen vielä keväinen auringonpaiste ja ohimoilta valuvat hikipisarat. Rullailin 56 kilometriä pitkin Espoon sivuteitä. Jokin jännä taika on myös kestävyysurheilussa.
Pyöräilykunnossa ja aerobisessa kunnossa ylipäänsä on paljon parannettavaa, mutta onneksi kevät on vasta aluillaan. Tuleva kesä ja syksykin tietää keskittymistä juoksuun, mikäli mun kroppa vain kestää. Voisin ihan tässä ja nyt luvata, että huollan kehoani tästä lähtien paremmin ja muistan jatkossa lämmittelyt, koska se estää tehokkaimmin vammat.
Tänään huolsin kroppaani taas Helsingin Urheiluhieronnassa. Jalka vaikuttaa jo tosi lupaavalta. Otin tänään muutamia juoksuaskeleita eikä jalka enää samalla tavalla vihlo ja portaiden nousu sujuu jo kivuitta. Aika pitkään tämä vaiva on kyllä kestänytkin. Sama juttu oli viime vuonna, mutta onneksi pystyin koko kesän sitten juoksemaan vaivoitta. Toivottavasti tämä vuosi menee samalla kaavalla. Vaikka hehkutankin pyöräilyä, niin kyllä se juoksu on vaan mun ykköslaji ja josta saan parhaimmat kiksit.
Nyt toivon, että jalka on loppuviikosta siinä kunnossa, että pääsen taas juoksemaan. Sain Tuukalta jälleen kotihoito-ohjeita, joita aion nyt myös noudattaa. Pitää kaivaa se sama säntillinen asenne itsestäni esiin, joka mulla oli olkapääleikkauksen jälkeisen kuntoutuksen kanssa. Tein täsmällisesti kaikki kuntoutusliikkeet, joita fysioterapeutti neuvoi.
Lisää juoksujuttuja on siis tiedossa jatkossakin ja yksi uusi tavoitekin on jo tiedossa, mutta niistä lisää myöhemmin.
Kiitos ihanasta liikuntaan innostavasta blogista! Olen parikymppinen normaalipainoinen nainen. Urheilutaustaa löytyy menneisyydestä, mutta tällä hetkellä olen herännyt karuun totuuteen, olen rapakunnossa. Joatain kumman syystä kuitenkin innostuin puoli maratonista ja tietäisin sen myös motivoivan itseäni liikkumaan. Olisiko yhtään realistista, että todella juoksisin puoli maratonin viiden ja puolen kuukauden päästä? Entä miten harjoittelu olisi hyvä aloittaa ja minkä tyyppisellä viikko-ohjelmalla. Ohjelmia tuntuu löytyvän monia, mutta vaikea tunnistaa hyvä. Sinulla tuntuu löytyvän melkoisesti juoksutaustaa, joten toivoisin että voisit auttaa. Vaikkei rapakunto taidakaan olla sinulle lainkaan tuttu juttu 😉
Moikka! Kiitos ihanasta kommentista. Mä olen aloittanut juoksun aikanaan ihan nollasta ja joka kerta synnytyksen jälkeen kunto on pitänyt rakentaa uudestaan. Voisin kirjoittaa tuosta ajasta, jolloin aloitin juoksemisen ja kertoa miten olen päässyt tähän pisteeseen juoksijana missä olen nyt. 🙂