Talvijuoksuvarusteet

Nyt kun #juostenjouluun-haaste pyörii somessa ja jengi on lähtenyt lenkkipoluille, niin saan jatkuvasti kysymyksiä talvijuoksupukeutumisesta. Kerron tässä postauksessa vinkkini ja lempivarusteeni. Linkit eivät ole kaupallisia, mutta olen saanut varusteet ilmaiseksi. Suosittelen vain hyviksi todettuja varusteita.

Paras nyrkkisääntö juoksulenkille pukeutumiseen on se, että pukeudu aina niin kuin olisit lähdössä +10 astetta lämpimämpään säähän kuin mittari näyttää. Peruskestävyyslenkille voi laittaa vähän tavallista enemmän vaatetta, koska silloin sykkeen ei ole tarkoitus nousta niin korkealle, että hiki lentää.

Vaikka olen juossut vuosia, silti epäröin joka kerta ennen lenkille lähtöä, että mitä juuri tähän keliin kannattaisi pukea päälle. Kirjaan nyt ylös, niin jää muistiin itsellenikin.

+5°C tai yli

  • Kesätrikoot
  • Ohut pitkähihainen juoksupaita teknistä materiaalia
  • Ohut vettähylkivä juoksutakki
  • Hanskoja tai pääpantaa ei tarvita
  • Ohut buff tarvittaessa kaulaan, jos olet herkkä palelemaan kaulasta ja niskasta, kuten minä.

-5°C

  • Talvijuosutrikoot, eli sellaiset, joissa on sisäpuolella harjattu paksumpi sisäpinta ja joissakin on myös etupuolella tuulenpitävät osiot (windstopper).
  • Pitkävartiset juoksusukat
  • Pakkasasteilla valitsen ihoa vasten merinovillaa tai paksumman teknisen urheilupaidan. Pikkupakkasella laitan ohuemman merinovillapaidan tai urheilupaidan.
  • Hiukan paksumpi juoksutakki, jossa on tuulta hylkivät osiot.
  • Hanskat
  • Buff/kauluri
  • Pääpanta (merinovillaa tämäkin)
  • Tavalliset lenkkarit

-15°C

  • Näillä pakkasasteilla talvitrikoiden alle täytyy pukea jo välikerrosta tai vaihtaa trikoot väljempiin juoksuhousuihin, joiden alle mahtuu paremmin kerrastohousut. Ohuet merinovillahousut lämmittää ihanasti, mutta trikoot ei saa olla liian kireät, muuten kerraston hyöty häviää. Täksi talveksi ajattelin hommata itselleni vähän väljemmät juoksuhousut, joiden alle mahtuu hyvin kerrastohousut. (Saa antaa suosituksia.)
  • Pakkasella peppua palelee aina. Olen joskus vetänyt takapuolen suojaksi tuubitopin. Toppahamekin löytyisi kaapista, mutta en ole vielä rohjennut lenkille sen kanssa. Pidempi takin helma suojaa myös. Ihoa vasten oleva paita aina housun sisään tiiviisti.
  • Paksumpi merinovillapaita tai urheilupaita. Tarvittaessa laitan kerrastopaidan alle ohuen topin tai t-paidan.
  • Paksumpi juoksutakki tai ohut kuoritakki. Kuoritakin alla pysyy lämpö, mutta tulee myös hiki ja pysähtyessä tulee nopeasti tosi kylmä.
  • Paksut pitkävartiset juoksusukat
  • Tässä vaiheessa kaivan kaapista talvijuoksulenkkarit, nastalenkkareita en edelleenkään omista.
  • Säärystimet on ehdottomat. Mulla on pitkät säärystimet, jotka yltää polveen saakka. Näistä saa lisälämpöä jalkoihin.
  • Paksumpi kauluri, jonka läpi voi tarvittaessa hengittää.
  • Pipo & hanskat

-25°C

Edellisen listan lisäksi:

  • Yksi kerros lisää takin alle ohut fleece tai sen tapainen välikerros.
  • Väljemmät housut ja sen alle yksi tai kaksi kerrosta.
  • Kuoritakki pitää lämmön takin sisällä, mutta hikoiluttaa enemmän.
  • Buff kasvojen eteen ja niskasta pipon alle. Tämän lisäksi paksumpi kauluri kaulan suojaksi. Jos on kova viima, niin huppu päähän.
  • Pipo syvälle päähän.
  • Paksummat hanskat käteen.
  • Säärystimet

Näin kovalla pakkasella ei kannata juosta kovin pitkää matkaa, ellet ole tottunut. Kylmällä ei tule jano, mutta hikoillessa poistuu nestettä.

VARUSTEVINKIT

TALVIJUOKSUTRIKOOT

2XU tuulenpitävät talvitrikoot
2XU:n trikoot ovat kompressiotrikoot. Nämä ovat loistavat alkutalven juoksuihin. Alle ei saa mahtumaan toista kerrosta.
Salomon softshell-trikoot
Hyvin istuvat ja mukavat trikoot, mutta windstopper-kohdat eivät jousta, joten alle on vaikea saada mahtumaan toista kerrosta.
Kari Traa -talvitrikoot
Nämä ovat minulle uusin tuttavuus. Kari Traa -vaatteet istuvat älyttömän hyvin päälle ja vaatteissa on kivasti heijastimia. Trikoiden ei mahdu välikerrosta, koska windstopper-osiot eivät jousta.
Korkeavyötäröiset Röhnisch-talvijuoksutrikoot
Nämä ovat pehmeät ja miellyttävät päällä. Ei ole yhtään liian tiukat.
Dahlie Sportswear -hiihtohousut
Uskoisin, että hiihtohousut ajavat talvijuoksutrikoiden kanssa saman asian. Ne ovat suunniteltu suojaamaan viimalta, mutta kuitenkin hengittämään ja pitämään lämpimänä.

PÄÄPANTA

Superyellow -merinovillapääpanta
Panta on hengittävä ja sopii hyvin alkutalveen. Kovemmille pakkasille ja tuuliselle kelille valitsen pipon, tai sellaisen pannan, jossa on sisällä tuulisuoja.

KERRASTOPAIDAT / LÄMPIMÄT URHEILUPAIDAT

Jack Wolfskin kerrastopaita
Paita on valmistettu merinovillasekoitteesta. Todella lämmin, mutta myös hengittävä. Kuivuu nopeasti. Hyvä välikerros kylmemmille keleille. Soveltuu myös vaelluksille ja hiihtoon.
Björn Borg urheilupaita
Tämä paita on todella lämmin. Syksyllä tämän päälle ei tarvitse laittaa takkia. Ihanan pehmoinen ja nätti.
Kari Traa -kerrastopaidat
Mulla on kolme Kari Traan kerrastopaitaa: paksu hupullinen merinovillainen, ohuempi merinovillainen (ilman huppua) ja ohut hupullinen teknistä materiaalia. Kaikki ovat todella kovassa käytössä. Olen tykästynyt hupullisiin, koska niillä saa suojattua kaulan ja niskan eikä tarvitse erikseen laittaa kauluria. Hupulliset ovat myös retkeillessä käytännöllisiä, kun pipon saa yöksi päähän ja sillä saa pipon pysymään koko yön päässä.

TAKIT

Kari Traa -talvijuoksutakki
Takin jokainen yksityiskohta on mietitty tarkkaan. Tällä takilla tarkenee vähän tiukemmassakin pakkasessa, jos alle valitsee lämpimän kerrastopaidan. Takki hylkii vettä, mutta sadesäälle valitsen toisen takin päälle.

Jack Wolfskin -kuoritakki
En tiennyt, että kuoritakkikin voi olla kevyt ja hengittävä. Tämä takki mahtuu omaan taskuunsa ja on kuoritakiksi yllättävän hengittävä, mutta samalla suojaa hyvin tuulelta ja sateelta. Takki on valmistettu 100 % kierrätysmateriaaleista. Ja kuten kaikki Jack Wolfskinin tuotteet, tämäkin on valmistettu luontoa mahdollisimman vähän kuormittaen. Missään Jack Wolfskinin tuotteissa ei käytetä PFC:tä, vaan teltat ja kuoritakkien kuoret ovat valmistettu ympäristöystävällisestä ja myrkyttömistä materiaaleista.

Muita käytössäni olevia juoksutakkeja ei näköjään enää myydä, mutta suosin takkeja, joissa takin rintapuoli on joko untuvaa tai muuten topattu.

TALVIJUOKSUKENGÄT

Juoksen talvella kuvissa näkyvillä Sauconyn Peregrine Ice+ -talvijuoksutossuilla tai vaihtoehtoisesti polkujuoksukengillä. Varsinaisia nastalenkkareita mulla ei vielä ole.

Kuvat: Heidi Tainio

3. TREENIVIIKKO #JUOSTENJOULUUN

Nyt alkaa jo kolmas #juostenjouluun-treeniviikko. Näin ne viikot vaan hujahtelee, kun on mieleistä tekemistä ja kunto kohoaa ihan huomaamatta. Tällä viikolla vuorossa on ihanat kamalat pyramidivedot. Nämä vaihtelevan mittaiset vedot on mun omia lemppareita.

Mulla jäi viime viikon pk-treeni tekemättä, koska torstaista asti mulla on ollut flunssatuntemuksia. Korvasin juoksulenkin pitkällä rauhallisella kävelyllä, tosin syke ei kävellessä juurikaan noussut. Keuhoissa kuumottaa ja kuiva yskä kiusaa. Toivottavasti oireet hellittävät pian, että uskaltaisin tiistaina tehdä vedot. Jos ei, täytyy vain siirtää treeni toiselle päivälle.

#JUOSTENJOULUUN
3. TREENIVIIKKO

TIISTAI

Lämmittely
5 minuuttia hölkkää tai reipasta kävelyä, että saat kehon lämpimäksi.
Liikkuvuusliikkeet
5 minuuttia hölkkää tai reipasta kävelyä, niin että sinulle tulee hiki.

Varsinainen treeni
Jälleen viikon ensimmäinen harjoitus on vauhtikestävyysharjoitus. Tällä kertaa tehdään pyramidiharjoitus, eli vetojen pituudet vaihtelevat. Treenin keskikohdassa on pisin veto. Juokse vedot reipasta vauhtia, tällä kertaa selvästi nopeammin kuin aiemmissa harjoituksissa, mutta taaskaan ei haeta maksimaalista suoritusta eikä maitohappoja. Muista lämmitellä keho hyvin ennen ensimmäistäkään vetoa. Kävele lämmittelyn jälkeen ennen varsinaiseen treenin siirtymistä.

Rookie: Juokse vedot: 2 min, 4 min, 6 min, 4 min, 2 min, 120 sekunnin kävelypalautukset vetojen välissä
Hölkkääjä: Juokse vedot: 2 min, 4 min, 6 min, 8 min, 6 min, 4 min, 2 min, 120 sekunnin kävelypalautukset vetojen välissä
Lähes nylkky: Juokse vedot: 2 min, 4 min, 6 min, 8 min, 8 min, 6 min, 4 min, 2 min, 120 sekunnin kävelypalautukset

Loppuverryttely
10 minuutin loppuverryttely. Jäähdyttele kroppa ensin kävellen reippaasti, kunnes syke tasaantuu. Vaihda sykkeen laskettua kevyeen hölkkään. Aloittelijat voivat kävellä koko loppuverryttelyn.

TORSTAI

30–60 minuuttia vapaavalintaista liikuntaa.
Jos jalat kestää, juokse sykealueella 140-150.
+ venyttelyä ja liikkuvuutta

LAUANTAI

Lauantain lenkki on jälleen peruskestävyysharjoitus. Jos aikaisemmilla viikoilla maanantain treenissä on tuntunut, että jalat eivät ole vielä palautuneet, tee ihmeessä joko lauantain treeni perjantaina tai maanantain treeni tiistaina.

Peruskestävyysharjoitus tarkoittaa matalasykkeistä juoksua. Jos sinulla on sykemittari, sykkeen tulisi olla alle 140 iskua minuutissa, mutta yli 120. Syke saattaa karata korkeammalle ylämäissä tai muuten huomaamatta, mutta lenkin keskisyke on se, jota kannattaa katsoa ei sykevälivaihtelua.

Peruskestävyystreenit ovat niitä, joiden avulla peruskuntoa nostetaan ja totutetaan jalkoja koko ajan piteneviin lenkkeihin. Peruskestävyysharjoitukset vaativat kärsivällisyyttä, koska vauhti on aluksi tuskastuttavan hidas ja koko ajan tekisi mieli kiihdyttää vauhtia. Älä kiihdytä, älä edes lenkin lopussa. Vauhtikestävyysharjoitukset ovat niitä treenejä, joissa saa päästellä koko sielunsa kyllyydestä.

Rookie: 40 minuuttia todella hidasta juoksua, jos syke nousee liiaksi, tasaa sykettä kävellen  ja sykkeen laskettua vaihda taas kevyeksi hölkäksi.
Hölkkääjä: 55 minuuttia todella hidasta hölkkää.
Lähes nylkky: 70minuuttia matalasykkeistä juoksua.

#juostenjouluun, 2. viikko

Ensimmäinen #juostenjouluun-treeniviikko on nyt takana. Vetotreeni tuntui ainakin itselleni melkoisen tiukalta. Miten sun treeni meni?

Jatkossa ohjelman mukaan vetotreenit on kirjattu tiistaille, mutta jokainen voi sovitella treenit omaan viikko-ohjelmaan sopiviksi. Itse aloitan treeniviikon maanantaisin salitreenillä ja tiistaisin on vuorossa vetotreeni. Tiistait on mun inhokkipäiviä, mutta treenien avulla päivästä voi saada kivan.

#JUOSTENJOULUUN
2. TREENIVIIKKO

TIISTAI

Lämmittely
10 minuuttia hölkkää tai reipasta kävelyä, että saat kehon lämpimäksi.
Liikkuvuusliikkeet
5 minuuttia hölkkää tai reipasta kävelyä, niin että sinulle tulee hiki.

Varsinainen treeni
Myös tämän viikon ensimmäinen harjoitus on vauhtikestävyysharjoitus. Juokse vedot sellaista vauhtia, jota pystyt pitämään kaikki vedot loppuun saakka. Tee mieluummin niin, että alussa juokset rennommin ja tunnustellen ja kiristät vauhtia loppua kohden, ei toisinpäin. Älä juokse liian kovaa, vaan sellaista reipasta vauhtia, jossa syke nousee sen verran, että hengästyttää. Tässä harjoituksessa ei haeta maksimaalista suoritusta eikä maitohappoja. Muista lämmitellä keho hyvin ennen ensimmäistäkään vetoa. Kylmillä keleillä lämmittely on erityisen tärkeää. Arvioi tämän viikon vauhti vertailemalla viime viikon tuntemuksia, jos viime viikolla vedot tuntuivat raskaalta, pidä sama vauhti tai löysää hiukan. Jos tuntui kevyeltä, kiristä hiukan. Tarkoitus on parantaa suoritusta vähän kerrallaan joka viikko.

Rookie: 3 x 5 minuuttia, 120 sekunnin palautus kävellen
Hölkkääjä: 5 x 5 minuuttia, 120 sekunnin palautus kävellen
Lähes nylkky: 7 x 5 minuuttia, 120 sekunnin palautus kävellen

Loppuverryttely
10 minuutin loppuverryttely. Jäähdyttele kroppa ensin kävellen reippaasti, kunnes syke tasaantuu. Vaihda sykkeen laskettua kevyeen hölkkään. Aloittelijat voivat kävellä koko loppuverryttelyn.

TORSTAI

30–60 minuuttia vapaavalintaista liikuntaa.
+ venyttelyä ja liikkuvuutta

LAUANTAI

Lauantain lenkki on peruskestävyysharjoitus. Peruskestävyysharjoitus tarkoittaa matalasykkeistä juoksua. Jos sinulla on sykemittari, sykkeen tulisi olla alle 140 iskua minuutissa, mutta yli 120. Syke saattaa karata korkeammalle ylämäissä tai muuten huomaamatta, mutta lenkin keskisyke on se, jota kannattaa katsoa ei sykevälivaihtelua. Tämän treenin tarkoitus on nostattaa kuntoa ja totuttaa jalkoja juoksun iskutukseen. Peruskestävyysharjoitukset vaativat kärsivällisyyttä, koska aluksi vauhti on tuskastuttavan hidas ja koko ajan tekisi mieli kiihdyttää vauhtia. Älä kiihdytä, älä edes lenkin lopussa. Vauhtikestävyysharjoitukset ovat niitä hetkiä, jolloin saa päästellä koko sielunsa kyllyydestä. Peruskestävyyslenkillä ihastele luontoa, kuuntele vaikka äänikirjaa ja nauti siitä, että sinulla on terve ja toimiva keho.

Rookie: 35 minuuttia todella hidasta juoksua, jos syke nousee liiaksi, tasaa sykettä kävellen  ja sykkeen laskettua vaihda taas kevyeksi hölkäksi.
Hölkkääjä: 50 minuuttia todella hidasta hölkkää.
Lähes nylkky: 65 minuuttia matalasykkeistä juoksua.

1. treeniviikon ohjelma

Ulkoiluhaaste vaihtuu lennosta juoksuhaasteeseen

Tervehdys pitkästä aikaa! Olen ollut viime aikoina aika hissukseen blogissa ja somessa. Sen sijaan olen keskittynyt elämään elämää somen ulkopuolella. Tahdin hidastaminen on tehnyt minulle todella hyvää.

Ulkoiluhaaste ja somettomuus on tuntunut tosi hyvältä. Tämä marraskuu on ollut mulle helpoin aikoihin. Ulkoillessa olen läsnä itselleni. Se tekee selvästi tosi hyvää. Jo puolen tunnin ulkoilu tuo rauhallisemman olon.

Silloin kun elämä on ollut kiireistä ja stressaavaa, olen kokenut ahdistusta siitä, etten ehdi edes ajattelemaan. Juuri siihen tunteeseen ulkoilu auttaa. Väittäisin, että kaikilla on puoli tuntia päivässä aikaa itselle ja omille ajatuksille. Silloin voi laittaa kaikki laitteet pois päältä ja keskittyä olemaan vain itsensä kanssa. Kokeilepa, jos et ole jo kokeillut.

Nyt olen tietoisesti karsinut kaiken ylimääräisen minimiin. Tämä on tuntunut niin hyvältä, etten tiedä haluanko enää palata takaisin hektiseen elämään. Tämä on syy siihen, miksi olen vähentänyt bloggaamista. Päätin myös siirtää blogin omalle sivulle, ettei minun tarvitse stressata blogin päivittämisestä, vaan saan kirjoittaa blogia omassa tahdissani.

1.12. blogi siirtyy osoitteeseen www.endorfiinikoukussa.com

#juostenjouluun-haaste tulee taas

Koska ulkoilu on tehnyt hyvää, niin haluan jatkaa ulkoilua, mutta tästä lähtien aion tehdä osan ulkoilusta juoksutreenien merkeissä. Viime vuonna kehittelin #juostenjouluun-haasteen ja ajattelin nyt käynnistää saman haasteen. Kierrätän viime vuonna laatimani juoksuohjelmat ja julkaisen seuraavan viikon juoksuohjelman aina sunnuntaisin.

Osallistu haasteeseen ja jaa Instagramissa fiiliksiäsi lenkkipolulta hashtagilla #juostenjouluun ja tägäää minut julkaisuihin, niin saan jaettua niitä omalla Instagram-tililläni. Tämä oli viime vuonna niin hauskaa, toivottavasti lähdet tänäkin vuonna mukaan!

1. treeniviikko

Joka viikko tehdään kolme treeniä. Viikon ensimmäinen treeni on intensiteetiltään raskain. Tämä siksi, että jalat ehtivät palautua loppuviikon peruskestävyystreeniin. Ihan ensimmäinen viikko lähtee siinä mielessä aika räväkästi liikkeelle. Laitan treeniohjelmaan päiväehdotukset, mutta voit itse ajoittaa treenit itsellesi parhaiten sopiville päiville.

Huolellinen lämmittely on todella tärkeää, ettei tule loukkaantumisia. Katso vinkit liikkuvuusliikkeisiin täältä!

Maanantai

Lämmittely
10 minuuttia hölkkää tai reipasta kävelyä, että saat kehon lämpimäksi.
Liikkuvuusliikkeet
5 minuuttia hölkkää tai reipasta kävelyä.

Varsinainen treeni
Päivän treeni on vauhtikestävyysharjoitus, eli juostaan selvästi perus hölkkälenkkiä kovempaa vauhtia. Tässä saa hengästyä ihan selvästi, mutta ei ole tarkoitus juosta mitään pikajuoksua, eikä tavoitella maksimisykkeitä. Vauhti on rennon kova.

Rookie: 2 x 6 minuuttia, 120 sekunnin palautus kävellen
Hölkkääjä: 4 x 6 minuuttia, 120 sekunnin palautus kävellen
Lähes nylkky: 6 x 6 minuuttia, 120 sekunnin palautus kävellen

Loppuverryttely
10 minuuttia rentoa hölkkää tai reipasta kävelyä.

Keskiviikko

30–60 minuuttia kevyttä liikuntaa. Esimerkiksi uinti, pyöräily, kävely, kaupassakäynti kävellen, jooga…
+ venyttelyä ja liikkuvuutta

Lauantai

Lauantain lenkki on peruskestävyysharjoitus, eli matalasykkeistä juoksua. Jos sinulla on sykemittari, sykkeen tulisi olla alle 140 iskua minuutissa, mutta yli 120. Tämän treenin tarkoitus on nostattaa kuntoa ja totuttaa jalkoja juoksun iskutukseen.

Rookie: 30 minuuttia todella hidasta juoksua, jos syke nousee liiaksi, tasaa sykettä kävellen  ja sykkeen laskettua vaihda taas kevyeksi hölkäksi.
Hölkkääjä: 45 minuuttia todella hidasta hölkkää.
Lähes nylkky: 60 minuuttia matalasykkeistä juoksua.

Takareisivamma palasi

Minun piti viime viikonloppuna juosta maraton. Ilmoittauduin Espoon Rantamaratonille jo keväällä, jolloin puolimaratontreenit olivat täydessä käynnissä. Ajattelin, että tästä on sitten hyvä jatkaa treenejä ja juosta syksyllä kokonainen maraton.

Olinkin kesällä niin väsynyt ja stressaantunut, etten saanut treenattua ollenkaan sillä tavalla kuin olin ajatellut.  Ajattelin kuitenkin, että voisin ihan hyvin juosta maratonin vähän heikommillakin treeneillä. Suoritinhan Levi Extreme Triathloninkin aika hatarilla treeneillä ja kokemus oli hieno.

Ajattelin myös, että vaellusreissu on juuri sopivaa valmistautumista kisaan, sillä olen kerran ennenkin juossut maratonin vaellusreissun jälkeen. Tuolloin se kisa oli Vaarojen maratonin 43 kilometrin matka poluilla. Ajattelin näin vielä viime viikon alussa, vaikka jalat olivat vielä vähän toipilaat vaellusreissun jäljiltä.

Vaellus meni hyvin ja ilman mitään ongelmia jalkojen kanssa. Mitä nyt jalkapohjat oli aina pitkien päivien jälkeen aika hellinä ja lihaksia särki. Reissulla tuli kiivettyä monta kipakkaa nousua, joissa onnistuin saamaan takaketjuun ihan maitohapot.

Reissun lopuksi tulimme Kiilopäälle ja istuin pitkästä aikaa normaalille tuolille. Huomasin heti, että tuttu pakaran jomotus on tullut takaisin. Taisin mainita siitä Ramille ohimennen, mutta ajattelin, että kyllä se siitä rauhoittuu. Olihan vaiva pysynyt jo useamman kuukauden täysin oireettomana.

Pidin koko viime viikon muista treeneistä lepoa ja asennoiduin edelleen asettumaan lauantaina lähtöviivalle lappu rinnassa. Takareiden ja pakaran tuntemukset eivät helpottaneet yhtään. En uskaltanut venytellä takareittä, en hieroa, en uskaltanut ajatellakaan treenaamista enkä myöskään treenitaukoa. Yritin pysyä positiivisella mielellä ja sysätä tuntemukset syrjään.

Vasta torstaina mun oli pakko myöntää, ettei minusta ole lauantaina juoksijaksi. Menin kuitenkin kisapaikalle kannustamaan tuttuja. Tsemppasin kisaan lähteviä ja kannustin lämmittelemään. Tein muutamia liikkuvuusliikkeitä ja venytin takareittä. Ai helkkari, mikä viiltävä kipu siellä tuntui. Viimeistään siinä vaiheessa kaikki harmistus pyyhkiytyi pois. Oli täysin oikea päätös jättää kisa väliin.

Nyt en millään jaksaisi asennoitua taas olemaan kuntoutuja. Ahdistaa edes ajatella kuinka kauan tässä taas menee. Pitäisikö vaan heittäytyä huolella telakalle ja muuttua sohvaperunaksi? No ei. Pakko taas löytää tsemppihenki jostakin ja keskittyä tekemään niitä asioita, joita pystyn tekemään. Niitä kuitenkin on.

Kuvat: Heidi Tainio

*Verkkariasu ja släbärit saatu: Björn Borg

Juoksujengiläisten kisaraportit: Anna

En varsinaisesti ole juoksija, en urheilija enkä edes kovin aktiivinen liikkuja. Minut tunnetaan kavereiden keskuudessa enemmänkin tyyppinä, jolla on kymmenen vuotta vanhat juoksukengät ja joka ei tajua, miksi jotkut ottavat lenkkarit mukaan kaupunkilomalle.

Tänä keväänä juoksin ainakin kahdesti melkein joka viikko, ja Barcelonan-reissulla matkalaukusta veivät farkuilta tilaa lenkkitossut. Loppukeväästä ranteestani löytyi sykemittari, vaatekaapistani useammat kuin yhdet juoksutrikoot, eteisen hyllyltä juoksuvyö ja keittiöstä urheilujuomajauhetta.

Ehkä pääsin mukaan #endorfiinikoukussaRUN-juoksujengiin, koska Elina näki, että tarvitsin tätä: liikuntaa ja puolipakollista ulkoilmaa rankan syksyn jälkeen, keskelle uuvuttavaa talvea ja kevättä. Olen tuntenut Elinan yli kaksikymmentä vuotta, joten hän luultavasti myös muisti, että kyllä minusta sinnikkyyttä ja urheiluhenkisyyttä löytyy. Kävimme melko totisesti yhdessä uimassa vuonna 2001.

Vaikka välillä tuntuikin ylimääräiseltä, kun piti raahautua lenkille liukkaalla, vesisateessa, kiireessä ja itku kurkussa, ryhmä antoi valtavasti. Joskus sitoutuminen ryhmään pelasti ei niin mukavilta vaihtoehto-ohjelmilta. Sitä paitsi nautin siitä, että tapasin näitä naisia.

Koska tiesin jaksavani ja ehtiväni treenata maltillisesti, otin myös maltillisen tavoitteen. Olin viime keväänä juossut elämäni ensimmäisen puolikkaan aikaan 2:01:23. Ajattelin, että jos alle kahden menisi, niin hyvä.

Suuri juoksusuunnitelmani oli, että lähden kahden tunnin jäniksen rinnalle, ja juoksen lopuksi ohi. En osaa oikein sanoa miksi, mutta en pysynyt suunnitelmassani, vaan ajauduin 2:05:n jäniksen aloitusporukkaan, ja ensimmäiset viisi kilometriä tai enemmänkin menivät ruuhkajumissa.

Kokemattomuudestani (tai liiankin rennosta suhtautumisestani) kertonee myös se, etten seurannut aikaa tai vauhtia, ja aloitin kirin liian myöhään tai liian hitaasti. Samalla selityksellä menköön sekin, että kaadoin ensimmäisellä juomapisteellä urheilujuomat päälle. Ei ollut kovin pro-tunnelmat siinä kohtaa.

Edellisvuodesta tuttuun tapaan kilometrit viidestätoista kahdeksaantoista olivat ikävimmät. Pään kanssa meni nyt aiempaa paremmin. Viimeksi se jankutti, että ”mitä sä täällä, kävele vaan”. Nyt en ajatellut vaikeimmilla kilometreillä kävelemistä tai ylipäätään yhtään mitään. Vaikka helle paahtoi, missään vaiheessa ei edes tuntunut kamalan pahalta.

Maaliin tulin ajassa 2:00:42. Vähän jäi kyllä hämäämään.

Anna

Juoksujengiläisten kisaraportit: Maru

“Lupaa, ettei minun tarvitse enää koskaan juosta”

Tähän puolikkaaseen oli valmistauduttu. Oli juostu koko pitkä talvi ja kevät räntäsateessa, tuulessa ja viimassa, pakkasessa ja auringonpaisteessa. Itsevarmuutta oli enempi kuin ennen. Vuosi sitten juostun puolikkaan jälkeen aika oli jäänyt kaivelemaan. Ajattelin että omaan ennätykseen oli mahdollisuus.

Elinan kokoama ihana juoksuporukka antoi virtaa. Oli ihanaa juosta porukassa.

Kisapäivän lähestyttyä itsevarmuus alkoi pikkuhiljaa hiipua. Kisapäiväksi luvattu helle pelotti ihan oikeasti. En ollut enää ollenkaan varma haluanko ylipäätään lähteä viivalle. Elimistö ei ollut tottunut hellejuoksuihin ja oikeaa jalkaa piinaava piriformislihaksen kipu ei ainakaan vahvistanut itseluottamusta. Päätin kuitenkin lähteä. Rauhoittelin itseäni, että maaliin pääsen vaikka kävellen. On turha lähteä edes yrittämään mitään enkkoja.

Päänsisäinen jyskytys oli kuitenkin kaikkea muuta, ja niinpä kisa-aamuna, itsevarmana muiden ravinaisten kanssa asetuin 1:45 lähtijöiden karsinaan. En ajatellut missään vaiheessa juosta niin kovaa, mutta olihan se nyt hienoa edes hetken kuulua kovien muijien porukkaan!

Maru on kuvassa keskellä.

Juoksu tuntui alussa tosi hyvältä, ensimmäiset kilometrit paahdoin melko kovaa ja sanoinkin vieressäni juoksevalle Mirjalle, että vauhti on minulle ihan liian kova, pitäisi hidastaa. Mutta koska sillä hetkellä tuntui hyvältä, en hidastanut. Juoksu rullasi ja hellekään ei tuntunut ylivoimaiselta. Jokaisella juomapisteellä join vettä ja urheilujuomaa ja heitin vielä yhden kupillisen vettä päähänkin. Tämä tietysti jälkikäteen tuntui inhottavan itsekkäältä, kun kuulin että loppupään juoksijat olivat jääneet ilman vettä.

Suunnilleen kympin kohdalla näin edessä juoksevan Elinan. Päätin ottaa hänet kiinni ja ajattelin että voidaan juosta loppumatka yhdessä. Sanoin Elinalle etten pääse enää yhtään kovempaa. Suunnitelmissa oli juosta loppuun asti rauhallista tahtia ja jos viimeiselle kilometrille jostain ilmaantuu virtaa, niin sitten voin kiristää. Näin päätin mutta toisin kävi.

Elina lähti melkein heti juoksemaan omia juoksujaan ja Mirjakin oli hävinnyt maisemista. Siinä vaiheessa helle oli vienyt minusta kaikki mehut. Tahti vain hidastui ja joka toisella askeleella päätin keskeyttää. Ylämäet oli pakko kävellä, muuten en olisi selvinnyt.

Kauhulla odotin milloin jänikset alkavat juosta ohi. 1:45-jänis oli mennyt jo aikoja sitten. Kohta ohi paineli 1:50-jänis, se, jonka perässä minun oli ollut tarkoitus pysyä. Silloin ajattelin, että  kunhan vaan kahden tunnin jänis pysyy takana niin olen tyytyväinen. Ei pysynyt sekään. Viimeisillä kilometreillä ohi meni sekä 1:55-jänis sekä kahden tunnin lippua kantanut jänis.

Melkein loppusuoralla kuulin takaa Annan hihkaisun: ”Maru, sä oot vielä täällä”. Ei ole totta, nyt Annakin menee ohi! Sanoin Annalle ihan tosissaan, että jos maaliin pääsen, niin lupaathan, ettei minun tarvitse juosta enää koskaan. Anna sanoi, ettei tarvi ja hänkin paineli ohi.

Maaliviivan ylitin ajassa 2:02 ja jotain sekunteja päälle. Hoipertelin istumaan kaiteen päälle jonkun miehen viereen. Juttelin hänelle pitkät pätkät, miten kamalaa juoksu oli. Mies hymyili ja vastasi jotain englanniksi. Olo oli maalissa yhtä aikaa helpottunut ja pettynyt. Aika jäi kauas tavoitteesta, mutta helpottunut ja onnellinen olin siitä, etten keskeyttänyt.  Ja nyt kun aikakin on jo kullannut muistoja, niin uusi puolikas juoksun lopettamislupauksista huolimatta on suunnitteilla.

Syksyllä nähdään Vantaan tai Espoon puolikkaalla!

Maru

Juoksujengiläisten kisaraportit: Mari

Juoksukärpänen puraisia minua vuonna 2012, josta seuraavana vuonna keväällä juoksin ensimmäisen puolimaratonin Maskussa. Kokonaisen maratonin juoksin Tukholmassa. Maaliintulo ja onnistumisen fiilis on aivan käsittämättömän hienoa!!!

Ensimmäisen maratonin jälkeen jäin juoksuun täysin koukkuun – se fiilis, ja miten hyvää juoksu tekeekään mielelle ja keholle. Juosta voi missä ja koska vain! Se ei katso aikaa eikä paikkaa, eikä sääkään koskaan ole ollut esteenä juoksulle. Välillä motivaatio on ollut kadoksissa, mutta aina se on tullut salamana takaisin. Juoksen yksin, puolison, kaverin tai juoksuporukan kanssa. Porukassa on kiva juosta varsinkin pitkiä matkoja.

Osallistuin keväällä #njiesuomi kilpailuun, josta voisi palkintona päästä mukaan @endorfiinikoukussa tiimiin ja saada ilmoittaumisen Helsinki Half Marathonille. Ja VOITIN! Pääsin mukaan Elinan tiimiin ja mikä naisjengi olikaan!!! Ihania tyyppejä! Saatiin hienot Björn Borgin treenivaatteetkin!

Itsellä ei ollut juoksun suhteen toiveita enkka-ajasta, koska jo muutaman päivän oli ollut kurkkukipua ja pientä yskää. Sekä tieto siitä, että tulee olemaan hellejuoksu, niin päätin juosta rauhaksiin. Vielä aamulla mietin uskallanko edes startata, mutta ajattelin, että keskeytän, mikäli olo huononee. Puoliso tsemppasi ja oli huoltojoukoissa mukana.

Aamulla treffasimme tiimin kanssa tapahtuma-alueella. Oli kiva nähdä kaikkia pitkästä aikaa. Meitä jännitti aika paljon, mutta naurua ja höpötystä kuului. Nopeat hätäpissat kaislikkoon ja lähtöviivalle, mars! Heti ekoilla kilsoilla ajattelin, että tulen keskeyttämään – olo ei ole hyvä. Kuumuus ei helpottanut vointia.

12 kilometrin kohdalla jäin auttamaan yhtä miestä, jolta oli taju juuri lähtemässä. Mies sanoi: ”ei täs hätää, pää on vaan vähä pehmee”, jonka jälkeen laitettiin hänet kyljelleen makaamaan toisen juoksijan kanssa. Kannustajat tulivat siihen auttamaan ja käskivät meidän juoksijoiden jatkaa matkaa. Ajattelin, että on tää hullua hommaa! 15 kilometrin jälkeen päätin, että maaliin menen vaikka kävellen. Maaliin tulin ajassa 1:57:24.

Kiitos Elina ja koko tiimi!

Mari

Extreme Triathlon lähestyy

#endorfiinikoukussaRUN-juoksuprojekti päättyi vajaa kuukausi sitten. Projektin päätyttyä olen keskittynyt triathlontreeneihin. Aika käy vähiin, sillä Levi Extreme Triathlon on jo tämän kuun viimeisenä viikonloppuna.

Moni on kysynyt minulta, olenko treenannut paljon. En ole. Olen treenannut aivan liian vähän siihen nähden, kuinka vaativa kisa on edessä.

Suhtaudun tulevaan kilpailuun kuin Lapin vaellukseen – pääsen näkemään upeita maisemia ja kokemaan ikimuistoisen elämyksen. Edessä on kova fyysinen rasitus, mutta aion edetä kisassa oman kunnon ja fiiliksen mukaan. En ota tästä mitään paineita. Tällä hetkellä nautin treenaamisesta enemmän kuin pitkään aikaan, jo se tuntuu palkinnolta. Pitkät lenkit kesäilloissa tuntuvat etuoikeutetulta.

Levi Extreme Triathlonilla on tiedossa 1,9 kilometriä uintia, 130 kilometriä maantiepyöräilyä haastavalla reitillä ja kaiken päälle reilun puolimaratonin mittainen polkujuoksu, jonka reitti kulkee kahden tunturin yli.

Maantiepyöräni on tulossa tiensä päähän, mutta lompakko ei nyt taivu uuden ostamiseen, joten ei auta muu kuin toivoa, että pyörä kestää tuon kisan.

Elämäni pisin pyörälenkki

Kävin toissaviikonloppuna kokeneen triathlonharrastajan Annan kanssa pitkällä pyörälenkillä Porvoossa. Reissulle tuli kaiken kaikkiaan mittaa 140 kilometriä. Lenkki oli kilometrimäärältään pisin pyörälenkkini tähän mennessä. Pisin treeni pyörän päällä on oli Saariselkä MTB:n toisen päivän etappi, jolloin pyöräilin Martinan kanssa 80 kilometriä. Tuohon meni reilut 8 tuntia aikaa.

Porvoon pyörälenkki oli opettavainen kokemus. Menomatka meni aika kevyesti, vaikka jännitin loppuuko mulla energiat kesken. En ehtinyt edellisenä päivänä tankata riittävästi ja lähtö oli aamulla sen verran aikaisin, etten ehtinyt syödä aamiaista kummemmin. Paluumatkalla tuntemukset ja voimavarat tuntuivat heittelevän. Välillä hyydytti oikein kunnolla ja välillä tuntui sujuvan ihan mukavasti. Pitkän harjoituksen aikana tunnelmia ja oloja ehtii tulla monenlaisia ja kokemuksen kautta niihin oppii suhtautumaan.

Helsinki Half Marathonilla epäonnistumiseni sai miettimään onko minulla huono kunto, vai mistä tässä kaikessa on kyse, mutta juoksuprojektin ja koulun loppumisen jälkeen stressilevelit tippuivat ja sen myötä sykkeetkin ovat tulleet alas. Treenaaminen on tuntunut ihanalta, vapauttavalta ja se on tuonut arkeen lisää energiaa ja iloa.

Neljäsosatriathlon maanantai-illan treeninä

Eilen siskoni houkutteli minut työpäivän jälkeen tekemään hänen kanssaan neljäsosatriathlonin, eli 900 metriä uintia, 45 kilometriä pyöräilyä ja 10,5 kilometriä juoksua.

Suostuin. Mulla on nyt lapseton viikko ja nämä viikot ovat oikeastaan mulle ainoa mahdollisuus tehdä arki-iltaisin pidempiä treenejä. Yritin työpäivän aikana syödä ja juoda vähän tavallista enemmän. Olimme vasta puoli seitsemältä Oittaalla märkäpuvut päällä valmiina veteen. Siskolla oli edessä elämänsä ensimmäinen avovesiuinti ja triathlonin yhdistelmätreeni.

Uimme rauhallista vauhtia vähän vajaa 900 metriä. Sanoin siskolle ennen uintia, että avovesiuinti ei ole mikään läpihuutojuttu. Vettä täytyy kunnioittaa ja avovedessä täytyy uida nöyrällä asenteella. Siellä ei kannata uhota ja yrittää liiaksi ylittää itseään. Rennot vedot, pitkät liu’ut ja rauhallinen hengitys on avain onnistuneeseen avovesiuintitreeniin.

Mua jännittää aina avovesiuinti ja ennen kun pääsen kunnolla vauhtiin. Mun täytyy aina aluksi totutella ainakin 100 metrin verran, että löydän hengitysrytmin ja uskallan puhaltaa veden alla keuhkot kunnolla tyhjiksi.

Mulla ei ole vielä uimarin poijua. Se pitäisi hommata mahdollisimman pian. Se lisää turvallisuutta huomattavasti.

Uinnin jälkeen rimpuilimme itsemme ulos märkäpuvuistamme ja vaihdoimme pyöräilykamat päälle. Kaivoimme auton peräkontista pyörät ja lähdimme polkemaan noin 45 kilometrin reittiä. Tuo matka tuntui lyhyeltä ja sellaiselta, että uskalsi vähän tykittääkin. Muistan, että maantiepyöräilyharrastuksen alussa tuo nimenomainen reitti on tuntunut pitkältä ja raskaalta. Nyt se tuntui lyhyeltä, mutta mäet tuntuivat edelleen melko tiukilta.

Pyöräilimme ihanassa kesäillassa ja mitä kauneimmissa Espoon maalaismaisemissa. Sisko fiilisteli maisemia vähintäänkin yhtä paljon kuin minä. Olemme oppineet loputtoman fiilistelyn äidiltämme.

Lyhyellä triathlonkokemuksellani jokainen pyöräilyn jälkeen juostu lenkki on tuntunut pahalta. Pelkäsin edessä olevaa 10 kilometrin juoksua. Alkoi olla nälkäkin, vaikka join pyörän päällä hiilarijuomaa niin paljon kuin sitä upposi.

Juoksu lähti sujumaan yllättävän kivasti. Nälkäkin hävisi vaivaamasta, kun vain juoksi menemään. Sisko oli suunnitellut tosi kivan reitin, joka meni metsäpolkuja ja pururataa. Kymmenen kilometriä meni nopeasti. Juoksu tuntui vaivattomalta. Tältäkö tuntuu, kun on hyvä kunto? Aika siistiä, kun voi tehdä yli kolmen tunnin treenin lähes väsymättä ja niin, ettei tunnu lainkaan pahalta.

Treeni toi tosi paljon luottoa tekemiseen. Ehkä minusta on tähän, kun tekee vaan.

Treenin jälkeen mulla oli aivan järkyttävä nälkä. Olin kotona vasta yhdentoista jälkeen illalla eikä uni tullut silmään. Pääsin sänkyyn vasta yhden jälkeen. Söin tukevan lämpimän ruuan iltapalaksi, se teki yöunistani levottomat. Aamulla tuntui, etten ole nukkunut lainkaan. Kovat treenit verottavat eri tavalla ja niistä täytyy osata palautua. Tänään löllöttelen sohvalla ja tankkaan tyhjentyneet energiavarastot täyteen. Se on aina se treenaamisen paras osuus.

Juoksujengiläisten kisaraportit: Mirja

Vaikein puolimaraton ikinä

Olin koko kevään hermoillut Helsinki Half Maratonin aikaista lähtöaikaa – moneltako pitäisi herätä, saisinko syötyä ja juotua tarpeeksi ja vielä tarpeeksi ajoissa ennen kisaa. Kisaviikolla jännitysmomentiksi muodostuikin helteinen sää. Tankkasin mielestäni riittävästi. Tulimme juoksujengin kanssa paikalle ajoissa, mutta niin ne alkuverryttelyt jäi tekemättä, kun tuli kiire lähtöön. Kroppa oli kyllä hereillä – ihan ylikierroksilla. Päivä tuntui jo ennen starttia superkuumalta.

Aluksi vauhti pysyi hyvänä ja suunnittelin oman ennätyksen rikkomista ensimmäisen kympin jälkeen. Juoksu kulki hyvin ja rennosti. Aurinko porotti. Otin reilusti juomaa kaikilta juomapisteiltä. Lisäksi minulla oli omat huoltojoukot: mieheni ja ystäväni. He huolehtivat minulle juomapisteiden väleissä geeliä, urheilujuomaa ja vettä. Joten nesteytyksen puutteeseen, ei tämä homma kaatunut.

Kympin jälkeen noin 11–12 km kohdalla reidet muuttuivat tunnottomiksi (vaikea kuvailla sitä, miltä se tuntui) ja vauhtini putosi. Silloin koeteltiin mieltä ja ensimmäistä kertaa ikinä mietin keskeyttämistä. Myöhemmin loppumatkasta jalkoja alkoi myös palella. Useita juoksijoita makoili pitkin reitin vartta. Näky sai myös höllentämään omaa vauhtiani ja annoin itselleni luvan kävellä mäet ylös, koska en halunnut keskeyttää.

Junaradan vartta juostessani olin onnellinen, etten ollut jättänyt juoksua kesken. Maali oli vain muutaman kilometrin päässä. Ne kilometrit jaksan varmasti, ajattelin. Aloin taas saada vähän juoksusta kiinni ja ohittelin muita juoksijoita. Viimeisen sadan metrin matkan juoksin niin kovaa kuin pääsin ja maaliin saavuin ajassa 2:00:00. Ennätys jäi noin 2 minuutin päähän.

Vaikeuksista huolimatta pääsin maaliin ja vietettiin huikea karonkka juoksujengin kanssa. On ollut mahtavaa kuulua tähän Elinan ryhmään.

Muutama päivä juoksun jälkeen edelleen mietityttää, mikä meni pieleen. Tankkaus? Kenkävalinta? Liian kova alkuvauhti? Huono kunto? Analysoitavaa riittää. Ainakin taitaa olla niin, että helle sopii itselleni erittäin huonosti juoksukelinä tai helteellä juokseminen ainakin vaatii harjoittelua. Toivotaan siis kuumaa ja aurinkoista kesää!

Mirja