Närästävä iltalenkki

Koko päivä meinasi mennä sohvan pohjalla märehtiessä, kunnes sain itseni siskon kanssa lenkille. Saimme samalla vaihdettua kuulumiset. Juoksu kulki kivasti, mutta pari tuntia aiemmin vedetty sipuli-jalapeno-munakas närästi ihan hirveästi.

Poing poing.

Juoksu
Kesto: 1 h 6 min
Syke: keski – 140, maksimisykkeeseen en usko, koska mittari näytti ekat 5 min 178
Kalorit: 502 kcal

Lenkin jälkeen tein vähän kuntopiiriä. Kyykkäsin mies reppuselässä 4 x 10 (mies painaa 89 kg) ja tein vatsoja.

Viikon treenit

Ma: Pyöräily töihin ja töistä kotiin
Ti: Juoksu töistä salille ja yläkroppatreeni
Ke: Pyöräily töihin ja töistä kotiin
To: Pyöräily töihin, töistä joogaan, jooga ja joogasta kotiin
Pe: Pyöräily töihin
La: Lepo
Su: 10 km juoksu + kuntopiiri

Yhteensä: vähän päälle 8, 3 tuntia 

Kotona taas

Ihanaa olla kotona taas! Ihanaa kun koko perhe on koolla. Esikoinen on ollut viime viikot milloin kenelläkin sukulaisella hoidossa. Olin nähnyt häntä viimeksi 1,5 viikkoa sitten. Oli tosi kova ikävä tyttöä ja tyttöjä. Tyttö hyppäsi isolla loikalla suoraan mun syliin, kun tulin takaisin. <3 Miehellä on nyt kahden viikon loma, joka onkin meidän pisin yhteinen loma. Ihmeellistä. Tämä ja eilinen on mennyt ihan toipuessa reissusta.

Perjantai oli Tallinna-päivä. Heräsin aamulla kahdeksalta kauniiseen aurinkoiseen päivään. Kulutimme helteisen päivän äidin kanssa kaupunkia ihmetellen. Tallinna on ihana ja kaunis kaupunki. Nyt sen vasta tajusin, kun katsoin sitä toisenlaisin silmin. Kerrankin oli myös aikaa ihmetellä linnan muureja, pieniä katuja, ihania taloja ja tunnelmaa. Tällä kertaa tajusin, että lähes koko kaupunkia ympäröi muurit. Olisikohan kaupungin nimi viite linna-sanasta?

 

Kiersimme kartan kanssa vanhan kaupungin katuja ristiin rastiin. Uuden kaupungin puolella kävimme ainoastaan Virukeskuksessa ostamassa lapsille tuliaiset. Tallinnassa oli samaan aikaan myös keskiaikapäivät ja keskustorilla oli erilaisia esityksiä aina tasatunnein. Kävimme kuuntelemassa keskiaikaista musiikkia tasokkaan kvartetin laulamana. Söimme viihtyisässä kahvilassa salaattilounasta ja taas jatkoimme käveleskelyä. Venelle raahauduimme viiden-kuuden aikaan, nukuimme päiväunet – äiti veneen kannella ja minä laiturilla, kävimme saunassa ja lähdimme vielä illalla pitsalle vanhaan kaupunkiin.

IMG_9939

Lauantaiksi oli luvattu ukkosta, mutta säätietojen mukaan illaksi ja yöksi mukavia purjehdustuulia. Päätimme, että lähdemme Suomea kohti illalla yhdeksän jälkeen. Päivällä siivoilimme venettä ja kävimme lenkillä. Lenkin jälkeen laitoimme veneessä ruokaa, nukuimme päiväunet, että jaksaisimme purjehtia koko yön.

IMG_0393

IMG_0389

Juoksimme Tallinnan rantaviivaa. Mereltä tuli merisavu, joka oli niin sankkaa, että näkyvyys oli vain muutama sata metriä eteenpäin.

Kesto: 1 h 8 min
Syke: keski – 124 bpm, max – 147 bpm
Kalorit: 416 kcal

Lenkin jälkeen äiti siivosi veneen loppuun ja mä heiluttelin sillä aikaa kahvakuulaa laiturilla. Treenin loppupuolella alkoi ukkonen.

Kesto: 18 min
Syke: keski – 144 bpm, max – 163 bpm
Kalorit: 146 kcal

Kymmenen aikaan lähtövalmistelut oli tehty ja irroittauduimme Tallinnan sataman laiturista. Satamassa oli taas laivaliikennettä ja liikennevalo näytti punaista. Odotellessamme valon vaihtumista tankkasimme veneen tankkiin halpaa dieseliä.

IMG_9930

Alkumatkasta tuuli oli heikohkoa, neljä metriä sekunnissa länsituulta. Menimme ensimmäiset 1,5 tuntia moottorilla. Sitten alkoi tuulla ja merenkäynti oli aika kovaa. Aivan paras purjehdussää. Pidin perää suu messingillä. Peränpito kävi taas työstä, pidimme puolen tunnin vuoroissa, koska pidempään ei olisi jaksanut. Pidin peräsimestä kiinni kaksin käsin ja otin aaltoja vastaan nojaten koko kropalla taakse. Aivan mahtavaa!

Huvittavaa on muuten se, että äiti huomasi aina heti, kun vuoro vaihtui. Hän on aivan kyltymätön purjehtija ja tykkää aina yhtä paljon pitää perää.

Lainaus äidin blogista:

“Klo 2.10: Helsingin majakka näkyy.
Klo 2.50: Ei kännykkäverkkoa. Tähän asti toimi EST. Huomattavan valoisaa.
Puolimatkassa syötiin suklaata.
Klo 3: Ylitämme Suomen aluevesien ulkorajan.
Klo 03.30: Tuuli 11 m/s ja vene kallistuu äkkiä ja samalla perästä kuuluu iso kolahdus, kohta toinen. Säikähdimme kovasti kumpikin. Selitys on luultavasti se, että irtonainen kaasupullo pongahti eri paikkaan veneen perän säilytyslaatikossa.
Klo 03.45: Laitettiin iso purje 1. reiviin. Tultiin Helsingin karttakirjan vesille.
Klo 4.17: Aurinko nousi punaisena pannukakkuna.
Klo 4.40: Meetwurstit ei millään pysy leivän päällä tässä tuulessa. Aamuauringon värjäämät pilvet ovat yhtä kauniita kuin Oulun tuomiokirkon alttariseinän maalauksissa.
Klo 4.50: Ylitämme leveyspiirin 60 astetta pohjoista leveyttä. Tullaan Helsingin karttasivulle 626.
Klo 6.45: Rantautuminen Lauttasaaren satamaan.”

 
Reitti (Nuottaniemi – Bärönsalmi – Dirhami – Paldiski – Lahupere laht – Tallinna – Lauttasaari)
Yhteensä 203,4 meripeninkulmaa

Lauttasaareen tultua kömmin äkkiä makuupussiin nukkumaan hetkeksi. Heräsin puoli yhdeltätoista, söin aamupalan, pakkasin ja tilasin taksin kotiin. Oli ihana tulla kotiin. Vieläkin keinuttaa ja eilen illalla hampaita pestessä meinasin kaatua, kun tuntui, että olen veneessä ja aallokossa.

Mulla on ihan jokainen lihas jumissa ja päätä särkee. Olen siis salitreenin tarpeessa. Lähipäivinä lisää treenistä ja juoksemisesta. Mä oon niin iloinen, että pystyn taas juoksemaan!

Lomailua parhaimmillaan

Eilisillan auringonlasku oli mielettömän kaunis.

Tämä päivä on ollut pelkkää rentoutumista. Heräilimme aamulla yhdeksän aikoihin. Söimme aamupalaa veneen istumalaatikossa ja ihmettelimme pilvistä taivasta, kun täksi päiväksi oli luvattu hellettä ja auringonpaistetta. Tutkimme hetken merikarttoja, katsoimme netistä merisäät ja kysyimme viereisen veneen kapteenilta suosituksia muista satamista. Kohta pilvet väistyivät taivaalta ja päätimme jäädä Dirhamiin päiväksi. Tuulikin on meidän reissusuunnitelmia ajatellen ihan vääränsuuntainen – vastatuulta menosuunnasta, joten merelle lähtö tietäisi jatkuvaa luovimista.

Puimme lenkkivaatteet päälle ja lähdimme juoksemaan Dirhamin kylää kohti. Varsinainen minikylä, taajama loppui satamasta kilometrin päästä ja siitä alkoi maaseutu. Juoksimme pitkää suoraa 42 minuuttia ja käännyimme takaisin. Juoksimme yhteensä 1 h 19 min ja matkan pituudeksi arvioin 14 km.

Lenkin jälkeen pulahdimme hyiseen mereen ja jäimme rantahietikolle ottamaan aurinkoa. Mä ensin asettauduin vanhasta tottumuksesta jalat merellepäin, kunnes tajusin, että aurinko paistaa juuri toisesta suunnasta. Ollaan etelärannikolla. Heh. Aika mieletöntä olla muuten rannalla, jossa merellepäin katsottaessa näkee vain merta. Siellä jossain kaukana edessäpäin on Suomi.

Tässä juuri mietimme, että lähtisimmekö yötä vasten merelle. Tuuli on kääntynyt vähän otollisempaan suuntaan ja maakrapuna oleminen ei enää kiinnosta. Nyt pitäisi vain selvitellä satamien puhelinnumerot ja tutkia vielä vähän merikarttoja. Äiti meni päiväunille lataamaan akkuja yöpurjehdusta varten. Minä ja sisko nukuimme päiväunet aiemmin päivällä.

06.07.2011 juoksu

Kesto: 1 h 19 min
Syke: keski – 130 bpm, max – 147 bpm
Kalorit: 537 kcal

Yli tuhat pyöräilykilometria

Tämän viikon alussa huomasin HeiaHeiasta, että nyt on tullut tuhat pyöräilykilometria tälle kesälle täyteen (1 034 km). Tuhat kuulostaa paljolta, vaikka pienissä pätkissä tuo matka on sahattu.

Viime viikolla tuli pyöräiltyä 62 kilometriä, juostua 13 kilometriä ja tein yhden salitreeninkin. Ihan hyvä viikko, niin sanoi sykemittarikin.

Mökillä tuli tosiaan juostua pariin otteeseen ja innostuin siitä taas sen verran, että otan tavoitteeksi juosta puolimaratoinin syyskuun 18. päivä Pääkaupunkijuoksussa. Olen juossut tänä vuonna ihan olemattoman vähän, tähän mennessä yhteensä vain 136 kilometriä. Peruskunto on kuitenkin kohdallaan, joten eiköhän juoksukunto löydy. Nyt vain kädet ristiin, etten saa pohkeisiini taas penikkatautia, joka on mun juoksut aina lopettanut.

Tilasin juoksuhuumassa itselleni uudet Asicsit, koska edellisistä kurkkii molemmista jaloista pottuvarpaat ulos. Tilattiin samalla miehellekin, koska hänellä on vielä huonommassa kunnossa omat lenkkarinsa ja hänellä on sama puolimaratontavoite. Hän itse asiassa sai minut innostumaan asiasta. Juoksimme ensimmäiset puolimaratonimme yhdessä.

Mulla on taas hyvä boogie treenien suhteen (ja muun elämän). Saan treeni-intoa siitä, että sain miehestä treeniseuraa. Vielä kun saisin nämä jumiutuneet lihakset avattua. Oikea jalka on takareiden puolelta jostakin syystä aivan totaalisen jumissa pakarasta nilkkaan asti. Ja kevään alussa kiukutellut polvi kiukuttelee ajoittain edelleen. Pitäisi yrittää saada pikapikaa hieronta-aika, ettei tarttis jumiutuneella jalalla yrittää veneessä loikkia. Siellä pitää tehdä äkkinäisiä liikkeitä ja olla ihme asennoissa, niin olisi hyvä olla vetreä.

Heti kun täytin kolmekymmentä, niin johan alkoi joka paikkaa kolottamaan. On se hirveetä! 😀 Ihan vakavasti ottaen, totta se on, että vanhuus ei tule yksin. Enää ei silmäpussit laske hetkessä heräämisen jälkeen, iho ei ole kimmoisa ja kuulas, lihakset eivät palaudu samaa vauhtia, yöunen merkitys on aina vain suurempi. Tämän turhamaisemmaksi en aio enää alkaa, mutta tunnustan, että joinakin aamuina turvaudun jääkaappikylmiin pikkulusikoihin silmäpussien taltuttamisessa ja olen miettinyt, että itsestä, omasta terveydestä ja hyvinvoinnista täytyy huolehtia kuitenkaan antamatta näiden asioiden pyörittää koko elämää.

Painonhallinta on yksi asia, josta en ole kirjoittanut aikoihin. Joskus olisiko ollut aika tarkalleen vuosi sitten päivittelin blogissa, että painan yli kuusikymmentä. Sitä ennen painoin aina noin 55 kilon molemmin puolin. Olin ennen ihan rimpula, mulla ei ollut ei lihasta, ei läskiä. Esikoisen syntymän jälkeen imetys kuihdutti minut 52-kiloiseksi. Tähän peilaten pää ei meinannut käsittää puntarin uusia lukemia. Peiliin katsominen ei kuitenkaan tehnyt yhtään pahaa, koska säännöllinen treenaaminen oli tuonut lihaksiin muotoa ja kokoa. Muutamat farkut rupesivat olemaan vähän liian kireitä ja vaatekaupasta oli turha yrittää ostaa s-koon paitoja.

Turhamaisuuspuuskissa tulee sellainen olo, että haluaisin painaa vähemmän ja olla vähän pienempi. Haluaisin kapeat reidet, kapeat lihaksettomat kädet, mutta se menee ohi, kun mietin, että haluan kuitenkin treenata. Jos lopettaisin treenaamisen ja palaisin takaisin siihen typerään ruokavalioon, niin sitten voisin painaa 55 kiloa, mutta en siis halua, joten olen tyytyväinen tähän. Elämä on paljon hauskempaa, kun treenaa ja syö hyvin.

Jopas tuli poukkoilevaa tekstiä. Nyt äkkiä miehen lepattavat juoksushortsit jalkaan ja pyörän selkään. Enää tämä ja huominen päivä töitä ja sitten alkaa loma!

Kevyttä treenailua

Kaksi edeltävää viikkoa on mennyt hyvin kevyin treenein ja tulokset ovat hyvät: polvi ei ole enää kipeä! Tällä viikolla aion uskaltautua salille kyykkäämään.

Olen vieläkin ihan huumassa ihanasta pääsiäisestä. Tulimme eilen kotiin ja voisin tältä istumalta lähteä takaisin. Mulla on tänään vapaapäivä ja päivä taitaa mennä pyykinpesuun ja siivoiluun.

Pääsiäisen lenkit juoksin näissä maisemissa.

Maanantai: 16 km pyöräilyä
Tiistai: 17 km pyöräilyä
Keskiviikko: 17 km pyöräilyä
Torstai: 9 km pyöräilyä
Perjantai: 7,8 km juoksu
Lauantai: Lepopäivä
Sunnuntai: tunti haravointia ja 7 km juoksu

Yhteensä 5 tuntia 15 minuuttia liikuskelua ja 2380 poltettua kaloria.