Väsyttää, vaikka juuri nukuin 10 tunnin yöunet. Sängystä nouseminen tuntuu ylitsepääsemättömältä ponnistukselta ja edessä on kaikki päivän työt ja askareet. Arki tuntuu kuin kävelisi nivusiin asti upottavassa suossa harso silmillä. Jokainen askare tuntuu yhtä vaikealta kuin askel tuossa suossa. Tältä minusta tuntui juuri ennen kuin soitin työterveyshoitajalle kysyäkseni neuvoa tilanteeseen. Tätä ennen ilmassa oli ollut pitkään useita erilaisia varoitusmerkkejä, joita en osannut tunnistaa tai ottaa vakavissani. Työuupumuksen suohon uppoaa salakavalasti ja vaivihkaa. Yhtäkkiä vain huomaat olevasi sellaisessa tilanteessa, josta ei tunnu olevan minkäänlaista pelastustietä pois.
Uupumusoireet
Ensimmäisiä oireita näin jälkikäteen tunnistettuna olivat muun muassa sellaisia, että olin tyytymätön työhöni, en kokenut omaa työpanostani tärkeäksi ja tunsin itseni merkityksettömäksi. Aloin heräämään öisin säpsähtäen ja meni aikaa ennen kun sain sydämen sykkeen tasaantumaan ja itseni ymmärtämään, ettei ole mitään hätää. Pinna alkoi olla koko ajan kireämpi ja aloin unohtelemaan asioita. Yritin kiristää tahtia ja keksiä uusia toimintatapoja ollakseni tehokkaampi. Syytin itseäni ja yritin johtaa itseäni paremmin. Pinnistelin ja yritin, mutten siltikään saanut oikein mitään aikaiseksi. Tulevaisuuden näkymät tuntuivat toivottomilta ja aloin olemaan vihainen koko maailmaa kohtaan. En jaksanut innostua oikein mistään ja olin jatkuvasti vain aivan hirveän väsynyt. Kotona oli kaikki hyvin, mutta kotonakin olin onneton. Arki tuntui todella raskaalta. Ennen lopullista hyytymistäni olin käynyt puolta vuotta aiemmin työterveydessä mittauttamassa tolkuttoman väsymyksen vuoksi kilpirauhasarvot. Arvot olivat kunnossa. Tuolloinkin itkin hoitajan vastaanotolla miten sä jaksat -kysymyksen jälkeen, että olen tosi stressaantunut. Uskoin kuitenkin, että edessä olevat kaksi kesälomaviikkoa korjaa tilanteen. Kärsin erilaisista tulehduksista, päänsäryistä ja lopulta paukkui vielä välilevy selästä. Selkää lääkärille näyttäessä minulta kysyttiin: “oletko stressaantunut?”. Naurahdin vastaukseksi: “ai olenko, mutta miten se tähän liittyy?”. Selkäsairaudet ovat kuuleman mukaan hyvin usein stressiperäisiä. Vasta sitten kun tuntui, että elämässä ei ole mitään järkeä, olin menettänyt ammatillisen itseluottamukseni, päivät kuluivat itseäni syytellen ja rintaa puristi jatkuva ahdistus – tajusin, että on pakko hakea apua ennen kuin olen vajonnut liian syvälle masennukseen.
Mistä työuupumus johtuu ja voiko sitä estää?
Työuupumus tulee usein salakavalasti hiipien ja sen merkkejä on vaikea tunnistaa ajoissa. Tyypillistä on, että työuupumus iskee tunnollisiin, tavoitteellisiin, kunnianhimoisiin ja ahkeriin työntekijöihin, joilla on kovat vaatimukset itseltään ja tavoitteet omasta työpanoksestaan. Työuupumuksen merkkejä ovat krooninen väsymys, joka ei hellitä nukkumalla, unihäiriöt, lisääntynyt ärtyisyys, heikentynyt muisti, kaventuneet sosiaaliset ympyrät, ilmaantuu erilaisia lihaskipuja, kuten selkä- ja niskakipuja, tulee toivottomuuden tunnetta, negatiivisuus lisääntyy työtä ja muuta elämää kohtaan sekä ammatillinen itsetunto alenee. Ennen tilanteen ymmärtämistä työtahti kiihtyy eikä siitä huolimatta saa riittävästi aikaiseksi ja suhtautuminen työhön muuttuu negatiiviseksi ja oma työpanos tuntuu merkityksettömältä.
Mikäli tunnistat itsessäsi tämän suorittajapiirteen, kannattaisi pyrkiä tekemään tietoisia muutoksia elämän kuormittavuuden vähentämiseksi. On tärkeää tehdä selvä rajanveto työn ja vapaa-ajan välille. Työntekoon olisi hyvä suhtautua kuten raskaaseen urheilusuoritukseen, josta täytyy palautua. Täydellinen urheilusuoritus vaatii levon ja latautumisen suoriutuakseen mahdollisimman hyvin, työ vaatii täysin saman.
Syyt työuupumuksen sairastumiseen ovat moninaiset ja jokaisen voimavarat ovat yksilölliset. Työuupumus ei ole tautiluokituksessa sairaus, mutta työuupumus altistaa erilaisiin sairauksiin, kuten unihäiriöihin, masennukseen ja stressiperäisiin somaattisiin häiriöihin.
Työntekijän uupumisen voi ehkäistä pitämällä huolta, että työntekijä tietää mitä häneltä odotetaan. Työntekijälle on määritelty selkeät tavoitteet ja hänelle annetaan työstään palautetta. Hän saa tehdä kykyjään vastaavaa työtä, josta myös maksetaan asiaan kuuluva palkka. Työn ja vapaa-ajan välillä tulisi olla sopiva balanssi ja jousto, ettei työ vaatisi liiallisia uhrauksia vapaa-ajan kustannuksella. Työpaikalla tulisi olla tasa-arvoinen ja luottamuksellinen ilmapiiri ja vallita avoin keskusteluilmapiiri ja työntekijällä tunne, että hänestä välitetään.
Jos työntekijä osoittaa uupumisen merkkejä, tilanteeseen olisi syytä puuttua ajoissa. Työnantajan vastuulla on työntekijän työkyky ja työssä jaksaminen. Työnantajan velvollisuus on selvittää mistä uupuminen johtuu, ohjata työntekijä avun piiriin, keskustella ja tehdä muutoksia tilanteeseen.
(Lähde: Hyppänen, Riitta: Esimiesosaaminen. Liiketoiminnan menestystekijä)
Miten työuupumuksesta paranee?
Työuupumuksesta voi parantua vain tekemällä muutoksia. Täytyy tutkia tarkkaan mikä osa uupumisesta on nimenomaan työpaikasta tai johtamisesta johtuvaa ja mikä itsestä, omista toimintatavoista ja itselleen asetetuista paineista johtuvaa. Onko toimintatavoissasi jotakin sellaista, joka sotii arvojasi vastaan? Jos elää vastoin omia arvojaan, se nakertaa pohjaa elämältä. Uupuminen valitettavasti aiheuttaa myös muita ongelmia kuin syvää väsymystä. Työuupumus voi aiheuttaa unihäiriöitä tai masennusta tai jopa pysyvää työkyvyttömyyttä.
Paranemiseen vaadittavat muutokset voivat olla muutoksia toimenkuvaan, tiimin vaihtaminen, työkuorman keventäminen, aluksi lyhennetty työaika, irtisanoutuminen tai jokin muu muutos, kuten omalla kohdallani päätös jäädä opintovapaalle. Omalla kohdallani oli tärkeää katsoa rehellisesti peiliin ja tutkia, miksi näin kävi. Mitä pitää tehdä toisin, ettei vastaavaa enää tapahdu. Opin tunnistamaan rajani ja ymmärtämään vapaa-ajan ja levon merkityksen. Miksi työtä pitäisi tehdä koko ajan ja aina hereillä ollessa? Eihän kukaan voi olla parhaimmillaan aina, vaan työstä aiheutuva rasitus vaatii lepoa ja palautumista.
Miten minä paranin?
Sain sairaslomaa 1,5 kuukautta pätkissä määrättynä. Ensin meni aikaa, että uskalsin oikeasti vain olla ja kohdata kaikki ne syrjään työnnetyt tunteet. Olin niin tottunut suorittamaan ja tekemään koko ajan paljon asioita samaan aikaan, etten osannut heti jättää kaikkea, vaan yritin räpistellä vähän sitä ja vähän tuota. Aluksi syytin itseäni ja koin tämän vain suurena epäonnistumisena. Tuntui pitkään, ettei minusta tule enää ikinä mitään ja että elämäni on vain sarja epäonnistumisia. Kävin useita kertoja psykologilla ja psykiatrilla juttelemassa ja vähitellen ajatukset selkenivät ja syytökset vähenivät. Ymmärsin, että minun täytyy tehdä isoja muutoksia, että löydän elämässä taas oikean suunnan, ilon ja voimia.
Sairasloman aikana päätin selvittää voisinko jatkaa aiemmin kesken jääneitä opintojani. Anoin opinto-oikeuden palauttamista ja voi sitä riemua kun sain viestin, että pääsen jatkamaan opintoja. Anoin myös työpaikalta opintovapaata ja virallisen sairasloman päättymisen jälkeen lepäsin vielä kuukauden ennen koulun alkua. Vasta ihan viime aikoina minusta on tuntunut siltä, että olen jälleen oma itseni.
Vasta nyt tuntuu, että olen päässyt yli työuupumuksesta. Silti täytyy jatkuvasti olla hereillä, ettei kuormita itseään liikaa eikä taas luiskahda liikaa suorittamaan elämää. Kunnianhimoinen suhtautuminen ja sopiva stressi on hyvästä, mutta rajansa kaikella.
