to top

Podcast-jakso työuupumuksesta

Julkaisimme Muutostarinat-podcastimme tuoreimman jakson viime perjantaina. Uusin jakso käsittelee myös minulle varsin tuttua aihetta, työuupumusta. Jaksossamme on vieraana bloggaaja ja päivätyötään markkinoinnin ja viestinnän parissa tekevä Lotta Heikkeri. Lotta on sairastui työuupumukseen aikalailla samoihin aikoihin kuin minä. Hän kertoo jaksossa kokemuksiaan ja ajatuksiaan työuupumuksesta. Jaksossamme on myös asiantuntijavieraana Työterveyslaitoksen työterveyspsykologi Heli Hannonen. Lotta pitää Pumpui-nimistä blogia. Jos Lotan blogi ei ole ennestään tuttu, niin suosittelen lukemaan. Lotalla on terävä kynä ja hyvä huumorintaju. Pääset kuuntelemaan uusimman jakson alla olevasta linkistä. Podcastimme löytää myös iTunesista ja Spotifysta nimellä Muutostarinat. ...

Continue reading

Joutilaisuus lisää hyvinvointia

Tein viime vuonna lupauksen, että pidän jatkossa parempaa huolta jaksamisestani. Kävin viime vuoden lopulla työnohjauksessa, jonka avulla sain kirkastettua itselleni arvoni ja havahduin siihen, miten huonosti hallitsin ajankäyttöni. Löysin toistuvasti itseni siitä tilanteesta, että olin aikatauluttanut päiväni liian tiiviiksi. Paikasta toiseen juokseminen aiheuttaa jatkuvan kiireen tunteen, kun aikaa ei jää palautumishetkiin. Innostuessa kaasu jää pohjaan Olen innostuja. Innostun helposti uusista asioista ja projekteista ja innostus vie mukanaan. Sanon kivalta kuulostaviin asioihin suurempia miettimättä joo. Ilmoittaudun tapahtumiin ja sovin treffejä miettimättä kyseisen viikon aikatauluja kokonaisuutena. Olen kantapään kautta oppinut, että kannattaa käyttää hetki aikaa ja miettiä kannattaako sanoa joo. Nykyään harkitsen jokaisen uuden projektin tai tapaamisen kohdalla onko minulla todella tähän aikaa, mitä kaikkea se vaatii, jos sanoo joo ja haluanko todella tehdä tämän? Minulla...

Continue reading

Endorfiinikoukussa 9 vuotta: blogihistoriani pikakelaus

Blogini täytti tämän viikon torstaina 9 vuotta. Viime päivinä on tullut muisteltua tapahtumia blogihistorian varrelta. Monenlaista on mahtunut näihin vuosiin - huippuhetkiä ja pohjakosketuksia. Olen kirjoittanut tätä muistelmapostausta koko viikon. Tämä on ollut samalla itselleni jälleen yhdenlainen terapiaistunto. Tässä nyt sitten tulee katsaus yhdeksän blogivuoden ajalta. Postaus on todella pitkä. 2010: Perustin blogin pysyäkseni positiivisena Perustin Endorfiinikoukussa-blogin tammikuussa 2010. Olin kokeillut bloggaamista muutaman kerran ennen Endorfiinikoukussa-blogia, mutta näistä yritelmistä puuttui punainen lanka. Muoti ei ollut tarpeeksi mun juttu, eikä neulominen, eikä siskon kanssa aloitettua blogia tullut päivitettyä säännöllisesti. Arjesta en halunnut kirjoittaa, sillä se oli tuolloin suorastaan ahdistavaa. Elettiin taantuman jälkeistä aikaa. Taantuma valitettavasti rutisti perhettämme isolla kouralla ja ravisteli vielä päälle oikein kunnolla. Olin joutunut jättämään opinnot kesken ja tarkoituksena oli siirtyä kokonaan...

Continue reading

Vuoden 2018 tilinpäätös

Viime vuosi oli minulle käänteentekevä. Sitä edeltävä vuosi oli ollut liian vauhdikas. Olin tehnyt täysillä töitä ja siinä ohella blogia. En osannut vetää rajaa työn ja vapaa-ajan välille. Yritin niin kovasti pärjätä kaikessa, että homma lipsahti sietokyvyn yli. Voimat loppuivat ja jouduin jäämään sairaslomalle juuri ennen vuodenvaihdetta 2017-2018. Työuupumus ja siitä toipuminen Työuupumus on siitä paskamainen juttu, että työidentiteetti ja itsetunto murenee pieniksi paloiksi. Palasia keräillessä joutuu vähän kuin pakon edessä tarkastelemaan itseään yksityiskohtaisesti ja miettimään, miksi näin kävi. Aluksi oli helppo syyttää työtaakkaa, epämääräistä toimenkuvaa, puuttuvia tavoitteita ja huonoa johtamista. Tarkemman pohdinnan jälkeen huomasin, että myös omassa toiminnassani on parantamisen varaa. Työuupumuksesta toipuminen vaatii muutosta, muuten ei voi toipua. Minun kohdalla toipuminen alkoi siitä, kun päätin siirtyä takaisin koulunpenkille. Olin jo pitkään harmitellut...

Continue reading

Masennusmörkö

Olen sairastanut kaksi kertaa masennuksen. Molemmilla kerroilla masentumiselle oli mielestäni rationaalinen selitys. Ensimmäisellä kerralla olin oman identiteetin etsimisen kanssa ihan solmussa. Olin eronnut uskonnollisesta yhteisöstä, joka oli määritellyt identiteettini ja elämäntyylini. Oman identiteetin löytäminen teki kipeää. Toisella kertaa pottiin oli kasautunut avioerosta toipuminen, oman työidentiteetin etsiminen ja se, että elin elämää, joka ei vastannut arvomaailmaani. Masennukseen on aina jokin syy, tai niin minä haluan asian ajatella. Masennuksen voi aiheuttaa ulkoiset tekijät, kuten isot elämänmuutokset, elinympäristö, henkilökohtaiset kokemukset tai geeniperimä tai näiden yhdistelmä. Omalla kohdallani olen molemmilla kerroilla löytänyt masennuksen taustalla olevan kipupisteen ja pyrkinyt käsittelemään asian sen kokoiseksi, että sen kanssa voi elää. Kipupisteet saattavat vaatia pitkää työstämistä aina uudestaan ja uudestaan. Masennuksesta toipuminen on haavanhoitoa Arpeutunut haava saattaa yhtäkkiä aueta, jos elämä sohaisee...

Continue reading

Loma on tehnyt tehtävänsä

Pitkän kesälomani viimeinen lomaviikko on ihan kohta ohi. Koulu alkaisi jo huomenna, mutta hyppään lukujärjestyksessä vasta keskiviikon kohdalla kyytiin. Tämä viikko on ollut ihana. Säät ovat olleet täydellisen lämpimät, Alcudia kaunis ja esikoiseni kanssa vietetty aika arvokasta. Mutta mä en vaan jaksaisi enää lomailla. Olen yrittänyt houkutella lastani kaikenlaisiin aktiviteetteihin, mutta turhaan. Itse kuovin maata allani ja tekisi mieli painaa kaasu pohjaan. Olen koko kesän kuulostellut oloani, antanut aikaa palautua ja näemmä nyt sitten viimein toipunut. Yleensä tällaisilla etelänlomilla en paljoa mieti treenaamista tai arkea tai minkään hyödyllisen tekemistä. Aina aiemmin olen vastaavilla lomilla ollut kovasti levon tarpeessa, silloin latailu ja lepäily on tuntunut ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Tällä lomalla mun tekisi mieli juosta, pyöräillä, uida, kiipeillä, kirjoittaa, lukea, siivota, kalenteroida, suunnitella - tehdä...

Continue reading

Kokemukseni työuupumuksesta

Väsyttää, vaikka juuri nukuin 10 tunnin yöunet. Sängystä nouseminen tuntuu ylitsepääsemättömältä ponnistukselta ja edessä on kaikki päivän työt ja askareet. Arki tuntuu kuin kävelisi nivusiin asti upottavassa suossa harso silmillä. Jokainen askare tuntuu yhtä vaikealta kuin askel tuossa suossa. Tältä minusta tuntui juuri ennen kuin soitin työterveyshoitajalle kysyäkseni neuvoa tilanteeseen. Tätä ennen ilmassa oli ollut pitkään useita erilaisia varoitusmerkkejä, joita en osannut tunnistaa tai ottaa vakavissani. Työuupumuksen suohon uppoaa salakavalasti ja vaivihkaa. Yhtäkkiä vain huomaat olevasi sellaisessa tilanteessa, josta ei tunnu olevan minkäänlaista pelastustietä pois. Uupumusoireet Ensimmäisiä oireita näin jälkikäteen tunnistettuna olivat muun muassa sellaisia, että olin tyytymätön työhöni, en kokenut omaa työpanostani tärkeäksi ja tunsin itseni merkityksettömäksi. Aloin heräämään öisin säpsähtäen ja meni aikaa ennen kun sain sydämen sykkeen tasaantumaan ja itseni ymmärtämään,...

Continue reading

#bestnine ja pohdintaa somesta

Instagramissa monen feedissä on varmasti tullut vastaan Instagramin vuoden tykätyimmät kuvat, eli #bestnine. Minäkin päätin ladata omani ja käydä samalla läpi vuoden Instagram-kohokohtia. Voit ladata oman kuvakollaasisi täällä, jos sinulla on julkinen Instagram-tili. #bestnine-kuvien seurauksena rupesin jälleen pohtimaan somea. Mulla on tällä hetkellä (taas) vähän ristiriitaiset fiilikset somesta ja siitä, miten se maailma pyörii. Tiedän että onnellisuus, seksi, upeat vartalot ja kauniit ihmiset ja maisemat myyvät, mutta kun mua itselläni on tullut jo mitta täyteen tätä kaikkea. Tuntuu, että sometilit toistavat toisiaan - samat asennot, vaatteet, korut, kuvauspaikat ja jopa kuvankäsittelytapa. Alkaa kyllästyttää. Rakastan katsoa upeita valokuvia ja niissä kauniita ihmisiä, upeita koteja ja asuja, mutta tulen surulliseksi siitä, miten some hallitsee meitä. Viime viikolla Teneriffalla lomaillessa näin muutaman vaarallisen ja hullunkurisen kuvaustilanteen,...

Continue reading

Uupumus tulee varkain

Jo vuosi ennen varsinaista lopullista uuvahtamista, tunnistin ensimmäiset merkit. Ne olivat masennuksen merkkejä. Ne olivat niitä samankaltaisia tuntemuksia, joita minulla oli silloin kun sairastuin ensimmäisen kerran masennukseen. En suostunut hyväksymään merkkejä oikeiksi, vaan selitin ne itselleni ja läheisilleni ohimenevinä. Selitin ne aina jonkin sen hetkisen tilanteen synnyttämiksi. Nyt on stressiä. Juuri nyt oli tämä ja tämä, jonka vuoksi mun ajatukset ovat negatiivisia. Kyllä tämä tästä. Väsymys kertaantui. En tiedä onko teillä kokemusta sellaisesta kokonaisvaltaisesta syvästä väsymyksestä? Kun olo on kertakaikkisen uupunut. Hereillä ollessa tuntuu kuin tarpoisi syvässä suossa harso silmillä. Mistään ei tunnu tulevan mitään. Jokainen pienikin askare tuntuu suurelta voimainponnistukselta. Joka aamu väsyttää, vaikka olisi nukkunut miten paljon. Keväällä huolestuin hiustenlähdöstä, hiuksia lähti jokaisella pesukerralla tukoittain. Keho yritti saada minua ymmärtämään tilannetta....

Continue reading