Rapatessa roiskuu ja muut kliseet

Olen tässä pitkin kevättä ja kesää nurissut kroppani kiputiloista ja erilaisista vaivoista. Olen käynyt fysioterapiassa, osteopaatilla, hierojalla, lääkärillä, magneettikuvissa ja on otettu myös labrakokeita.

Mulla ei ole mitään dramaattisia vaivoja, sanotaan se jo heti alkuun. Olenhan tässä kuitenkin puuhaillut koko ajan yhtä sun toista enkä ole missään vaiheessa ollut sairaslomilla tai ollut vaivojeni takia liikuntakyvytön.

Neljäkymmentä ikävuotta lähestyy ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin ikänaisten tapoihin kuuluu vaivojen listaaminen. ? Tässä ne tulee:

• Koko kevään olin todella väsynyt ja hiuksia lähti päästä. Diagnoosi: Stressi, johon auttaa loma. Aloitin käyttämään minulle sopivia vitamiinivalmisteita (Puhdas+), joiden ottaminen (sinkki) hillitsi hiustenlähtöä ja pahin väsymyskin on väistynyt (erilaiset B, D ja C-vitamiinit).
• Iho on ollut karmeassa kunnossa. Diagnoosi: Vääränlainen hoito ja stressi. Minulla on myös ollut vääränlaiset ihonhoitotuotteet eikä ihoni pidä kosmetiikkatuotteiden tiheästä testailusta. Heinäkuun alussa kävin Hydra Facial –kasvohoidossa  ja sain käyttööni iS Clinical -tuotteet. Ihonhoitoprojekti jatkuu vielä. Kirjoittelen tästä tarkemmin myöhemmin.
• Vasemman olkapään labrum (rustorengas) on revennyt kahdesta kohtaa tapaturman seurauksena ja käsi kipuilee jatkuvasti. Tämä vaiva tuntuu vapaauinnissa jokaisessa vedossa vihlaisuna ja estää tempaukset isoilla painoilla ja työnnöissä täytyy olla todella varovainen. Olkapää tuntuu epästabiililta. Maastopyörälenkkien rynttyytys välillä kipeyttää olkapään sellaiseksi, että herättelee öisin. Vaivan poistaminen vaatisi leikkauksen. Ei kiitos.
• Selkä on oireillut aina välillä ja olen tästä syystä jättänyt treeniohjelmistani maastavedot raskailla painoilla pois sekä muu isojen painojen kanssa heiluminen on saanut jäädä. Takakyykky isoilla painoilla on tuntunut ikävältä. Ei varsinaisesti kovin kipeältä, mutta pelottavalla tavalla huonolta. Diagnoosi: Nikamasiirtymä ja välilevynpullistuma. Tämä vaiva ei vaadi erityistä hoitoa, pitää vain olla varovainen, pitää lihakset vahvoina ja jättää kipua aiheuttavat liikkeet pois.
• Oikean jalan katkeran harmillinen vaiva on jatkunut jo vuoden verran. Jalka äitiyi todella pahaksi maaliskuun lopulla ja juoksut loppuivat huhtikuun ensimmäisinä päivinä, kun en enää voinut edes istua kipeän kankun päällä. Jalkaa on hierottu, väännelty, veivattu ja tutkittu ja lopulta tällä viikolla jalka magneettikuvattiin ja samalla kuvattiin myös selkä. Diagnoosi: Takareiden jänteen jännetuppitulehdus sekä pakaran lihaksen tulehdus. Mitään ei ole ns. rikki eikä jalkaa saa enempää rikki, mutta paraneminen ja kivun poistuminen vaatii kortisonipiikin, jonka jälkeen kahden viikon totaalilevon. Ja rutkasti kärsivällistä kuntouttamista. Vaivan pitkittyminen tarkoittaa myös pitkää toipumisaikaa.

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Mielestäni minun pitäisi pitää itsestäni parempaa huolta. Se että olen jatkuvasti stressaantunut ja väsynyt ei ole hyvä asia. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi stressaamiseen. Täytyy miettiä minkälaisia ratkaisuja tämän asian hyväksi on tehtävissä. Täytyy miettiä mihin haluan keskittyä ja mitä pitää jättää pois.

Urheiluvammat ovat sitten oma lukunsa. Niitä on ja niitä tulee. Vaivoista pääsee eroon kärsivällisyydellä ja oikeanlaisella hoidolla. Kehonhuoltoon ja venyttelyyn pitäisi kyllä panostaa enemmän.

Ensi lauantaina menen siskon miehen kanssa Summer Challenge -seikkailukisaan ja sen jälkeen alkaa lepo ja itseni hoitaminen. Lääkäri sanoi, että kivun kanssa voi treenata, mutta vaivat eivät tällä tavoin tietenkään poistu. Odotan Summer Challenge -tapahtumaa innolla. Ihana päästä tekemään jotakin ihan uutta. Tiedossa on pyöräilyä, uimapatjailua ja suunnistusta. Tapahtuman jälkeen menen tiistaina piikille ja sen jälkeen lepään seuraavat kaksi viikkoa. Levon jälkeen hakeudun fyssarille, osteopaatille ja hierojalle ja pistän itteni kuntoon. Uskoisin, että olen Saariselkä MTB:llä pyöräilykuntoinen (siihen on noin neljä viikkoa aikaa), koska pyöräily on koko ajan sujunut kivuitta. Kuntoa en ole saanut koko vuonna kovin ylös, mutta näillä mennään mitä on. Kisat ovat vain hauskaa ekstraa arkeen ja mukavia kokemuksia. En ota niitä niin kovin tosissani.